Grenade: Kiitos kommentista, hyvä että muistutit mua tänkin tekstin olemassaolosta.
Ja hienoa tosiaan, että jotkut jaksavat lukea näinkin vahvasti angstista tekstiä. Mut angstissa on kieltämättä aina oma viehätyksensä. :>
5.Mistä lähtien teemuki oli alkanut tuntua raskaalta?
Markus katseli tympääntyneenä, miten hänen kalpeaksi käyneet sormensa pitelivät mustaa nimikkomukia ilmassa, vapisten niin että tee oli vähällä läikkyä. Markus ei olisi ikinä voinut kuvitella, että olisi tällaisessa jamassa vain vähän yli kolmikymppisenä. Hyvänen aika, hänhän oli kuluttanut puolet elämästään juoksulenkkien, pitkien maastopyöräretkien ja jalkapallon parissa. Okei, jalkapalloharrastus oli peruskouluaikainen juttu, mutta oli hän sitäkin harrastanut jotain seitsemän vuotta. Hän ei juonut eikä tupakoinut, ei syönyt epäterveellisesti. Mitä helvettiä hän oli sitten tehnyt väärin, kun nyt hänellä oli näin vakava sairaus?
Lääkäritkään eivät olleet meinanneet uskoa, että kyse oli todella vatsasyövästä. Markus oli ehtinyt saada parikin erilaista diagnoosia ja aivan vääriä hoitoja, kunnes ne lahopäät olivat lopulta tajunneet, mistä oli kyse.
Siinä vaiheessa oli ollut jo liian myöhäistä. Syöpä oli ehtinyt levitä niin moneen paikkaan, ettei toivoa juuri ollut. Lääkäri oli pahoitellen todennut, että tauti veisi hautaan.
Joten tässä sitä nyt oltiin: Markus kärsi valtavitsa vatsakivuista, ei kyennyt syömään ja kävi koko ajan heikommaksi. Pahimpina päivinä hän vain kitui ja oksensi verta, ei syönyt eikä nukkunut. Sairaala oli tullut paljon tutummaksi kuin sen olisi tässä iässä pitänyt. Markus tunsi sen nahoissaan, että elämä kulki kovaa kyytiä kohti loppua.
Hitaasti Markus toi tärisevän teekupin huulilleen ja onnistui ottamaan pienen hörpyn läikyttämättä kuumaa juomaa. Olohuoneen puolelta kuului hiljaisen puuhastelun ääniä, kun Aaron pyyhki pölyjä. Mies oli aina ollut kova siivoamaan, mutta vuosien saatossa Markus oli oppinut, että henkinen paine lisäsi siivousintoa. Eikä Aaron tätä nykyä paljon muuta tehnytkään kuin siivosi. Jos asiat olisivat hyvin, mies sallisi itselleen joskus lepopäiviä.
Markus huokaisi raskaasti, eikä hänen tehnytkään enää mieli teetä. Oli kamalaa ajatella, että ihan pian Aaron jäisi yksin. Mies oli kärsinyt elämänsä aikana paljon, hän oli kokenut enemmän pahaa kuin kukaan muu Markuksen tuntema ihminen. Ehkä koettelemukset olivat vahvistaneet, ehkä eivät, mutta tämä olisi ehdottomasti taas yksi takaisku Aaronin elämässä.
Mää oon ihan vitun pahoillani, Markus ajatteli mielessään. Ja vaikkei se missään tapauksessa ollut hänen syytään, hänen teki mieli sanoa se ääneen.
