Draamasateenkaaria (S • lukiodraama, romantiikka... • mikrofic-kokoelma • 50/50)

[Felia]

-- 36. --
(65 sanaa)

Biologian kirjoitukset olivat ohi ja Ronilla oli tunne, että koe oli mennyt yllättävän hyvin. Hän poistui luokkahuoneesta huojentuneena ja hymyillen. Markus oli häntä vastassa käytävällä.

”Se meni sit vissiin hyvin?”
”Joo”, Roni vastasi. ”Paremmin kuin odotin, koe tuntui helpolta.”

”No niin, mä tiesin, et se menee hyvin”, Markus totesi hymyillen. ”Mitäs jos juhlistettaisiin tätä vähän vaikka pitsalla?”

Roni nappasi kiinni Markuksen kädestä.

”Se passaa hyvin.”

[Felia]

A/N: Mökkiloma vietetty ja kotona jatketaan! Suunnitelmissa on, että tämä päättyisi suunnilleen 50 osan tienoilla, mutta osien määrä vielä tarkentunee, kunhan saan raapusteltua loput palaset.

-- 37. --
(93 sanaa)

”Hei, Roni, sun pitää nähä yks juttu”, Samu sanoi, kun opettaja poistui hetkeksi luokkahuoneesta.

Ronin sisällä muljahti jo valmiiksi. Samun äänensävy kieli, että hän ei tulisi pitämään näkemästään. Samu selaili tovin puhelintaan ja käänsi näytön sitten Roniin päin. Instagram-postauksessa oli kuva Ronin kaksoisolennosta, Jerestä, ja kuten hän oli jo aavistellut, Markuksesta.

Tällä kertaa he eivät onneksi suudelleet kuvassa, mutta itse kuvan alla oleva teksti pisti silmään.

Kun sä vaan haluut pitää hauskaa jäbäs kanssa, mutta joku yrittää koko ajan tunkee teidän väliin.

Se oli outo, mutta lähetti selkeän viestin.

Ronin iho nousi kananlihalle.

[Felia]

-- 38. --
(82 sanaa)

Markus kirosi ja potkaisi vajan lattialla olevaa vanhaa harjaa. Se hajosi ja palaset lensivät ympäriinsä.

”Voisitko viimein selittää, mikä tää teidän juttu oikein on?” Roni pyysi. Markus puristi kätensä nyrkkiin ja veti syvään henkeä.

”Jere… kiristi mua. Se uhkas kertoo mun isälle, et oon homo, jos en vietä sen kanssa aikaa ja pelaa sen säännöillä.”

Ronin suu loksahti auki.

”Okei… Mut sun isäshän tietää siitä nyt.”

”Niin, mut Jere ei välitä siitä enää. Se ei vaan haluu, et mä oon sun kanssa.”

[Felia]

A/N: Siitä on vierähtänyt jo tovi, kun viimeksi olen tätä päivitellyt, joten tässäpä olisi uutta!

-- 39. --
68 sanaa

Roni oli ollut erityisen hermostunut viime päivinä. Kirjoituksiin valmistautuminen ja ihmissuhdesotkut eivät olleet hyvä yhdistelmä. Markus oli yrittänyt puhua Jerelle, mutta ilmeisesti Jere ei aikonut lopettaa peliään noin vain.

Tämä oli jatkanut epämääräistä uhkailuaan somessa, ja Roni alkoi tosissaan hieman pelätä, milloin uhkailut kääntyisivät teoiksi. Markus oli sanonut, ettei Jere tekisi mitään, jos he pitäisivät tarpeeksi matalaa profiilia, mutta Ronia silti epäilytti.

Hän ei todellakaan haluaisi päätyä mukiloiduksi.

[Felia]

-- 40. --
(81 sanaa)

”Aiotko pitää tuparit?” Samu kysyi, kun laski yhden muuttolaatikon Markuksen vuokrakämpän lattialle. Ronin huulillla käväisi hymy – siitä huolimatta, ettei Markus kuulunut hänen ystäviensä suosikkilistalle, he olivat suostuneet auttamaan häntä muuttokamojen roudauksessa.

”En varmaan mitään isompia bileitä järkkää. Pienellä porukalla aattelin juhlistaa muuttoa”, Markus vastasi, vilkaisi Ronia.

”Se kuulostaa hyvältä”, Samu totesi.
”Meidät on sit parasta olla kutsuttu”, Kiia sanoi kipakasti. Markus naurahti.
”Ilman muuta olette tervetulleita.”

Kiia väläytti Markukselle pienen hymyn.

”Et sä ehkä ookkaan niin paha tyyppi, kun mä luulin.”

[Felia]

-- 41. --
(74 sanaa)

Markus ilmestyi kouluun toinen silmä hieman turvonneena ja mustana ja vekki huulessa. Roni katsoi näkyä huolestuneena.

”Mitä sulle tapahtu?”
”Jere.”

Ronin sisällä kuohahti ja hän puristi kätensä nyrkkiin.

”Helvetti sitä ääliötä… Mä kyllä–” Roni ei ehtinyt lopettaa lausettaan, kun Markus painoi käden hänen suunsa eteen.
”Et tee yhtään mitään”, Markus sanoi painokkaasti. ”Se on nyt ohi.”

Roni työnsi Markuksen käden pois.
”Ohi? Siis ihan oikeasti?”
Markuksen katse uhkui varmuutta. ”Kyllä, se on ohi.”

[Felia]

-- 42. --
(72 sanaa)

Roni selaili Instagramia, mutta vastaan ei tällä kertaa osunut yhtään huolestuttavaa postausta. Jere tuntui hiljentyneen täysin viimeisen viikon aikana. Roni ei toisaalta ollut varma, oliko se hyvä vai huono juttu. Hän ei ollut pystynyt Markuksen vakuutteluista huolimatta olemaan täysin rentona asian suhteen vielä.

Whatsapp-viesti keskeytti hänen selailunsa hetken päästä, ja pelkkä Markuksen nimen näkeminen sai hymyn kohoamaan Ronin huulille. Hän avasi viestin.

Tuu mun luo koulun jälkeen, mulla on täällä herkkuja oottamassa.

[Felia]

A/N: Tämän osan suhteen en ole aivan varma, nouseeko ikäraja vai ei. Väkivaltainen teko kuitenkin mainitaan, mutta sitä ei kuvailla.

-- 43. --
(64 sanaa)

Ronin pahin painajainen toteutui juuri ennen joululomaa. Viimeinen tunti oli poikkeuksellisesti pidetty normaalia myöhemmin ja, kun hän oli lähdössä kotiin, koulun kulman takaa hyökkäsi joku hänen kimppuunsa ja raahasi hänet syrjemmälle.

Roni ehti nähdä vilauksen Jeren kasvoista ennen kuin ensimmäinen isku tuli. Seuraavat minuutit kuluivat kivun ja kyyneleiden aiheuttamassa sumussa.

Kun Jere ja tämän kumppanit poistuvat paikalta, Roni oli turta ja pystyi tuskin liikkumaan.

[Felia]

-- 44. --
(69 sanaa)

Markus kihisi raivosta ja Roni yritti parhaansa mukaan rauhoitella tätä.

”Sä et tee sille mitään”, Roni sanoi painokkaasti. ”Uskon, et tää oli nyt tässä. Jere varmasti sai mitä halusi.”

Markus katsoi Ronia huolestuneen ja ärtyneen sekaisella ilmeellä. Roni tarttui tämän hartioihin ja ravisteli kevyesti.

”Ei me voida lähtee mihinkään koston kierteeseen.”
”Mut se satutti sua”, Markuksen ääni värähti. Roni huokaisi ja painoi otsansa vasten Markuksen otsaa.
”Mä selviin kyllä.”

[kaaos]

Oi oi mitä tässä onkaan viimeaikoina tapahtunut! Väkivalta on kyllä tosi kurjaa, ja tuo Jere vaikuttaa sellaiselta jolla ei ehkä oikein ole omat asiatkaan kovin kunnossa. Onneksi Ronille ei käynyt pahemmin... Ja onneksi oli Markuksen olkapää vastassa 💕

[Felia]

kaaos: Joo, paljon on tapahtunut, hyvä että itsekään on kärryillä pysynyt. Väkivalta ei oo koskaan oikein, mutta onneksi tässä kaikki ratkesi homma nopeasti. Jerellä on varmasti omat ongelmansa, mutta ehkäpä hän ne joskus pystyy käsittelemään. Mahtia, että oot seuraillut tätä ja kommentoinut, valtavat kiitokset siis sulle! ♥




A/N: No niin, nyt on osien lopullinen lukumääräkin selvillä eli 50 osaa tulee tässä olemaan. On vähän epätodellinen olo, että tämä tosiaan on tulossa päätökseensä, mutta toisaalta taas olen iloinen. Eka ns. jatkis, jonka oon kirjoittanu loppuun, jee! Nämä loput osat julkaisen kahdessa osassa, elikkäs tässä tulee ekat kolme. Nauttikaa!

-- 45. --
(60 sanaa)

”Joko tiiätte, miten aiotte pukeutuu penkkareihin?” Kiia kysyi, kun he olivat koko porukalla syömässä lukion ruokalassa.

Roni vilkaisi Samua ja käänsi sitten katseensa takaisin Kiian, kohautti olkiaan.

”Enpä juuri oo sitä miettiny.”
”Sähän voisit keksii jotain Markuksen kanssa? Sellaset asut, jotka mätsäis?” Samu ehdotti.
”Hei, toi on hyvä idea”, Kiia totesi hymyillen.

Ronikin hymyili.

”Näätte sit penkkaripäivänä, mitä ollaan keksitty.”

-- 46. --
(64 sanaa)

”Oikeesti? Ette sitten parempaa keksiny?” Kiia naurahti ja Samu virnisteli tämän vieressä.

”Hei, Tiku ja Takuhan on ihan parhaita!” Markus yritti puolustaa heidän oravapukujaan. Roni tönäisi tätä leikkisästi kylkeen.

”No, okei, ei keksitty parempaakaan”, Markus myönsi ja nappasi Ronin kainaloonsa. Roni laski päänsä Markuksen olkapäälle ja se sai Kiian ja Samun virneet levenemään.

”Kiva nähdä teidät onnellisina”, Kiia totesi.

Jotain lämmintä läikähti Ronin rinnassa.

-- 47. --
(68 sanaa)

”Jes, se olis sit siinä!” Samu iloitsi ja nosti kätensä ylävitosta varten. Päätään pudistellen Roni nosti kätensä ja Samu läpsäisi sitä.

”Ootpas varman olonen. Mitä, jos saatkin hylätyn jostain?” Roni kiusoitteli. Samu potkaisi häntä kevyesti jalkaan.
”En usko. Kerranki luin kunnolla kokeisiin.”
”Lyödäänkö vetoa? Jos saat M:n tai paremman, niin mä tarjoon pitsat. Jos saat huonomman, sä tarjoot.”

Samu katsoi Ronia varoittavasti ennen kuin ojensi kätensä.

”Kiinni veti.”

[Felia]

A/N: Tässäpä olisi tämän kokoelman viimeiset osat! On vaikea uskoa, että tämä matka on nyt tullut päätökseensä. Monesti meinasi jumittaa paikalleen homma, ja oli jo lähellä, ettei tämä kesken jäänyt, mutta sitten päätin, että tämä on kyllä saatava valmiiksi. Ja sainhan mie lopulta, jee! Syystäkin oon vältelly moniosaisten kokoelmien tms. kirjoittamista, koska ne ovat aina jääneet kesken. Mutta nyt -- olkaapa hyvät, the end!

-- 48. --
(91 sanaa)

Roni oli huojentunut saadessaan ylioppilaskokeiden tulokset. Kaikki niistä oli menneet odotettua paremmin eikä hän voinut olla hymyilemättä.

”No niin, jäbä, mähän sanoin, et sun ei tarvinnu olla huolissaan”, Samu totesi ja pukkasi Ronia kevyesti kylkeen.

”Noilla papereilla sä varmaan pääsisit minne tahansa”, Kiia virnisti. Se oli selvästi liioittelua.

”Ammattikorkeeseen on kyllä vielä pääsykoe”, Roni sanoi. ”Saatan ihan hyvin jäädä ilman opiskelupaikkaa.”

”En usko. Jos joku meistä ei pääse opiskelee, niin Samu.”
”Haha, hauskaa”, Samu tuhahti ja näytti Kiialle kieltä. Kiian virne vain kasvoi ja Roni naurahti.

”Kyllä me kaikki jonnekin päästään.”

-- 49. --
(76 sanaa)

Onko kivat juhlat?

Ihan OK, piti hetkeksi lähtee omaan rauhaan, hän kirjoitti vastauksen Markukselle.

No ei oo kehumista täälläkään. Onneks isä sentään lähti jo pois.

Jokin pisti Ronin rintaa eikä hän oikein tiennyt, mitä vastata. Ilmeisesti hänen hiljaisuutensa kesti liian kauan, kun Markus lähetti jo uuden viestin.

Haluutko nähä tänään illalla? Ei haittaa, vaikka menis tosi myöhälle. Olis vaan kiva viettää hetki sun kanssa kaksistaan.

Roni hymyili.

Totta kai nähään. Ilmotan sulle, ku pääsen lähtee täältä.

-- 50. --
(88 sanaa)

”Se olis sit kai lopulliset hyvästit tälle paikalle”, Markus sanoi ja viittoi lukiorakennusta kohti.

”Niin kai,” Roni sanoi hiljaa ja naurahti sitten.

”Mitä? Mikäs nyt naurattaa?”
”Mietin vain lukuvuoden alkua ja meitä. Siis tilanne, jossa sillon oltiin ja mikä se on nyt.”

Markus virnisti ja astui lähemmäs Ronia.

”Hmm, oi niitä aikoja”, Markus totesi ja painoi kätensä Ronin rintakehälle, työnsi hänet vasten koulurakennuksen tiiliseinää.

”Mä tykkään enemmän tästä nykytilanteesta”, Roni myönsi ja asetti kätensä Markuksen vyötärölle.

Markus kohotti kulmaansa, kumartui sitten lähemmäs ja suuteli Ronia nopeasti.

”Niin mäkin.”




A/N2: Jos joku on kiinnostunut lukemaan pojista lisää, niin heistä löytyy tulevaisuuteen sijoittuva pätkä Vent'anni (S).

[kaaos]

Heippuli!

Minkä tahansa pitkän loppuun saattaminen on aina onnitteluiden paikka, joten onnittelut! Kivasti loppui lukion päättymiseen tämä ja ihanan höttöisä tuo aivan viimeinen osa <3

sellainen pikkuhuomio, että varmaankaan tässä virkkeessä:

Ihan OK, piti hetkeksi lähtee omaan rauhaan, hän kirjoitti vastauksen Markukselle.

, tuon viimeisen lauseen ei ole tarkoitus olla kursiivissa..?

Olipa tämä lysti retki nuoruuteen takaisin, ihan silmissäni sijoitin tämän tietenkin oman vanhan lukioni miljööseen

sori, nyt ei tämän ihmeempää palautetta irtoa, kuin että luin ja kiitän kirjoittamisesta!

kaaos

[marieophelia]

Terveisiä Kommenttikampanjasta! Huomasin jo aiemmin, että olet kirjoittanut tämän valmiiksi, (siis nuo maagiset luvut 50/50!), ja nyt oli sopiva hetki tulla katsomaan, miten tarina päättyy. Isot onnittelut jatkiksen valmiiksi saamisesta!<3

Tässä kyllä riitti käänteitä! Pidin erityisesti siitä, että vaikka tapahtumat etenivät vauhdilla, tämä kiinnittyi luontevasti lukiovaiheisiin, (kaikista yo-kirjoitus-, autokoulu- ja penkkari-jutuista tuli nostalginen olo) ja kiinnostavaa, että vähillä sanoilla saa hyvin kiinni siitä, paljonko aikaa on kulunut, missä vaiheessa vuotta ollaan ja millaiset tunnelmat hahmoilla varmaan on.

Mietin varsinkin tuossa alkupuolella paljon, kannattaisiko Ronin katkaista välinsä Markukseen. Siis tuli sellainen olo, että joskus vaikka olisi kuinka ihastunut, ehkä toisen seura ei vaan ole hyväksi. Markus tuntui pyörittävän ihan omaa peliään ja oli vähän paha olo Ronin puolesta. Vaikka Markuksella olikin selitys "Ronin kaksoisolennolle" jäi silti sellainen olo, että hän olisi voinut hoitaa jutun kypsemminkin -- tai ainakin vähän aiemmin kertoa, mistä on kyse. Toisaalta Markuksen kotiolojen valottaminen taustoitti tosi hyvin, miksi Markus on tuommoinen. Eikä nuorena (tai vanhempanakaan) aina tajua, että olisi vaan parempi sanoa asiat suoraan, vaikka pelottaisi, miten toinen reagoi.

Mun silmään ikärajat tuntui ihan oikeilta, eihän tässä mitenkään erityisesti kuvailla noita hakkaamiskohtauksia. Vaikka hyvin olit kuitenkin saanut niihin uhkaavuutta! Ihan hirveä tyyppi tuo Jere! Toivottavasti Jerestä nyt päästiin lopullisesti eroon! Kiva myös tuo lopetus, joka sitoi tämän suhteen vaiheet lukukauden etenemiseen ja havainnollisti muutosta. Toivottavasti elämä vähän tasaantuu, kun dramaattiset lukiovuodet on suoritettu kunnialla.

Kiitos, oli kiva lukea!