Nimi: Elizabeth ja ennakkoluulo
Kirjoittaja: pihlajanmarja
Fandom: Ylpeys ja ennakkoluulo
Tyylilaji: Humoristinen draama, romantiikka, nykyaika-AU
Ikäraja: S
Paritus: Elizabeth/Darcy, Jane/Charlie
Yhteenveto: Jane Bennet on hankkinut Tinderin ja raahaa joululomalla Elizabethin esiliinaksi mukaansa treffeille. Janen treffikumppanilla on mukanaan ystävä, raivostuttava Darcy, jonka pelkkä ajatteleminenkin uhkaa pilata koko loman. Fitzwilliam! Mikä nimi se on olevinaan?
Luvut: 1/2
Kirjoittajan kommentit: Mikä ihastuttava sattuma, kun törmäsin joululahjaficcitopiciin juuri katsottuani loppuun jälleen kerran vuoden 1995 minisarjan Ylpeydestä ja ennakkoluulosta (löytyy
Areenasta, suosittelen lämpimästi kaikille). Etsin topicista kirjoitusideoita ja bongasin
Nevillan pitkästä fandomtoivelistasta Ylpeyden ja ennakkoluulon! Olihan minun pakko tarttua tilaisuuteen, kun olin juuri ihastellut kohtausta, jossa huoneen eri puolilla seisovat Elizabeth ja Darcy katsovat toisiaan intensiivisesti silmiin ainakin vuorokauden ajan (nyt saatan hiukkasen liioitella, mutta niin pitkältä ajalta se tuntui). Se on hyvä kohtaus nimittäin se.
Tämä ficci pohjautuu siis aika vahvasti juuri vuoden 1995 versioon tästä tarinasta, vaikka kirjankin olen lukenut ja monta muuta elävän kuvan versiota nähnyt. Mielikuvaani Benneteistä nykyajassa on saattanut myös vaikuttaa mahtava literary web series
The Lizzie Bennet Diaries.
Ficci tulee todennäköisesti olemaan kaksiosainen.
Hyvää uutta vuotta ihanalle
Nevillalle. Tässä lahja sinulle. <3
I
Elizabeth Bennet heräsi kauheaan meteliin, joka suorastaan kiskaisi hänet ylös sängystä. Hetken ajan hän luuli kämppäkavereidensa tulleen hulluksi, kunnes tajusi, ettei ollutkaan opiskelija-asunnossaan. Hän oli kotona joululomalla, ja teini-ikäiset pikkusiskot pitivät huolen siitä, ettei talossa ollut koskaan hiljaista.
Isää oli toki ihana nähdä, ja niin myös Janea. Kyllä hän piti muistakin perheenjäsenistä, mutta äidin jatkuvat utelut poikaystävistä ja pikkusiskojen kinastelut milloin mistäkin asiasta olisivat saaneet hänet hulluuden partaalle jo nyt, ellei hänellä olisi ollut taitoa löytää huvittavia puolia melkein mistä tahansa.
Nyt hän astui varovasti alas portaita osaamatta arvata lainkaan, mistä tämänpäiväinen metakka oli saanut alkunsa.
“Näytä nyt! Minä haluan nähdä, millaista siellä on!”
“Voisit kai sinä siskollesi näyttää, vaikka et äitiparallesi haluakaan enää jakaa näitä asioita. Jane-kulta, mitä haittaa siitä on, jos annat Lydialle vuoron hetkeksi?”
“Vuoron! Ei tämä ole mikään peli.”
“Jos
minulta kysytään, niin en ymmärrä ollenkaan, miksi edes käytät tuota. Se on pinnallista höttöä, joka perustuu täysin ulkonäköön.”
Elizabeth törmäsi isäänsä, joka saapui juuri olohuoneesta ja pysähtyi nähdessään tyttärensä portaiden alapäässä. Isä nyökkäsi olohuoneeseen päin ja pyöräytti silmiään, Elizabethin suupieliä nyki. Heidän ei tarvinnut vaihtaa sanoja. Isä taputti Elizabethia olkapäälle ja poistui sitten yläkertaan.
Elizabeth empi hetken ovensuussa. Halusiko hän todella astua kaiken keskelle? Päätös tehtiin hänen puolestaan, kun Lydia syöksyi ulos kiukkuisena, jätti olohuoneen oven auki ja tömisti Elizabethin ohi huoneeseensa. Jane istui sohvalla, Mary nojatuolissa koulukirja sylissään ja äiti seisoi ja valitti.
“Miksi minun lapseni eivät voi olla sovussa keskenään! Miksi Jane ei voi tätä yhtä asiaa meidän kanssamme jakaa? Ja isännekin vain poistui huoneesta, aivan kuin hänen ei tarvitsisi ottaa kantaa asiaan ollenkaan.”
“Voidaanko olla puhumatta tästä”, Jane sanoi hiljaa nostaen katseensa puhelimesta.
“Kai meidän täytyy, kun sinä et suostu edes äidillesi kertomaan, kenen kanssa oikein viestittelet. Netissä tavatut ihmiset voivat olla vaikka millaisia huumeita käyttäviä retaleita, ja minä kun juuri olin kutsumassa ystäväni pojan meille joulupäivänä. Hän opiskelee liiketaloutta.”
Elizabethin täytyi teeskennellä haukottelevansa estääkseen naurun purkautumista ulos. Silloin äiti vasta huomasi hänet.
“Betty, kai sinä sentään esittelisit unohdetulle äitiraukallesi, jos olisit tavannut jonkun uuden? Tosin siitä on niin kauan, kun olet seurustellut, että taitaa olla aivan turhaa edes kysyä.”
“Ehkä olen seurustellut salaa”, Elizabeth sanoi ja ilkikurinen hymy palasi hänen huulilleen. Äiti näytti kauhistuneelta pelkästä ajatuksesta. Jane katsoi Elizabethia kiitollisena sohvalta, sillä edellinen jupakka näytti hetkeksi unohtuneen.
***
Elizabeth kyllä tiesi, kenen kanssa Jane viestitteli. Se oli eräs Charlie, jonka Jane oli tavannut Tinderissä vähän ennen loman alkua. He eivät olleet vielä nähneet toisiaan, mutta keskustelu oli vilkasta, ja profiilikuvasta katseli ystävällisen oloinen, vaaleatukkainen mies. Jane ei myöntänyt mitään, mutta vaikutti ihastuneelta jo nyt, ainakin jos hänen reagointinopeudestaan viestiäänen kilahdukseen pystyi mitään päättelemään. Elizabeth oli iloinen siskonsa puolesta, mutta kun Jane pyysi häntäkin lataamaan sovelluksen ja kokeilemaan onneaan, hän kieltäytyi nauraen.
“Vaikka sinä olet onnekas, en usko, että minulla voisi mitenkään olla niin hyvä tuuri, että löytäisin tuolta jonkun. Sitä paitsi en tällä hetkellä edes kaipaa ketään. Ja ehkäpä äidin liiketalouden opiskelija sattuisikin olemaan unelmien mieheni!”
Sille he molemmat nauroivat pitkään.
***
Joulupäivänä äiti oli onneksi unohtanut kaikki pakkoliittosuunnitelmansa, eikä liiketalouden opiskelijoita näkynyt nurkissa. Tapaninpäivänä Lydia ja Kitty lähtivät kaverinsa luokse yökylään ja talo oli kerrankin hiljainen. Elizabeth suunnitteli juuri konvehtirasian avaamista, kun Jane ilmestyi hänen huoneeseensa.
“Charlie haluaa tavata minut!”
“Nyt heti vai?”
“Niin! Olemme molemmat täältä kotoisin, ja Charliekin vietti joulun täällä. Nyt hän on menossa yksille ystävänsä kanssa ja kutsui minut mukaan. Ei, en minä uskalla. Entä jos Charlie ei pidäkään minusta, kun näemme kasvokkain? Mitä minä sitten teen? Lähden nöyryytettynä kotiin? Ei, mieluummin en lähde ollenkaan.”
Elizabeth oli jo matkalaukulla etsimässä samettimekkoaan. Kai hänen täytyi vaihtaa rauhallinen koti-ilta baariin.
***
“Netherfield Pub! Missä se edes on?”
“Rauhoitu nyt hetkeksi, rakas siskoni. Olemme oikeassa bussissa. Seuraa vain minua, niin kaikki menee hyvin.”
***
Pubi oli viihtyisä, mutta täynnä ihmisiä, jotka olivat lähteneet liikkeelle joulupesistään ja lapsuudenkodeistaan tapaamaan vanhoja tuttujaan. Elizabeth ja Jane pujottelivat baaritiskille ja tilasivat juomat, ennen kuin ryhtyivät etsimään seuruettaan. Yhtäkkiä Jane pysähtyi, ja Elizabeth melkein törmäsi hänen selkäänsä.
“Apua”, Jane kuiskasi. Elizabeth katsoi samaan suuntaan kuin hän, mutta ei nähnyt monstereita, vaan sen sijaan profiilikuvasta tutun miehen ja ilmeisesti hänen ystävänsä. Mies vilkuili välillä hermostuneen oloisena ympärilleen, ja sitten hänen katseensa kiinnittyi paikoilleen juuttuneeseen Janeen. Miehen epävarmuus näytti valuvan pois kun hän hymyili leveästi ja viittoi heitä liittymään seuraan. Elizabethin täytyi melkein työntää Janea, ennen kuin sisko uskalsi mennä tervehtimään Tinder-deittiään.
“Jane! Olet juuri sellainen kuin kuvittelinkin”, Charlie huudahti. Hän vaikutti ihmiseltä, joka puhui vain huudahtelemalla. Hänen ystävänsä taas näytti siltä, ettei häntä oikeastaan kiinnostanut tavata siskoksia, tuijotti vain tiiviisti puhelintaan. Elizabeth meni aivan kiusallaan esittäytymään.
“Hauska tavata”, hän sanoi ja Charlien ystävä nosti vihdoin katseensa puhelimesta. Hänen katseensa oli tarkkaileva, ehkä arvostelevakin. Elizabeth tunsi hetken aikaa ärsyyntymisen lisäksi epävarmuutta. Sitten hän ravisti sellaisen tunteen pois ja kertoi nimensä. “Darcy Fitzwilliam”, tummatukkainen jurottaja vastasi omallaan ja sipaisi hiuksiaan korvan taakse. Elizabeth ei missään nimessä seurannut liikettä tai miettinyt, miten sirot kädet Darcylla oli.
***
“Mitä mieltä olit Charliesta?” Jane kysyi bussimatkalla kotiin.
“Mitä mieltä itse olet?” Elizabeth kiusoitteli. Jane hymyili ja kohautti olkapäitään.
“Ihan kiva”, hän sanoi, ja he molemmat purskahtivat nauruun. “Täydellinen”, Jane lisäsi sitten, eikä Elizabeth voinut kieltää, etteikö Charlie olisi vaikuttanut juuri täydelliseltä Janelle.
Hetken baaripöydässä vallinneen hiljaisuuden jälkeen Jane ja Charlie olivat löytäneet yhteisen puheenaiheen ja pian sukeltaneet syvälle keskusteluihinsa. Samaan aikaan Elizabeth oli yrittänyt saada Darcyn puhumaan enemmän kuin kaksi sanaa kerrallaan. Se oli ollut hyvin vaikeaa, ja häntä ärsytti vieläkin, kun ajatteli koko ihmistä.
“Mitä mieltä olit Darcystä?” hän kysyi Janelta, vaikka tiesi jo, ettei Jane koskaan sanoisi kenestäkään mitään pahaa.
“Hän vaikutti mukavalta. Ehkä vähän ujolta.”
“Ujolta! Minusta hän oli epäkohtelias, eikä edes halunnut puhua meidän kanssamme. Tuijotti koko ajan vain puhelintaan.”
“Kyllä minuakin olisi vähän tympinyt, jos kaksi ventovierasta tulisivat keskeyttämään kivan baari-illan kaverin kanssa.”
“Olisi hän voinut edes yrittää. Ja se sukunimi! Mikä nimi Fitzwilliam on olevinaan?”
Jane oli hiljaa. Joskus oli parempi olla kommentoimatta.
***
Jane tapasi Charlien uudestaan muutaman päivän päästä, tällä kertaa ilman esiliinaa. Elizabeth oli hyvin helpottunut siitä, ettei hänen tarvinnut lähteä mukaan. Charlie vaikutti ystävälliseltä ja kaikki huomioon ottavalta, mutta samaa ei voinut sanoa hänen ystävästään, joka olisi kuitenkin ollut paikalla.
Jäätyään kotiin Elizabeth kyllä etsi Darcyn Instagramin, mutta vain sen takia, että voisi vahvistaa mielipiteensä siitä, että kyseessä oli maailman ärsyttävin ihminen. Darcyn tili oli julkinen, mikä helpotti tutkimustyötä suuresti. Tilillä oli kuvia joulukuusesta, kissoista, maisemista. Kuinka mielikuvituksetonta.
Selfie tapaninpäivältä pubista. “Kaverin kotikylä tarjoaa parastaan. En ole varma, onko se paras kovin hyvää.” Vaikka Elizabeth itsekin oli aivan valmis lähtemään täältä korvesta takaisin opiskelukaupunkiin, Darcyn arvostelu tuntui henkilökohtaiselta loukkaukselta. Ja tietenkin se viittasi myös seuraan. Darcy oli varmaan tehnyt päivitystä Instagramiin juuri samaan aikaan, kun Elizabeth oli yrittänyt viritellä keskustelua pöydän yli.
Elizabeth jäi selaamaan tiliä pitkäksi aikaa, vaikkei sieltä nyt mitään kovin mielenkiintoista löytynyt. Hän hätkähti, kun huoneeseen syöksähti Kitty, joka vaati saada sovittaa Elizabethin vihreää hametta.
“Ota vain”, Elizabeth sanoi ja Kitty syöksyi samalla vauhdilla ulos huoneesta hameen kanssa. Elizabeth oli palaamassa Instagramin pariin, kun tajusi vahingossa tykänneensä jostakin Darcyn kuvasta maaliskuulta 2018.
“Voi paska”, hän kirosi ääneen ja poisti tykkäyksen heti, mutta ei voinut olla varmaa, oliko jo liian myöhäistä.
Kuvassa Darcy istui kalliin näköisellä sohvalla lukemassa yhtä Elizabethin lempikirjoista. Varmaan lavastettu kuva. Fitzwilliam! Kenen sukunimi oli sellainen?
Hetken päästä Elizabeth sai ilmoituksen, että darcyfitzwilliam alkoi seurata bennetbooksia. Ei tässä näin pitänyt käydä.
***
Et ole moneen päivään puhunut minulle mistään muusta kuin siitä Darcysta ja sen teeskentelevistä instapostauksista, Elizabethin kämppis Charlotte kirjoitti viestissään mietteliään emojin kera.
Mitähän se tarkoittaa, hmm...
Aion jättää tuon viestin huomiotta.
Huomenna joudun istumaan samassa päivällispöydässä sen kanssa, koska Jane jostain kumman syystä meni kutsumaan Charlien meille, ja TOTTA KAI Darcy tulee mukaan
Sinun pitäisi auttaa minua, Lucas. Sinä et auta
Ehkä kukaan ei voi auttaa sinua
Hyvästi. Saat seuraavan puolen vuoden tiskivuoret hoitaaksesi.
***
Äiti oli tietenkin onnensa kukkuloilla, kun Jane ilmoitti, että hänen uusi ystävänsä oli tulossa kylään. Samalla hän joutui hirvittävän stressin valtaan, koska mitä hän oikein sille pojalle tarjoaisi, ja ymmärsikö isä nyt lainkaan tilanteen vakavuutta. Meidän Janemme!
“Ei äiti hössöttänyt näin paljon, kun sain kandin tutkielman valmiiksi etuajassa”, Jane totesi Elizabethille.
“Eihän se nyt ole mitään”, Elizabeth sanoi. “Mutta mies! Meidän Janemme on saanut haaviin miehen! Hänen ei tarvitsekaan viettää häpeällistä vanhanpiian elämää! Mikä helpotus!”
Jane hautasi kasvot käsiinsä.
“Miksi edes kutsuit Charlien meille?” Elizabeth kysyi.
“En minä tiedä!” kuului epätoivoinen vastaus jostain siskon käsien välistä. “Kai ajattelin, että niin kuuluu tehdä. Tai olin kohtelias. Tai jotain.”
“Kuulostaa tarkkaan harkitulta päätökseltä”, Elizabeth sanoi. Jane ei avautunut sykkyrästään.
***
“Charles, asuvatko vanhempasi siinä tyylikkäässä isossa talossa kaupungin laidalla? Voi, kuinka ihastuttavaa. Varmaan kallis ylläpitää. Niin, ja sinusta valmistuu lääkäri? Lääkäri! Kukapa nyt ei haluaisi vävypojakseen lääkäriä.”
“Äiti”, Jane sanoi epätoivoa äänessään, mutta äiti ei tietenkään tajunnut mitään, vaan painoi täyttä vauhtia eteenpäin.
Charlien kunniaksi oli sanottava, että hän vastaili kohteliaasti rouva Bennetin kysymyksiin, eikä esimerkiksi karannut lähimmästä ikkunasta ulos. Enimmäkseen hän vilkuili Janea hymyillen, ja Jane hymyili takaisin aina kun heidän katseensa kohtasivat. Elizabethia vastapäätä istui Darcy, jonka kulmakarvat kohoilivat samaan tahtiin äidin juttujen kanssa.
Onneksi sentään siskot olivat kuka missäkin riennoissa. Se tästä olisi vielä puuttunut, että Lydia olisi puhunut taukoamatta komeista opiskelijapojista, joita pikkukaupunki oli täynnä näin joululoman aikaan. Elizabethin isä ei tuonut paljon lisäarvoa keskusteluun sarkastisilla kommenteillaan, joista Elizabeth yleensä nautti, mutta tänään koki ne hieman tarpeettomiksi.
Kun päivällistä oli jatkunut aivan liian pitkään, äiti vihdoin alkoi kerätä astioita pöydästä.
“Menkää te nuoret vain juttelemaan”, hän sanoi. “Elizabeth, sinähän voit näyttää Darcylle - oliko se Darcy? - oman huoneesi sillä aikaa kun Charlie ja Jane-kulta viettävät aikaa Janen huoneessa.”
Äiti todella osasi olla hienovarainen.
***
Jo ennestään pitkä Darcy näytti entistä pidemmältä Elizabethin lapsuudenhuoneen vinon katon alla, ja hänen arvosteleva katseensa tuntui näkevän kaiken huoneessa. Elizabeth istuutui sängyn laidalle ja katseli Darcyn selkää, kun tämä tutki hänen kirjahyllyään.
“Tässä tilanteessa olisi vähintäänkin kohteliasta viritellä jonkinlaista keskustelua”, Elizabeth sanoi pitkän hiljaisuuden jälkeen ihan vain kiusatakseen tuota naista, joka tuntui pitävän jutustelemista inhottavimpana asiana maailmassa.
“En oikein välitä small talkista”, Darcy töksäytti. Se ei tullut Elizabethille yllätyksenä.
Nyt Darcy käänteli jotakin kirjaa kädessään, ja Elizabeth halusi kuollakseen tietää, mikä se oli. Luojan kiitos hän oli jo antanut pois Houkutukset, joihin oli hurahtanut esiteininä.
“Kirjahylly kertoo paljon ihmisestä”, Darcy sanoi laittaessaan kirjaa takaisin.
“Ei minun mielestäni”, Elizabeth sanoi. “Tuokin on vain sekalainen kokoelma kirjoja, joita olen joskus lukenut tai saanut lahjaksi ja jättänyt jälkeeni, kun muutin pois kotoa. Mitä se muka kertoo?”
Darcy pysyi hiljaa. Raivostuttavaa. Nyt hän tutki Shakiran julistetta seinällä.
“Tämä nyt ainakin kertoo ihmisestä paljon.”
Siihen Elizabeth ei uskaltanut vastata mitään.
***
Heti kun Bingley ja Fitzgerald olivat painaneet ulko-oven takanaan kiinni, äiti syöksyi Jane-paran kimppuun.
“Saithan kutsun Charlesin uudenvuodenjuhlaan? No niin, totta kai menet sinne. Voit ottaa Bettyn mukaan, ties vaikka hänellekin löytyisi sieltä joku lääkäri. Minä ehdotinkin jo Charlesille, että pääsisitte hänen kyydillään takaisin opiskelukaupunkiinne. Hän vaikutti myötämieliseltä ajatukselle, oikea ritari! Tuo Darcy taas saisi mennä vaikka bussilla, en ymmärrä miksi hän roikkuu Charlesissa. Varmaankin jokin onneton rakastuminen taustalla. No, hän ei pääse teidän väliinne, siitä minä olen varma!”
Luulisi, että rouva Bennetin tyttärenä häpeän tunteeseen olisi jo turtunut, mutta kuunnellessaan äitinsä tauotonta lörpöttelyä Elizabeth todellakin häpesi.
