Hobitti/TSH | Otteita Keski-Maan Keskitalven juhlinnoista, S

[LillaMyy]

Title: Otteita Keski-Maan Keskitalven juhlinnoista
Author: LillaMyy
Rating: S
Fandom: Hobitti/TSH
Beta: -
Genre: fluffy, drama, lievä angst
Disclaimer: En omista hahmoja itse keksimiäni lukuun ottamatta, enkä väitä minkään ficceissäni tapahtuvan asian olevan totta. En saa näistä myöskään minkäänlaista rahallista korvausta.
Summary: Keskitalvea juhlitaan monilla eri tavoilla ympäri Keski-Maata.
A/N: Nämä kaikki pätkät löytyvät myös Finin vuoden 2016 joulukalenterista luukuista 3 ja 24, mutta ajattelin näin joulun jälkeen julkaista nämä ihan erikseenkin. En kuitenkaan halunnut sentään ihan tukkia multifandom-alueita kauhean monella erillisellä jouluficcillä, joten tungen nämä kaikki samaan topiciin. (: Topicissa yhdeksäntenä oleva ficci on saanut inspiraationsa tästä kuvasta.


Title: Kuumat paikat
Pairings: Bilbo/Thorin
Challenges: FF50 (50, kuumuus)

Title: Uusia kokemuksia
Characters: Tauriel, Kíli, Fíli, Bombur & Bilbo
Challenges: FF50 (23, haju) ja Aakkoshaaste (U)

Title: Örkkitauti
Characters: Kíli, Fíli, Óin & Dís
Challenges: FF50 (36, rikki), Aakkoshaaste (Ö) ja OTS20

Title: Bifurin opastuksessa
Characters: Kíli & Bifur
Challenges: Kerää kaikki hahmot (Bifur), FF50 (7, kuukaudet) ja Aakkoshaaste (B)

Title: Lumiukko
Characters: Tilda, Bain, Sigrid & Bard
Challenges: Kerää kaikki hahmot (Tilda), OTS20 ja Fluffy10 (vihreä)

Title: Kuusen hankinta
Characters: Glóin & Gimli
Challenges: Kerää kaikki hahmot (Glóin) ja FF50 (37, korjattu)

Title: Nuotion lämmössä
Characters: Sólveig, Drengr, Regnar, Lagnlif, Fíli, Kíli, Óttar & Dís
Challenges: Aakkoshaaste (N) ja OTS20

Title: Metsäretki
Characters: Fíli, Kíli, Thorin & Óttar
Challenges: FF50 (38, valo), Aakkoshaaste (M) ja OTS20

Title: Takiaiset suklaavarkaissa
Characters: Fíli, Kíli, Thorin, Óttar, Dís, & Bombur
Challenges: FF50 (26, maku), Aakkoshaaste (T) ja OTS20

[LillaMyy]

Kuumat paikat

Bilbo heräsi yöllä siihen, että hänellä oli aivan tukahduttavan kuuma. Syy tähän valkeni nopeasti, kun hän katseli ympärilleen, sillä Thorin oli peitellyt hänet kahdella paksulla täkillä ja kääpiö oli vielä varmemmaksi vakuudeksi käpertynyt itsekin tiiviisti hobitin ympärille tavallista korkeampine ruumiinlämpöineen.

Bilbo kiemurteli hieman saadakseen edes osan peitteistään katoamaan ennen kuin hän paistuisi, mutta Thorin ei selvästikään suostunut hänen tuumaansa, sillä kääpiö puristi hobittia entistäkin tiukemmin rintaansa vasten. Lopulta Bilbolle ei jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin irrottautua väliaikaisesti kääpiökuninkaan otteesta, mutta Thorinin vahvojen käsivarsien siirtäminen ei ollutkaan ihan niin helppoa kuin hän oli aluksi olettanut.

Ensimmäisen yrityksen jälkeen Thorin vain murahteli unissaan jotain. Toisen jälkeen Thorin kuiskasi Bilbon korvaan jotain, mistä Bilbo kuuli vain sanan ghivashel. Hobitti ei ymmärtänyt yhtään, mitä se tarkoitti, mutta se jokin sai hänen mahanpohjansa kipristelemään ja hänen tuli entistäkin kuumempi peittojen alla. Kolmannen yrityksen aikana Thorin heräsi kummastelemaan, mistä moinen mellastus johtui sängyssä.

Bilbo karahti yhtä punaiseksi kuin sängynpäädyssä roikkuva lahjasukkansa ja mutisi jotain kuumuudesta. Thorin murahti vastaukseksi jotain, mikä kuulosti ihan ”minä sinulle kuumuudet näytän”, ennen kuin veti Bilbon tiiviisti itseään vasten. Siinä kohtaa ei hobittikaan jaksanut enää valittaa liiasta kuumuudesta, sillä hänellä oli liian kiire seurailla kääpiön työstä karheiden, mutta niin rakkaiden käsien liikettä vartalollaan.

[LillaMyy]

Uusia kokemuksia

Tauriel kiiti kohti Ereboria, sillä hän myöhästyisi kohta Keskitalven juhlasta. Kíli oli prinssinä saanut erityisluvan kutsua haltian mukaan, sillä Keskitalven juhla oli lähes pyhä kääpiöiden keskuudessa, tai ainakin sellaisen käsityksen Tauriel oli saanut. Hän olisi yksi harvoista ulkopuolisista, joka pääsisi osallistumaan juhlallisuuksiin.

Kíli oli jo etukäteen kertonut Taurielille, mitä tuleman piti, joten haltia uskalsi olla kohtalaisen levollisen mielin. Kääpiö oli kuitenkin sanonut joitain yllätyksiäkin olevan aina juhlassa mukana, joten kaikkeen ei Taurielkaan voinut varautua etukäteen.

Saapuessaan Ereboriin Tauriel törmäsi ensimmäiseksi Fíliin, joka opasti hänet mieluusti perille juhlasaliin, jonka keskellä nousi valtavan kokoinen kuusi, joka levitti tuoksuaan kaikkialle. Odotellessaan Kíliä (joka oli tavalliseen tyyliinsä taas myöhässä) Fíli selitti haltialle kääpiöiden raahanneen kuusta aina Synkmetsän laitamilta asti.

Myöhemmin, kun Kíli ja muutkin kääpiöt olivat saapuneet, saattoi Keskitalven juhlinta alkaa. Saliin kannettiin toinen toistaan suurempia patoja ja pannuja täynnä mitä maukkaammilta tuoksuvia herkkupöperöitä. Bombur oli viettänyt apuriensa kanssa monta viikkoa keittiöön sulkeutuneena kokeillen erilaisia reseptejä, joista he olivat valinneet parhaat käytettäviksi itse juhlassa. Huhu kertoi, että Bilbokin oli päässyt tuomaan oman leimansa pöytään kannettavien aterioiden suunnittelussa.

Tauriel oli humaltua jo kaikista nenäänsä tuoksuvista herkuista, mutta Fíli ja Kíli molemmat muistuttivat tätä olemaan ottamatta liikaa yhtä ruokalajia kerralla, sillä pöytään kannettaisiin montaa kymmentä eri lajia ja jokaista tuli maistaa, ellei halunnut olla epäkohtelias kokeille. Niinpä haltian lautaselle kasautui vähän sitä sun tätä, sillä kohteliaisuuteen tuli ainakin pyrkiä. Oli siis kokeiltava niin lammaspaistia kuin oluessa uitettuja korvasieniä sekä marjakiisseliä. Jos tuoksut olivatkin olleet herkullisia, eivät ne olleet mitään makuun verrattuina, joten Tauriel huomasi ottavansa toisen ja kolmannenkin lautasellisen.

Juhla-aterian jatkuttua noin pari tuntia osa kääpiöistä nousi tuoleiltaan, kaivoi kuka minkäkin laisia soittimia esille ja alkoi soittaa kääpiöille tyypillistä musiikkia. Suurin osa kääpiöistä söi samalla, mutta Tauriel oli niin täynnä, että hän keskeytti ruokailunsa hetkeksi kuunnellakseen kääpiöitä. Musiikki toi esiin uusia piirteitä aluksi jurolta vaikuttaneissa kääpiöissä.

[LillaMyy]

Örkkitauti

Kaksivuotias Kíli yski ja pärski sänkynsä pohjalla juuri Keskitalven juhla ollessa ovella. Se oli pahinta aikaa nuorelle kääpiölle sairastaa, sillä äidin mukaan juhlaan ei voinut osallistua kipeänä. Niinpä Kíli teki isoveljensä suosiollisella avustuksella kaikkensa parantuakseen.

Kíli oli sairastanut jo pari viikkoa, vaikka yleensä kääpiöpoika tervehtyi taudeistaan parissa päivässä. Óinkin alkoi olla jo ymmällään kääpiöprinssin sairastelusta, kun siihen ei tuntunut purevan mikään. Niinpä Fíli oli nimennyt Kílin sitkeääkin sitkeämmän flunssan örkkitaudiksi, sillä vain örkki voisi olla niin ilkeä, että estäisi hänen pikkuveljeään osallistumasta Keskitalven juhlaan ja sairastuttaisi hänet pidemmäksi aikaa.

Juhlapäivän koittaessa Kíli oli edelleen örkkitautinsa kourissa, joten pieni mököttäjä prinssi joutui jäämään huoneeseensa sängyn pohjalle äiti ja Óin seuranaan. Dís ja parantaja vuorottelivat Kílin vuoteen vierellä valvomisessa, kunnes Fíli saapui paikalle ja käski äitinsä muualle, sillä oli tämän vuoro valvoa. Äidin kaikottua kysyvän katseen kera huoneesta Fíli veti tunikansa alta salakuljettamansa ruokalautasellisen ja alkoi lusikoida sen sisältöä pikkuveljensä ammottavaan kitaan.

[LillaMyy]

Bifurin opastuksessa

Kun Kíli tuli siihen ikään, että sai valita itselleen työpaikan, kaikkien yllätykseksi nuori kääpiöprinssi päätyi Bifurin lelupajaan. Kuukausien ajan Kíli oli vain avustajana, kunnes viimein pari kuukautta ennen Keskitalven juhlaa vanhempi kääpiö ehdotti, että hän voisi kokeilla itse lelujen valmistusta.

Kíli innostui ajatuksesta niin kamalasti, että hän meinasi tehdä isoveljelleenkin lahjaksi lelun, kunnes tajusi kuinka törppö idea se olikaan. Eihän Fíli nyt enää leikkisi sillä. Niinpä Bifurin opastuksella Kíli päätti tehdä leluja useille Sinivuorten köyhemmille kääpiöperheille. Heillä ei olisi varaa ostaa leluja, mutta Keskitalven juhlan aikaan he saattoivat kyllä saada niitä.

Bifur oli harvinaisen tyytyväinen oppipoikaansa tämän jakaessa ajatuksensa. Yhdessä kaksikko vietti viikkoja lelupajalla ja Kílistä tuntui välillä, että hän näki untakin leluista.

Kaksi kuukautta myöhemmin koitti odotettu Keskitalven juhla, jonka Kíli ja Bifur viettivät ystäviensä ja perheensä kesken, kuten aina. Suuren juhla-aterian jälkeen he kuitenkin ottivat suuren lelusäkkinsä ja lähtivät kiertämään Sinivuorten köyhempiä osia tiputellen ovien taakse pieniä yllätyspaketteja.

[LillaMyy]

Lumiukko

Tilda pyöritteli lumipalloaan maassa saadakseen sen suuremmaksi. Bain ja Sigrid olivat molemmat pyörittämässä omia pallojaan, sillä kolmikon oli tarkoitus tehdä lumiukko. Tildan lapaset olivat aivan lumiset, kun hän oli viimein tyytyväinen palloonsa.

Bain oli pyörittänyt lumiukon alimmaksi menevän pallon ja hän oli Sigridin kanssa nostamassa keskimmäistä paikalleen, kun Tilda kantoi lumiukon pään sisarustensa luokse. Hän auttoi siskoaan taputtelemaan keskivartalon paikoilleen Bainin nostaessa pään ukon harteille ja alkaessa kiinnittää sitä. Tilda ja Sigrid pyörittivät vielä lumiukolle kädet.

Viimeisenä silauksena ukolle piti vielä metsästää jostain silmät, nenä ja suu, joiden virkaa Tilda keksi kivien toimittavan varsin mainiosti. Sigrid asetti vielä kotoa löydetyn vanhan ja käyttämättömän piipun ukon suuhun ja Bain kietoi vihreän kaulahuivinsa sen kaulaan ennen kuin sisarukset katsoivat lumiukkoaan tyytyväisinä.

”Ei se ehkä ihan isältä näytä, mutta onpahan ainakin komean kokoinen”, Bain totesi saaden siskonsa nauramaan.
”Komea ukko, vai. Minuako te oikein yrititte tehdä lumesta?” Bardin ääni kuului jostain lastensa takaa, ja kolmikko kääntyi nopeasti yrittäen näyttää viattomilta.
”Ei tietenkään, isä”, Sigrid vastasi nopeasti, ja Tildakin pyöritteli päätään rivakasti.
”Jos haluatte sen näyttävän minulta, se tarvitsee hiukset. Ja viikset”, Bard jatkoi katkoen oksasta sopivan mittaisia palasia, joita hän sitten asetteli lumiukon päähän.

Bardin lopettaessa lumiukko oli saanut sisarukset melkein tukehtumaan nauruunsa.

[LillaMyy]

Kuusen hankinta

Keskitalven juhlan häämöttäessä ovella Glóin päätti ottaa poikansa Gimlin mukaan kuusipuun metsästykseen. Hänen mielestään kymmenvuotiaan pojan oli jo aikakin päästä mukaan metsäreissulle, vaikkei hänelle vielä kirvestä käteen annettukaan.

Glóin seurasi isän ylpeydellä, kuinka Gimli yritti mitata askeleensa sopimaan kaksi kertaa hänen kokoistensa kääpiöiden omiin. Kaikeksi onneksi nuoret ja innokkaat Fíli ja Kílikin olivat matkassa mukana, sillä näillä oli aikaa pelleillä Gimlinkin kanssa sitten kun aikuiset olivat keksineet haluamansa puut ja alkoivat kuusen kaatoon.

Päästyään takaisin Sinivuorille Gimli kuitenkin selitti äidilleen ummet ja lammet siitä, kuinka juuri hän oli valinnut yhden monista takaisin tuotavista puista, eikä Glóin hennonut korjata poikansa erhettä.

[LillaMyy]

Nuotion lämmössä

Viidettä talveaan juhlistava Sólveig oli saanut sinä vuonna valita itse, mitä hän haluaisi lahjaksi. Tyttö olikin päättänyt haluavansa lähteä lähimpiensä kanssa retkelle läheiseen metsään, jossa haltioidenkin oli huhuttu käyvän. Niinpä Sólveig, Drengr, Regnar ja Lagnlif sekä Fíli, Kíli, Óttar ja Dís istuksivat nyt Óttarin ja Regnarin rakentaman pienen nuotion lämmössä turkikset yllään.

Lagnlif ja Dís jakoivat kääpiölapsille höyryävät mukilliset viinimarjamehua. Jokainen heistä sai myös pitkän tikun, jonka kärjessä he saattoivat itse käristää omat makkaransa miten itse ikinä halusivatkaan.

Fíli ja Kíli kisasivat, kumpi uskaltaisi pitää makkaraansa pidempään nuotiossa, minkä seurauksena molemmat irvistelivät syödessään niitä, koska ne olivat ihan palaneita. Sólveig puolestaan seurasi isoveljensä esimerkkiä makkaranpaistossa, ettei hän vain käräyttäisi omaansa.

Kun makkarat oli syöty ja mehut juotu, kääpiöt istuksivat nuotion lämmössä ja aikuiset kertoivat tarinoita Ereborista. Lapset seurasivat liekkien leikkiä tai katsoivat vanhempiaan silmät lautasten kokoisina, kun he kuulivat lohikäärmeestä ja aarteista, vaikka kaikki tarinat olikin kuultu jo monta kertaa.

Muutamaa tuntia myöhemmin kaksi perhettä lähti kotimatkalle. Drengr oli lapsista ainoa, joka oli enää hereillä, sillä Sólveig, Kíli ja Fíli olivat uinahtaneet nuotion lämmössä tarinoita kuunnellessaan. Kolmikko olikin peitelty rekeen, jossa veljekset halailivat pientä tyttöä varmistaen samalla, ettei tämä vain tipahtaisi kyydistä kun Regnar ja Óttar vetivät sitä vuorotellen perässään.

[LillaMyy]

Metsäretki

Lunta oli sadellut koko päivän, kun Fíli ja Kíli talsivat enonsa suurien saappaiden perässä pitkin ja poikin metsässä. Thorin oli päättänyt ottaa pojat sinä päivänä mukaansa metsästämään, sillä heidän oli jo korkea aika oppia. Óttar olisi muuten lähtenyt itse poikiensa kanssa metsälle, mutta hän oli onnistunut nappaamaan jostain sellaisen räkätaudin, ettei hänen köhimisensä kanssa voisi mitenkään tulla saalista.

Niinpä Thorin käveli edellä kirves vyöllään ja suuri jousi olallaan. Fíli oli myös valinnut kirveen aseekseen, mutta Kíli oli päätynyt valitsemaan aseekseen jousipyssyn. Pojat olivat saaneet harjoitusta aseidensa käytössä jo aiemminkin, mutta nyt he pääsisivät ensimmäistä kertaa kokeilemaan niitä ihan oikeassa tarkoituksessa.

Muutamaa tuntia myöhemmin Kílillä alkoi jo palaa hermot koko touhussa, kun saalista ei ollut vieläkään saatu. Nuori jousiampuja oli päässyt kokeilemaan jo ampumistakin itse, muttei ollut osunut, mikä oli omiaan lisäämään hänen ärtymistään.

Fíliä saaliin puute ei niinkään vaivannut, koska hän ei ollut odottanutkaan retken onnistuvan kovin nopeasti, mutta häntä alkoi riipiä pikkuveljen valitus. Thorin alkoi puolestaan manata itseään, että oli ottanut pojat matkaansa, sillä koko seurueen mieliala alkoi laskea sitä alemmas, mitä pidempään Kíli piipitti.

Lopulta Thorin totesi, että oli aika pysähtyä hetkeksi lepäämään ja keräämään voimia. Hän komensi pojat keräämään puita nuotiota varten, ja kohta heillä oli pieni valkea rätisemässä iloisesti. Tuli toi valoa pimenevään iltapäivään ja lämmitti mukavasti kääpiöpoikien kylmenneitä jäseniä. Kun Thorin vielä kaivoi laukustaan tyrnimarjateetä ja paksuja sämpylöitä, alkoi Fílin ja Kílin innostus palata.

Nuotion valossa ja lämmössä kaikki vaikutti taas paljon paremmalta, eikä aikaakaan, kun Kílikin oli taas hyvällä tuulella. Joukon nuorin jaksoi jopa laskea leikkiä isoveljensä ja enonsa kanssa sormiensa ja varpaidensa sulaessa mukavasti. Fílinkin sormia ja varpaita kipristeli nuotion lämmittäessä niitä.

Nuotion hiivuttua hiillokseksi kääpiöt jatkoivat matkaansa toivoen saavansa saalista, ettei heidän tarvitsisi palata Sinivuorille tyhjin käsin. Kaikista eniten Fíli toivoi, että Kíli saisi ampua jonkun eläimen, jottei tämän ainoaksi muistoksi reissusta jäisi ohilaukaus ja jäiset sormet.

Pari tuntia myöhemmin kolmikko olikin jo paluumatkalla Kílin kaadettua onnistuneesti (Thorinin avustuksella) kauriin. Nuori kääpiö oli osunut eläimeen ensimmäisenä, mutta lopullisen armoniskun tämä oli saanut Thorinilta.

Kotona Sinivuorilla kääpiöiden nauttiessa kaurispaistia Kíli kertoi jokaiselle, joka vain jaksoi kuunnella, kuinka hän oli kaatanut otuksen. Thorin ja Fíli katsoivat toisiaan lautastensa ylitse, mutta kumpikaan ei korjannut nuoren jousiampujan tarinaa, sillä he olivat yhtä mieltä siitä, että Kíli oli pärjännyt niin mainiosti reissussa, että hän ansaitsi paistatella huomiossa sillä kertaa.

[LillaMyy]

Takiaiset suklaavarkaissa

”Eno, eno, eno, eno, eno, eno!!” Fíli ja Kíli kailottivat kuin yhdestä suusta, kun Thorin palasi metsäreissultaan takaisin Sinivuorille. Kahdeksan- ja kolme-vuotiaat vekarat olivat odottaneet enoaan kuin kuuta nousevaa siitä hetkestä lähtien, kun tämä oli kymmenisen tuntia sitten lähtenyt Dwalinin ja Norin kanssa metsäretkelle. Kyllä, kymmenen tuntia oli selvästikin liikaa pikkupojille, jotka vaativat jatkuvaa huomiota!

Palattuaan takaisin asuintiloihinsa Thorin oli hädin tuskin ehtinyt ottaa kahtakaan askelta, kun Fíli ja Kíli olivat jo pelmahtaneet paikalle, ja nyt pojat roikkuivat enonsa niskasta ja kaulasta. Heidän vanhempansa vain nauroivat oven suunnalla, kun Thorin alkoi mutista jotain takaisista.
”Mikä on takiainen?” Kíli kysyi ymmärtämättä kummallista sanaa.
”Sinä olet takiainen”, Óttar naurahti ovelta nuoremmalle pojalleen.
”Enkä ole, Fíli on takiainen”, Kíli väitti vastaan isälleen noustessaan seisomaan Thorinin olkapäillä ottaen tukea tämän päästä.
”Enkä muuten varmasti ole”, Fíli kiisti nopeasti keinuessaan enonsa kaulasta.
”Te olette molemmat takiaisia”, Thorin murahti Dísin nauraessa ovella veljelleen.

”Mitä takiainen tarkoittaa?” Kíli kysyi hetken hiljaisuuden jälkeen, kun Dís ja Óttar olivat viimein onnistuneet irrottamaan pikkukääpiöt Thorinin kimpusta.
”Takiainen on joku, joka ärsyttää toista roikkumalla mukana koko ajan”, Thorin vastasi polveaan halailevalle sisarenpojalleen.
”Ei kai me vaan ärsytetä sinua?” Fíli tarkisti nopeasti enoltaan huolestuneena. Thorin vilkaisi alaspäin jalkojensa juurelle, missä veljekset hääräilivät keskenään.
”Ette tietenkään”, hän vastasi, mikä sai Fílin hymyilemään ennen kuin hän palasi leikkimään veljensä kanssa.

Thorin yritti parhaansa mukaan keskittyä työhönsä, mutta Fíli ja Kíli riehuivat hänen jaloissaan sen verran, että keskittyminen tuntui lähes mahdottomalta. Vaikka kääpiökuningas kuinka yritti, ei hän pystynyt sulkemaan korviaan kääpiöprinssien meuhkaamiselta, joten lopulta hän turhautui edes sen yrittämiseen. Sen sijaan Thorin ehdottikin pojille, josko he haluaisivat lähteä hänen mukaansa seikkailemaan. Fíli ja Kíli innostuivat välittömästi ajatuksesta, sillä eihän sitä joka päivä päässyt seikkailemaan! Niinpä Thorin vannotti veljeksiä pitämään salaisuuden vanhemmiltaan, mihin pojat lupautuivat vakavanoloisina.

Tovin kuluttua Thorin johdatti hiippailevaa kolmikkoa keittiön suuntaan, mistä Fíli ja Kíli kävivät pihistämässä pienet kouransa täyteen Bomburin tekemiä suklaaherkkuja. Näitä seikkailijat sitten maiskuttelivat piilossa Dísiltä, Óttarilta ja Bomburilta, joista jokaisella olisi varmasti ollut jotain sanottavaa kääpiöpoikien yltiöpäiseen herkutteluun vain tovi ennen ruokailua.