Pelitaktiikka, K11, Oliver/Marcus

[Dokumentti]

Ficin nimi - Pelitaktiikka
Kirjoittaja - Dokumentti
Beta - puhpallura
Ikäraja - K11
Genre - öäääm, tunteiden myöntämättömyys ja vaikea Oliver? Eiks nää oo Genrejä?
Paritus - Oliver/Marcus
Vastuuvapaus - Rowlingille kaikki kunnia kaikesta tunnistettavasta, en saa tästä korvausta.
Haasteet - One True Something 2 - One True Genre- Slash, Kerää kaikki hahmot haasteeseen kerään Oliver Woodin.

A/N - Tämä syntyi tänään yhdestä pienestä ajatuksesta ja pari tuntia sen jälkeen tää olikin jo kirjoitettu, Kolmiosainen rapsusarja, jonka kaikki osat tulee kerralla.
Tärkeintä kuitenkin : Hyvää syntymäpäivää Odo!


Pelitaktiikka

1.

Oliver rakasti huispausta. Hän eli ja hengitti huispauksen vuoksi, jos hän ei lentänyt, hän suunnitteli pelitaktiikkaa. Kaksoset vitsailivat Oliverin menevän naimisiin luudanvarren kanssa, koska hän ei kuulemma kerennyt edes vilkuilla tyttöjä peliltä. Mikä kyllä piti paikkansa, ei Oliver välittänyt turhanpäiväisistä haihatuksista mitä olisi aiheutunut tytöistä, se olisi vain vienyt turhaan aikaa.

Nytkin puolet hänen joukkueestaan oli sekaisin tunteistaan, kevät tuntui saavan aikaan kummallisia asioita teini-ikäisissä. Joukkueen ajatuksia oli vaikea saada keskittymään harjoituksissa,kun jokainen tuntui haikailevan jonkun perään. Se, jos jokin kiristi Oliverin hermoja. Hän olikin huutanut viime harjoituksissa Fredille ja Angelinalle, turhan päiväinen flirttailu ei kuulunut huispauskauteen. Angelina oli kimpaantunut Oliverin huomautuksesta ja väittänyt, ettei pojalla muka ollut oikeutta sotkeutua hänen yksityiselämäänsä, aivan kuin se ei vaikuttaisi joukkueseen mitenkään. Fred oli kommentoinut Oliverin tarvitsevan seksiä rentoutuakseen, Oliver oli vain tuhahtanut.

Ei hän ollut puutteessa, mutta turha flirttailu ja tunteellisuus sotki vain ajatukset huispauksesta. Olihan Oliverilla Marcus, eikä siihen ei sotkettu mitään ylimääräistä. Sitä paitsi Oliverin mielestä se liittyi huispaukseen, täytyihän vastustajan kapteeni tuntea ja alistaa. Se oli valtataistelu, joka vain täytyi käydä lävitse. Luihuinen oli heidän pahin vastustajansa, siksi Marcus. Eihän Oliver nyt muuten eksyisi viikoittain toisen joukkueen kapteenin kanssa luutavarastoon pieneen valtataisteluun.
Se oli vain osa taktiikkaa, aivan varmasti.

2.

Vaikka Oliverin joukkue oli sekaisin keväästä ja osa toisistaan, he voittivat Luihuiset. Oliver oli oikein tyytyväinen. Hänen pelitaktiikkansa oli onnistunut paremmin kuin hyvin. Marcuksen myrtynyt ilme oli saanut Oliverin sydämen pistämään tyytyväisenä. Vaikka tunne ei ollutkaan mieluisin, se oli aivan varmasti tyytyväisyyttä, hehän olivat voittaneet. Vain huispauksella ja voittamisella oli väliä.

Hävityn pelin jälkeen luutavarasto tapaamisia oli sillä viikolla kaksi yhden sijaan. Marcus oli niin murtunut häviöstä, että Oliver antautui ensimmäisellä kerralla helposti toisen alle, täytyihän vastustajalle joskus antaa vallan tunne, jotta sen voisi taas riistää takaisin.

Viikon toisella kerralla Oliver sai Marcuksen alleen ja nautti saadessaan olla johtavassa asemassa. Hän saisi toisen huipulle ensin ja voittaisi. Sen viikon tilanne päättyisi siten tasan, mutta kerrankos sitä.

”Aah, Oliver”, Marcuksen hengästynyt ääni sai lämmön tunteen leviämään Oliverissa. Voitonhuumaa, sitä se oli. Marcuksen vavahteleva keho ja kuiskitut sanat Oliverin upottaessa hampaansa pojan olkapäähän nostivat voitonhuuman pilviin.

Se voitto oli parhain tunne pitkään aikaan.

3.

Huispaus kausi oli päättynyt Rohkelikkojen voittoon, Oliver oli mielissään. Kausi oli ollut parhain koskaan, hänen viimeisensä Tylypahkassa. Hän oli hyvin ylpeä joukkueestaan, eikä enää jaksanut vihoitella tunteiden sotkemista peliin. Hän oli jopa hymyillyt, kun Fred halasi Angelinaa pitkään pelin jälkeen.

Luutavaraston pimeät tapaamiset jatkuivat. Marcuksen olkapään mustelmat eivät ennättäneet parantua ennen kuin uusia ilmestyi viereen, osittain lomittain vanhojen jälkien kanssa.

Täytyihän Oliverin varmistella jo ensi kaudeksi. Jos he vaikka pelasivat vastakkaisissa joukkueissa, kaikkeen täytyi varautua ja ajatella aina huispauksen kannalta. Oliver nautti huumasta, hallinnasta, tiukkuudesta ja hänen voitostaan.

Marcus ei kyllä aikonut pyrkiä ammattilaisjoukkueseen, mutta aina täytyi pelata varman päälle.

[Unohtumaton]

Kommenttikampanjasta hyvää päivää! Ja uuuh, olipas tämä ikärajastaan huolimatta ihanan kaksimielinen. 

Tätä paritusta olen tavannut tällä foorumilla ennenkin, mutta harvemmin lukenut. Johtunee siitä, että etenkin Marcus Flint jäi kirjojen puolelta niin etäiseksi, että ei häntä ole oikei fikeistä hoksannut etsiäkään. Mutta mikäs sen parempi hahmo siis fikkien kirjoittamiseen, kun saa niin paljon luoda hahmoon kaikkea omaa. Mä tykkäsin, että tämä ei lopulta ollut mikään yltiöromanttinen tarina näistä kahdesta, vaan aika fyysinen luonteeltaan (aivan kuten huispauskin...). Oliver tuntuu olevan koukussa huispaukseen, joo, mutta ajattelee seksiäkin pelitermein ja toteuttaa kunnianhimoaan muiden himojen ohessa.

Oikeastihan tässä muuten pelataan aika mielenkiintoisella asetelmalla, jossa Marcus on jo henkisesti voitettu ennen kuin mitään peliä on edes pelattu. Alistettu luutakomerossa, alistettu huispauskentällä. Toimii! Sitten tulee viimeinen raapale ja muuttaa tätä dynamiikkaa, koska Oliverilla taitaa kuitenkin olla kiintymys Marcukseen. Etenkin tuosta vikasta lausahduksesta tykkään, koska se tekee tästä muutakin kuin pelkkää alistamista. Oliver on vaan niin kauan hokenut itselleen, että kaikessa on kyse hallinnasta ja kontrollista - kunnes hän ei pysty luopumaan siitä ainoasta asiasta jota on kuvitellut koko ajan kontrolloivansa, eli Marcuksesta.

Kokonaisuutena nämä toimivat oikein kivasti, ja tykkäsin tunnelmasta. Kolmannen raapaleen alusta napsaisisin tuon sanan "huispaus kausi" yhteen, kun on kuitenkin yhdyssana. Muuten todella helppolukuista ja persoonallista, eli tätä oli kiva lukea näin iltapäivän kuluksi. Kiitos!

[Isilwen]

Todella hieno pieni ficci ja kiva pari! Etsin iltani ratoksi ficciä, joka saisi hymyilemään ja tämä ajoi tehtävänsä siinä, ja oli muutenkin oikein makoisa lukupala. Oliverin vakuuttelu itselleen oli hauskaa luettavaa, eikä Marcusta taida kovinkaan paljon haitata tilanne. Teksti on sujuvaa ja pienet yksityiskohdat, kuten Vaikka Oliverin joukkue oli sekaisin keväästä ja osa toisistaan tekstissä tekivät siitä oikein taidokkaan ja persoonallisen. Kiitos!

Luutavaraston pimeät tapaamiset jatkuivat. Marcuksen olkapään mustelmat eivät ennättäneet parantua ennen kuin uusia ilmestyi viereen, osittain lomittain vanhojen jälkien kanssa.

Lempikohtani ehdottomasti!

[Dokumentti]

Unohtumaton - Mukavaa, että nappasin juuri tämän! Tämä paritus on minullekin ihan uusi valtaus, eikä Marcus tosiaan itsellenikään ole tuttu, enkä ole hänestä montaa ficciä lukenut. Tosiaan varsinaisesti tämä ei ole mikään söpöstely ficci, vaikka pieniä tunteita saattaa rivienvälistä löytyä.
En nyt oikein osaa vastata sulle, olen kuitenkin oikein mielessäni huomioistasi ja, että pidit tästä. Kiitos huispauskausi huomautuksesta, korjaan sen tuolta!
Hirmuisen iso kiitos kommentista!<3

Isilwen - Ihanaa, että tämä sai hymyn huulille, se oli tarkoituskin! Lempikohtasi on myös minun lempparini tästä. Kiitos paljon mukavasta kommentista, tuli oikein hyvä mieli! <3

[LillaMyy]

Terveisiä taas vaihdokkaista! (: Ikinä en ole tainnut lukea tällä parituksella mitään, joten ihan kivaa päästä kokeilemaan jotain uutta ja erilaista.

Voi Oliver, senkin pahvi sentään! xD Kuulostaa kyllä erittäin IC:ltä tämä Oliver, kun kirjoissakin hän oli välillä aika uuno juuri tunteiden suhteen. Sopii siis varsin hyvin hahmolle, että hän ajattelee tämän Marcus-jutun olevan vain pelitaktiikkaa, eikä mitään sen enempää. Tässä tuli kyllä todella hienosti rivien välistä vaikka ja mitä settiä, vaikka varsinaisesti et ikinä kertonutkaan esim. Marcuksen suhtaumista näihin viikottaisiin luutakomerosessioihin tai, miten ne ovat alkaneet ja koska.

Minusta oli kovin huvittavaa lukea tätä, kun tästä tuli aluksi kovin yksipuoleinen kuva, kun Oliver tuntui vakuuttelevan jo vähän itseäänkin siitä, että tämä on vain pelitaktiikkaa eikä mitään mutta, mutta sitten lopussa mukaan tulikin pienen pieni vivahde, että tämä saattaisi sittenkin olla jotain muutakin. Nämä osat toimivat myös hienosti tällä lailla, että ne loivat pientä jatkumoa välilleen, mutta eivät kuitenkaan olleet välttämättä aivan täysin suoraa jatkoa toisilleen.

Kiitoksia tästä tekstistä, oli hauska lukea jotain vähän erilaista vaihteeksi! ((:

[Saappaaton]

Täältäkin suunnalta vaihdokastervehdys.

Mulla on sellain olo, että olen lukenut tän aiemminkin, mut en ole ihan varma. Joka tapauksessa tää oli jotenkin todella huvittava kokonaisuus. Oliver omassa pienessä denial-tilassaan on jotenkin lähes tuskallisen IC, ja mun ainakin tekee mieli mennä vähän takomaan sen jätkän päätä Tylypahkan kiviseinään. Jotenkin mua kiehtoo ajatus siitä, että huispauskautena kaikki liittyy vain peliin ja voittamiseen, eikä mihinkään muuhun. Oliverin kanssa se tosin taitaa jatkua aina.

Tämä on tällaisenaan varsin toimiva pieni pätkä, mutta jäin silti ehkä hiukan kaipaamaan Marcuksen puolta tästä. Voisi kuvitella, että siellä mennään hyvin samassa mielenmaisemassa, joskin voittamsien tahto tulee ehkä vähän eri sävyissä. Nyt Marcus on lähinnä mainintana, joka alistuu tai jonka Oliver antaa voittaa, ja olisin kaivannut sinne vähän enemmän sitä paljon puhuttua valtataistelua. Miten sen sitten käytännössä olisi tuonut tekstiin, en oikein tiedä, mutta nyt Marcus jäi vähän turhan latteaksi kynnysmatoksi minun makuuni.

Kuitenkin kiva kokonaisuus, kiitos tästä. n_n

[carrowfan]

Fred oli kommentoinut Oliverin tarvitsevan seksiä rentoutuakseen, Oliver oli vain tuhahtanut. -Mä rakastin tätä kohtaa sit yli kaiken.

[Parris]

Kommenttikampanjasta öinen tervehdys tännekin, ja pahoittelut pienestä myöhästymisestä! Huispaus aiheena ja Oliver päähahmona ovat aina kiva yhdistelmä, siispä tämä oli oikein kivaa luettavaa.

Tykkäsin tässä juuri tuosta Oliverin ja Marcuksen välisestä valtataistelusta ja siitä, kuinka se on niin kokonaisvaltaista huispauskentiltä aina intiimimpien ja kiihkeämpien hetkien keskelle. Otsikon maininta pelitaktiikasta ja tekstin esittämä kuva poikien miltei raivokkaistakin sessioista saavat miettimään, kuinka tällaisella ihmissuhdepelillä on oikeasti iso merkitys Oliverin itsevakuutteluista huolimatta. Ehkä tekstin mukaisesti sillä on jopa isompi merkitys kuin itse huispausotteluilla, kuten viimeinen raapale tuntuu viittavan seuraavan kauden petaamiseen niin makaa kuin petaa -tyyppisesti (ja kirjaimellisella tavalla tässä!), vaikka etenkin Oliver on henkeen ja vereen huispaaja. Marcus on tietty luihuisena jäänyt vähän taka-alalle kirjoissa, mutta hänen kaltaiselleen körmylle tällainen kaksinainen valtapeli toimii luontevan oloisesti.

Haluan kuitenkin sen verran tähän sanoa kriittisempää mainintaa, että tässä oli muutama pieni typo tms., jotka kaltaistani kielioppikurittajaa häiritsivät. Keräsin ne nyt tuohon spoilertägin alle, jos haluat vilkaista ne, mutta mun ylimääräiset valitukset voi ihan hyvin ohittaakin enkä toki näillä tarkoita mitään pahaa.

Spoiler: näytä

Hän olikin huutanut viime harjoituksissa Fredille ja Angelinalle, turhan päiväinen flirttailu ei kuulunut huispauskauteen.
(...) aivan kuin se ei vaikuttaisi joukkueseen mitenkään.
Hävityn pelin jälkeen luutavarasto tapaamisia oli sillä viikolla kaksi yhden sijaan.
Huispaus kausi oli päättynyt Rohkelikkojen voittoon, Oliver oli mielissään.

Kaikkiaan tämä oli kyllä mielenkiintoinen, sopivan kuumotteleva ja tavallaan hyvin canoniseenkin mahdollisuuteen taipuva teksti, jonka sisältämät kuvaukset huispauksen "oheistoiminnasta" vetosivat hyvin.  Kiitokset!

[Elfmaiden]

Hauska tarina! Kiinnostavaa kuulla melko erilaisia tuokioita. Oliver ei ole tainnut vielä myöntää olevansa kiinnostunut Marcuksesta muutenkin kuin huispausvastustajana

[Resonanssi]

Tässä parituksessa on vain sitä jotakin. Oliver oli aika....no, Oliver  Eli voin myöntää, että osaan kuvitella tämmöistä tapahtuvan.
Juuri tällä akselilla. Pidin kuvailusta kerronnasta. Kiitos ja anteeksi lyhyestä kommentista 

[Chibi]

En tiedä pitikö mainita, mutta kommentiarpajaisista (ja vielä ekaa kertaa) hyvää iltaa 
Olen ehdottomasti sitä mieltä, että ainakin vaikea Oliver voidaan lukea genreksi.

Oikeastaan itseäni viehätti tässä, että Oliveria ei näytetä vain sinä huispaushulluna ja vain peliin keskittyvänä poikana, jolla ei ole muuta elämää, vaan nimenomaan miehekkäänä urheilijana. Nuorena miehenä, joka pitää tilannetta ja keväästä riehaantunuttakin joukkuetta lieassaan, miksei siis vastustajien kapteeniakin. Tosi usein, kun tässä parituksessa Marcus tuntuu olevan se joka vie ja Oliver joka vikisee.
 
Jotenkin yleensä vihamiehet nähdään aina vain vihaavan toisiaan salaisten tunteiden takia, mutta tässä oli kiva, että valta on valtaa, eikä teksti ihan suoraa anna ymmärtää vastustajien ja vihamiesten tunteita toisiinsa. Kai tässäkin se perimmäinen syy oli tunteiden myöntämättömyys. Kyllähän tekstistä huokui se, etteivät pimeät tapaamiset luutavarastossa olleet vain vastustajan varpaillaan pitämiseksi ja vallanosoittamiseksi.

Pidin kerronnassa erityisesti siitä, kuin teksti antaa ymmärtää, mutta ei ymmärrä antaa. Teksti on varsin suoraselitteinen ja yksioikoinen, vaikka se ei kerrokaan kaikkea. Ja se on taitavaa kirjoittamista 

Vähän tällainen tönkkökommentti kouluviikon päälle, mutta toivottavasti pidät