Unelman kuolema, Draco/Harry (yksipuolinen), K-11, ficlet

[Thelina]

Ficin nimi: Unelman kuolema
Kirjoittaja: Thelina
Tyylilaji: unelmointia ja angstia
Ikäraja: K-11
Paritus: Draco/Harry (yksipuolinen)
Yhteenveto: Draco unelmoi muutoksesta, mutta pimeyttä ei ole helppo paeta.
Vastuunvapaus: Kunnia kaikesta J.K. Rowlingin luomasta kuuluu hänelle.

A/N: Tämä oli aluksi pelkkää höttöistä unelmointia, mutta tarina ottikin yllättäen uuden suunnan. Sijoittuu kesään ennen kuudennen vuoden alkua. Kommenteista saan jälleen kiittää Vehkaa, Rosmariinia, hiddenbeniä, Lyraa ja jossujb:tä ♥ Lahjoitan tämän ficin juhannustaiaksi Lauchuolle, joka toivoi synkkyyttä ja romantiikkaa ♥ Osallistuu myös haasteeseen Harry/Draco - kaikkien aikojen paritus! #2.


Unelman kuolema


Heinäkuinen helleaalto ulottaa kostean kuumuutensa kaikkialle. Aurinko on jo painanut polttavat säteensä horisontin alapuolelle, mutta tummaseinäisen Malfoyn kartanon makuuhuoneissa on yhä lämmin. Tukahduttavan painostava ilma saa Dracon pyörimään sängyssään. On vain odotettava yöilman viilenemistä, sillä taloa on mahdotonta pitää pysyvästi ilmastoituna tällä säällä. Vahvimmatkaan jäähdytysloitsut eivät jaksa kauaa vastustaa aurinkoa, vaan sulavat päivän mittaan pois kuin jääpalat.

Draco on siirrättänyt sänkynsä avoimen ikkunan alle. Vain olemattoman pieni tuulenvire hipaisee ikkunan takana seisovan lehmuksen lehtiä ja tuntuu kevyen lämpimänä henkäyksenä iholla. Draco potkii ohutta kesäpeittoaan pois: senkin paino on liikaa.

Draco antaa ajatustensa harhailla. Suljettujen silmien taakse piirtyy kuva: kuriton musta tukka, ilmeikäs suu ja vihreiden silmien läpitunkeva katse. Draco laskee jo päiviä syyskuun ensimmäiseen, Harryn kohtaamiseen. Vielä neljäkymmentäyksi yötä ja hän on vapaa kartanon ahdistavasta ilmapiiristä, jota helteen lisäksi painostaa isän yhteys pimeyden lordiin.

Isä tappaisi minut, jos tietäisi, Draco ajattelee. Silti hänen sydäntään puristaa ikävästä. Se ottaa hänen ajatuksissaan uusia muotoja, rohkaisee pitämään kiinni suunnitelmasta, jota hän on hautonut mielessään edellisestä keväästä lähtien. Syksyn tullen hän olisi turvallisen matkan päässä isästä ja luisuisi jälleen enemmän kohti valoa, ei pimeää. Silloin hän voisi lähestyä Harrya toisin kuin ennen: ystävyydellä, ei ilkeydellä. Rakkaudella, ei vihalla. Draco uskoo sen olevan mahdollista, sillä hänen salainen kiintymyksensä tuota hintelärakenteista rohkelikkopoikaa kohtaan on vihdoinkin kasvanut vanhojen kaunojen yli.

Dracon unelmissa he päätyvät juttelemaan sopivaan rauhalliseen paikkaan, ehkä pihamaalle tai neljännen kerroksen käytävällä olevaan pieneen ikkunasyvennykseen. He istuisivat ihan vierekkäin ja Harry haroisi nauraen tukkaansa, joka silti sojottaisi vallattoman kurittomana joka suuntaan. Draco hymyilisi, nojautuen pikkuhiljaa lähemmäksi. Hän suutelisi Harrya, puristaisi tätä lähelleen käsien hyväillessä vaativana selkää, ja lopulta…

Draco vie kätensä alushousujen sisään, varovasti ja hiljaa. Hän näkee mielessään Harryn huulet, jotka raottuvat äänettömään huokaukseen yhtä aikaa hänen kanssaan. Käsi tahrii lakanan, mutta Draco ei välitä, vaan hiipii narisevan lattian poikki vaatekaapilleen hakemaan puhtaat housut.

Tuuli on alkanut voimistua. Draco antaa ilmavirran viilentää itseään, vaikka sydän valvottaakin häntä vielä pitkälle yöhön.

***

Dracon unelma valoisasta syksystä särkyy Suureen suunnitelmaan.

”Draco.”

Isän äänensävy tihkuu metallia, joka saa Dracon kämmenet hikoamaan ja vatsan kiertymään solmuun. Isä katsoo häntä kiinteästi, kuin yrittäisi löytää hänen sisältään vastauksia kysymyksiin, joita kukaan ei ole vielä kysynyt.

Katse siirtyy ruokasalin ovelle, joka avautuu kirskahtaen.

Draco tuntee värin pakenevan kasvoiltaan. Hän nousee kiireesti seisomaan, painaen leukansa tiukasti vasten rintaan.

”Pimeyden lordilla on suunnitelma”, isä sanoo. ”Suunnitelma, johon hän tarvitsee sinun apuasi.”

Draco kuulee verkkaisesti lähestyvät askeleet, jotka pysähtyvät lopulta aivan hänen eteensä.

”Tahdotko sinä palvella pimeyden lordia, Draco?” ääni kysyy. Draco tuntee kylmien sormien tarttuvan leukaansa, pakottavan katseensa ylös.

Niille silmille on mahdotonta sanoa ei.

Draco värisee kylmästä, vaikka sää on yhä helteinen ja hiki noruu pitkin hänen selkäänsä ohuen kaavun alla. Kieltäytyminen merkitsee kuolemaa, hyväksyminen pimeyttä ja liian suurta uhrausta. Draco sulkee silmänsä. Hän näkee Harryn kasvot loistavina edessään tietäen, että ainoa mahdollisuus suojella tätä on suostua ja selviytyä tehtävästä siten, että Harry pysyy turvassa. Se tarkoittaa, ettei Draco ei voi koskaan päästää Harrya lähelleen.

Draco ojentaa vasemman kätensä pimeyden lordille, hyvästellen kuolevan unelmansa rippeet.

”Tahdon”, hän kuiskaa.

Musta välkähdys halkaisee ilman ja repäisee reiän kaapuun pureutuessaan ihoon. Dracon polvet notkahtavat. Lattialle putoaa punaisia pisaroita.   

Surun kyyneleet on helppo naamioida käsivarren kivusta kumpuaviksi.

[Vendela]

Synkkää Drarrya! Olipas tämä varsin selkäpiitä karmiva tapahtumiensa johdosta!

Draco parka, joka joutuu taipumaan isänsä ja Voldemortin tahtoon pelastaakseen Harryn. Tämä on juuri se, kuinka itsekin näen Dracon toiminnan ja kohtalon canonissa. En usko, että hänellä on ollut mitään muuta vaihtoehtoa kuin suostua kaikkeen mitä hänen eteensä on tuotu. Ajatus siitä, että Draco on tehnyt kaiken rakkaudesta Harryyn on koskettava ja ihana! Aitoa rakkautta!

Nuo Dracon suunnitelmat ja unelmat tuolla alussa ovat jotenkin helliä ja herkkiä. Hän tahtoo voittaa Harryn puolelleen, mutta kohtalo on julma eikä anna heille mahdollisuutta yhteiseen onneen! Onneksi on kuitenkin nämä haaveet, jotka toivonmukaan auttavat Dracoa vaikeiden hetkien läpi.

Kiitos tästä,
Vendela

[Angelina]

Kamalaa ajatella, miten Draco aluksi on niin optimistinen ja odottaa Tylypahkaan paluuta, jotta voisi vihdoin korjata välinsä Harryyn ja sitten kaikki menee pilalle kiitos Luciuksen ja Voldemortin ;__; Draco-parka! Tykkäsin kovasti tuosta, miten Draco ajattelee, että hänen on suostuttava jotta hän voisi yrittää pitää Harryn turvassa <3 Tää oli hieno!

[Thelina]

Vendela: Olen samaa mieltä Dracosta, että hän ei olisi todella halunnut tehdä niitä asioita, joita joutui tekemään. Mutta hänen oli pakko Ehkä tässä voi ajatella niin, että Draco ja Harry selviävät kaikesta hengissä, niin kuin canonissakin, ja sen jälkeen Dracolla voi olla uusi mahdollisuus toteuttaa unelmansa. Kiitos kommentista ♥

Angelina: Minullakin taisi vähän sydän nyrjähtää, kun tästä tuli niin surullinen! Mutta luotetaan siihen, että Draco selviää kaikesta rakkauden voimalla ja voi sitten sodan jälkeen voittaa Harryn omakseen ♥ Kiitos kommentista, mukavaa kuulla, että tykkäsit ♥

[Sisilja]

Ei ollut höttöistä unelmointia, ei. Mutta se sallittakoon, koska tämä oli ihana! Kuuntelin just sattumalta Puoliverisen prinssin Dracon sivupolku -luvun ja vähän nyyhkin sitä, kuinka Draco onkin niin kylmä ja kamala (perus drarristiongelma ). Mutta siis, tämähän valottaa oivasti, ettei Dracolla ole mitään muuta mahdollisuutta, koska Harry täytyy pitää turvassa! Ah, aivan loistavaa.

Dracon mietteet ja helteinen makuuhuone olivat uhhuh, ihan parasta. Onneksi nyt on jo vähän viileämpää, eikä itse tarvi kärvistellä järkyttävässä kuumuudessa, mutta siitä oli kiva lukea, kun pystyi muistamaan helteen vielä tosi vahvasti. Hykerryttävää, kuinka ensin Draco piehtaroi siinä tunnetussa tuskassa, että isä ei ikinä hyväksyisi tällaisia ajatuksia ja suunnitelmia, ja sitten Draco päätyykin jo masturboimaan. <3 Apua.

Panin merkille, että Luciusta ei ole passitettu tässä suoraan Azkabaniin. Mielenkiintoinen valinta! Ja varmasti vahvistaa sitä Dracon pakkoa ottaa vastaan piirto ja Suuri suunnitelma. Voi että kun sydäntä vääntää. Nautin kyllä tästä tuskasta! Upeaa!

En nyt tiedä, onko muotoseikoilla mittään väliä, mutta ajattelin vielä mainita (kun sattumalta tarkistin asian kirjoista eilen), että pimeyden lordi kuuluisi ilmeisesti kirjoittaa suomeksi pienellä (kyseessä on kai titteli erisnimen sijaan). Se on myös muuttunut sinulla pimeyden lordista ficin loppupuolelle pimeän lordiksi. Näin käy itse asiassa Potterien suomennoksissakin, se on ensimmäisissä kirjoissa pimeyden lordi, mutta jostain syystä Kapari-Jatta on kääntänyt sen ainakin kutosessa pimeän lordiksi! Sinänsä siis tuo voisi olla hauska metaviittaus, enkä lähtisi sitä heti korjaamaan!

Kiitos tosi paljon tästä H/D-tunnelmoinnista, tykkäsin tästä hurjan paljon!

[Thelina]

Sisilja: Kirjoitin tätä alun perin muistaakseni keskellä talven loskaa, mutta silloin tämä jotenkin jumittui, ja tuli sitten valmiiksi vasta taannoisella helleviikolla Tunnistan tuon drarristiongelman, onneksi voimme sitten ficeissä laittaa Dracon päähän kaikenlaisia ajatuksia, kuten tässä ♥ Täytyy sanoa, että Feeniksin killan ja Puoliverisen prinssin luvusta on sen verran kauan, etten laisinkaan muistanut Luciuksen olevan Azkabanissa canonin mukaan :'') Ehkäpä hän onnistui tässä versiossa luikertelemaan tuomiota pakoon. Muuten tämä kyllä sopii canoniin kivasti ja haluan ajatella, että tietenkin Draco toimi pakon edessä ja välitti Harrysta, vaikkeivät hänen tekonsa niin antaneet ymmärtää.

Olet oikeassa pimeyden lordin kirjoitusasusta, isolla kirjoitettuna se vain tuntui dramaattisemmalta. Enpä myöskään yhtään huomannut, että kesken kaiken tuo oli vaihtunut pimeän lordiksi, vaihdoin sen nyt kuitenkin pimeyden lordiksi, koska tykkään siitä enemmän. Kiitos kun bongasit! Ihanaa kuulla, että pidit tästä, kiitos ilahduttavasta kommentista!