Ole siinä, S, Harry/Draco, oneshot

[Hazyel]

Kirjoittaja: Lauchuo
Ikäraja: S
Genre: angst
Paritus: Harry/Draco
Varoitukset: Viittaus raiskaukseen
Vastuuvapaus: Hahmot omistaa Rowling, tarinaidean minä
Tiivistelmä: Hän ei halua koskettaa, vaan kavahtaa pienintäkin hipaisua. Niinpä minäkin vältän kosketusta. Ja osoitan mieltäni.

A/N: Blujille kiitos numerosta neljä, eli Haloo Helsingin biisistä Perjantaina, jota ilman tätä tekstiä ei olisi syntynyt <3 En oikein tiedä itsekään, mutta, no, nauttikaa :3 Kiitos myös plöötille, joka sanoi sanasen jos toisenkin tästä!

Haasteet:
FanFic100 (006.   Tunnit.)
OTP10 #3
Angst10
One True Something 20 #2
Yhtyeen tuotanto II (Haloo Helsinki: Perjantaina)

Ole siinä

Se jatkuu jo neljättä viikkoa. Draco nousee sängystä sanaakaan sanomatta, käy suihkussa ja keittää itselleen kahvia. Täsmälleen yhden kupillisen verran. Eikä hän edes kysy, haluaisinko minäkin. Nousen itse puoli tuntia myöhemmin, teen kummallekin aamiaista. Tänä aamuna asetan lautasen mielenosoituksellisesti Profeetan päälle niin, että hän joutuu siirtämään sen jatkaakseen artikkelinsa lukemista.

Istun keskelle sohvaa, silloin Draco ei tule viereeni. Hän ei halua enää istua liian lähelle. Nukkuuhan hän yönsäkin aivan sängyn reunalla. Hän ei halua koskettaa, vaan kavahtaa pienintäkin hipaisua. Niinpä minäkin vältän kosketusta. Ja osoitan mieltäni.

Aamu kuluu aivan liian hitaasti. Vapaapäivät ovat typeriä, sillä silloin Dracoa täytyy kestää pidempään, yleensä koko päivän. Tänään tosin on perjantai. Tiedän jo etukäteen, mitä se tarkoittaa, mutta en vieläkään osaa oikein varautua siihen.

Jossain vaiheessa Draco pukee ylleen ja lähtee ulos ovesta. En kysy mihin hän menee tai milloin hän tulee takaisin - sillä ei ole mitään väliä, sillä ennen pitkää hän kuitenkin palaa. Kaadan lopun kahvini tiskialtaaseen ja täytän sen vedellä. Draco ei edes tiskaa enää. Tai siivoa kotona muutenkaan. Eikä hän juuri puhu.

Päivä kuluu yhtä hitaasti kuin aamukin. Mitään ei ole sovittu, Draco on poissa, tulee ehkä joskus illalla. Tai yöllä, sitten kun on juonut tarpeeksi. Tai ehkä hän ei tänään juo, ehkä se oli vain viime viikon juttu. Totta puhuen hän on keksinyt viimeiset kolme viikkoa perjantaisin aina jotain uutta. Ensimmäisenä viikkona hän palasi kotiin yltä päältä veressä, muttei suostunut kertomaan missä oli ollut tai mitä oli tapahtunut. Toisena perjantaina hän haisi bensalta ja savulta. Viime viikolla hän rymisteli keskellä yötä kotiin humalassa. Kertaakaan hän ei ole suostunut selittämään menemisiään tai tekosiaan. Enää en edes yritä.

Koetan koko pitkän päivän keksiä tekemistä. Kirjoitan Hermionelle kirjeen, katson elokuvan ja siivoan taloa. Vaikka nykyään se on aina siisti, yhteistä tekemistä Dracon kanssa on niin vähän, että ehdin hyvin pitämään talon siistinä.

Ovikello soi puoli yhdeksältä illalla. Hätkähdän yhtäkkistä ääntä, mutta nousen avaamaan oven. Ehkä siellä on naapuri, joka tarvitsee kananmunia leivonnaisiinsa, tai ovesta erehtynyt pitsakuski. Kaikista vähiten odotan juuri sitä, mikä ovesta ilmestyy. Märkä ja likainen Draco valahtaa syliini siinä samassa, kun avaan oven. Saan hänet hädin tuskin kiinni, mutta onnistun kuitenkin pysymään jaloillani. Vedän Dracon sisään ja painan oven jalallani kiinni perästä. Draco ei näytä siltä, että hän pystyisi puhumaan, joten vien hänet suoraan kylpyhuoneeseen ja asetan suihkun alle. Riisun vaatteet hänen yltään ja avaan vesihanan, annan lämpimän veden puhdistaa lian Dracon iholta ja lämmittää alkusyksyn kylmyyden pois.

Kun Draco yhtäkkiä avaa silmänsä, minä hätkähdän. Hänen katseensa on kuin vauhkoontuneen eläimen, kiertää ympäri huonetta ja kohta hänen kätensä hakee minun omaani, koettaa koskettaa ihoani. Siirryn lähemmäs ja nostan sormeni Dracon otsalle. Hän vaikuttaa kuumeiselta, hänet täytyy saada puhtaaksi ja viedä sänkyyn. Hän näyttää siltä, että kaipaa unta enemmän kuin mitään.

Hankaan Dracon ihon puhtaaksi pesusienellä ja herkälle iholle tarkoitetulla pesuaineella. Ennen kuin olen saanut työni päätökseen, huomaan sormilleni valuneen veden laimentamaa verta. Kurtistan kulmiani, sillä minusta itsestäni veri ei ainakaan valu, enkä ole nähnyt Dracollakaan haavoja. Tutkin hänen kehonsa tarkasti, siirtelen hiuksia varovasti, mutta päänahassakaan ei näy jälkeäkään. Suihkun lattia kuitenkin lainehtii nyt punertavasta vedestä. Tarkistan vielä omat jalkapohjani, enhän ole astunut minkään terävän päälle?

Sitten ajatus käy mielessäni, vain pikaisesti ja hyvin häilyvänä, mutta juuri sen verran, että se jää kummittelemaan. Henkäisen ja nostan automaattisesti käden suuni eteen. Dracolta on turha odottaa vastauksia, sillä hän vaikuttaa olevan jo muutenkin nukahtamisen partaalla. Työnnän käteni varovasti hänen alleen ja sormeni tapaavat pian jo kuivumaan alkanutta limaista nestettä. Hätkähdän ja vedän käteni pois. Kyyneleet nousevat silmiini, kun pesen sormiani juoksevan veden alla ja mietin, mitä minun pitäisi tehdä. Lopulta päädyn kääntämään Dracon niin, että pääsen pesemään kuivuneen verensekaisen liman pois. Sitten kuivaan hänet huolellisesti, puen lämpimään yöasuun (jota Draco ei koskaan käytä, sillä hän nukkuu mieluummin alasti) ja kannan sänkyyn. Peittelen ja painan lopulta suukon hänen otsalleen. Kyyneleitä ei ole tarpeen peittää, sillä Draco on jo puoliksi unessa huulieni painautuessa hänen otsalleen.

“Harry”, heikko sana karkaa Dracon huulilta ja nyökkään, vaikkei hän suljettujen silmäluomiensa takaa voikaan sitä nähdä. Sujahdan peiton alle Dracon viereen ja painaudun häntä vasten niin tiukasti kuin ikinä pystyn.

“Olen tässä.”

[Sarveiskalvo]

Mie olin menossa nukkumaan ja aattelin vaan nopiaan pyörähtää täällä, mutta sitten näin drarrya ja piti lukea ja nyt oon ":cc".

Ajattelin alussa, että raiskaus oli jo tapahtunut ja Dracon outo käytös johtui siitä, mutta ei se sitten niin mennytkään. Nyt sitten jäi tietysti häiritsemään, että minkä takia Draco on ollut neljättä viikkoa omituinen ja häipynyt milloin mihinkin (ja tullut kotiin verisenä, whaat?!). Reppana Harry, jolle ei anneta selityksiä ja joka vain odottelee kotona leikkien jotain kotitonttua. Inhoan tällaista ilkeää Dracoa, mutta lopussa se alkoi kyllä säälittää. Mihin lie raukka sotkeentunut, kun tulee tossa kunnossa kotiin. Onneksi on sentään vastassa Harry, joka huolehtii suihkuun ja nukkumaan. <3

Tänä aamuna asetan lautasen mielenosoituksellisesti Profeetan päälle niin, että hän joutuu siirtämään sen jatkaakseen artikkelinsa lukemista.

Oon kamala, mutta tää kohta nauratti mua. Voi Harry ja sen mielenosoitukset.

Draco valahtaa syliini

valahtaa !! <3

Ja mätsäävä otsikko ja loppulause!! <3

Kiitos ja anteeksi, menen nukkumaan. Syytän sua, jos uneksin surkeasta Harrysta ja vielä surkeammasta Dracosta.

[ruttotohtori]

Kai mun on tätä pakko kommentoida täälläkin. Ei sillä, että kommentoiminen olisi pakote, koska tykkään siitä, mut tämän tekstin lukeminen kunnolla uudestaan... En tiedä onko se jotain mitä halusin, koska let's face it, mulle tuli tästä ekallakin kerralla ihan hirvee olo. Ja siksi tätä ylistinkin sulle, koska, no, tiiät varmaan itekin. Hyvän kirjoittajan merkki on kun aiheuttaa lukijassa tunteita. Äärettömän hyvän kirjoittajan merkki on, kun aiheuttaa lukijassa tunteita hahmosta josta tämä ei niin välitä. Tai siis, en oo ikinä ollut mitenkään Dracon ylin fani, se on mulle aina ollut aika neutraali hahmo jota vähän säälin. Nyt kun luin tätä - erityisesti sen jälkeen mitä kerroit tästä - ei hitto. Auts.

Mä yleensä karttelen minä-muotoa fanficeissä. Aina vähän mietin että osaako kirjoittaja nyt kuinka hyvin eläytyä hahmoon, koska minä-kertoja tarvii niin next level -eläytymistä. Kykyä päästä hahmon pään sisälle. Mut siinä sä onnistuit, tää kaikki tuntui niin Harrylta. Ylipäätään tää tuntui jonkun oikean ihmisen ajatuksilta, minä-kertojalla teksti ei ikinä saa olla liian sellasta tiekkö, soljuvaa ja kuvailevaa, muuten se tuntuu vaan tekstiltä, mut tää tuntui oikealta ihmiseltä, ja nimenomaan Harrylta. Siitä kertoo jo sekin, et mä kykenin samaistumaan tähän tosi paljon ja Harry on yks hahmoista joihin samaistun varmaan eniten joten haha, good job. Toi Harryn hiljainen kapinointi tuntui niin harrymaiselta, olihan se kautta sarjan vähän passiivisaggressiivinen hahmo, ja jotenkin tosi kilpailuhenkinen, että sujumaton arkikin täytyy vääntää sanattomaksi kilpailuksi siitä antaako Draco huomiota ennen kuin Harry luovuttaa. Mutta ääneen ei voi puhua koska vaikka Harry onkin muuten suora, niin ei silloin kun kokee tulleensa loukatuksi tai että hänellä muuten vain on vastustaja. Jotenkin mulle tuli tästä hirveesti mieleen vitoskirjan Harry vs. Pimento, kun Harry kesti kaiken sanomatta sanaakaan mutta silti tappeli salamyhkää vastaan. Toki tässä keississä nyt on sekin että Draco ei todellakaan puhu asioistaan suoraan, niin että vaihtoehtoja ei olekaan muita. Se vaan, että vaikka mä toki Harrya ymmärrän, sen toiminta tuntuu tosi inhottavalta nyt kun tiiän Dracon käytöksen syyt. Eihän Harry niitä tietenkään tiedä, mut silti. Tyhmä Harry. Yritä ees.

Dracokin oli tosi IC, jotenkin mun mielikuvaan Dracosta istuu kaikki sekoilu. Aina kun esiintyy vastoinkäymisiä, jätkä menee ihan hukkaan, ja kun miettii kuinka kamalaa sen elämä oli jo kirjoissa ja sitten vielä tää kaikki niin huhhuh. En ihmettele että se karkailee tekemään mitä lie - ainoo vaan et tahdon tietää mitä sen aiemmat seikkailut sisälsi! Ainakin toi bensa ja savu mua kiinnostaa - mä tosin mietin että yrittiköhän Draco tappaa ittensä autokolariin? Jos eka kotiintulo verisenä oli eka raiskaus, toka kotiintulo itsemurhayritys ja kolmas - no se oli itsestäänselvä. Mietin vaan, mikä johti siihen että Draco raiskattiin uudestaan. Jotenkin hankala uskoa että tekijät ois eri kuin ekalla kerralla - yrittiköhän Draco mennä kostamaan niille mutta meni vähän mönkään? Se tuntuis osuvalta, ja kovin Dracomaista ois myös se että kostamista ei mietitty heti.

Tässä oli myös yks tosi jännä juttu joka erityisesti kiinnitti mun huomion nyt. Perjantait. Kaikki tapahtui perjantai-iltoina. Molemmilla varmaan oli viikot muuten töitä. Luulisi noiden traumojen jälkeen ottavan vähän omaa lomaa, mutta ei, Draco käy silti töissä. Toki joo eihän Harry tiedä missä Draco oikeasti menee mutta jos hän tulee ja menee normaalisti niin luulisi että hän töissä käy. Mikä on aika helvetin karua ja kantaaottavaakin. Draco käsittelee tunteitaan ja elää elämäänsä vain perjantai-iltaisin, mikä tuntuu nyky-yhteiskunnassa olevan normi. Pe-la ryypätään ja sitten parannellaan töitä varten ja tehdään töitä ja toistetaan. Työt nähdään tärkeämpänä kuin yksilön elämä ja en tiiä mitä selitän ja oliko tää sun tarkoitus ees, mutta tykkään tästä teemasta. Diippii.

Teksti itsessään oli hyvää ja sopivan yksinkertaista hahmon ajatuksiksi muttei kuitenkaan tylsää elikkä just jees. Edelleen, jos tää ficci ei oo sun parhaimmistoo, en tiiä haluankokaan tietää mikä on. Tän lukeminen tuntui syvällä, mutta mä olen aika paha ficcimasokisti joten vain kiitän kivusta, se oli suurenmoista. Kiitos, kiitos, oot ihan mahtava kirjoittaja. Jos ikinä tulee enempää epävarmuuksia tekstien suhteen, saa tulla tökkäämään. Mahtavaa työtä Laukkusein! <3