Ficin nimi: Riekaleita Evan nurkkahuoneesta
Kirjoittaja(t): Minä vain
Ikäraja: S
Varoitukset: Ei varoitettavaa
Yhteenveto: Kirjallisen ilmaisun kurssilla syntyneitä pätkiä
Vastuunvapaus: Minun tekstejäni ovat, Evan tehtävänannot
A/N: Mietin pitkään että viitsinkö julkaista näitä ollenkaan mutta näköjään viitsin. Opiskelen siis kirjallista ilmaisua ja nämä ovat ensimmäisen kurssin harjoitustehtävinä syntyneitä teoksia. Varsin editoimattomia, mutta opettajalle ja ryhmälle nämä on luettu. Sarjan nimi tulee siitä, että opettajani (joka on muuten maailman paras opettaja) nimi on Eva ja luokkamme oli käytävän päässä nurkassa
Ensimmäisenä tehtävänantona oli lapsuusmuisto. Erityisesti huomiota piti kiinnittää lapsen logiikkaan ja tapaan katsoa maailmaa. Tämmöinen siitä sitten syntyi.
Lapsuusmuisto
Koivulan tuvassa tuoksuu jänniltä mausteilta, joita mummo laittaa ruokiin. On melkein joulu. Mummolle on jo annettu leipomiskielto, koska hän tätien mielestä leipoo liikaa. Aikuiset syövät joitain outoja laatikoita ja pahanhajuista kalaa lasipurkista. Minunkin pitää maistaa, koska olen vanhin. Lumi ja Noa saavat syödä pelkkää riisipuuroa. Se on epäreilua. Laitan riisipuuroon monta lusikallista sokeria ja Maaria-täti vieressäni sanoo, että sitä on ihan liikaa. Syödessäni katson yläpuolellani roikkuvaa olkihimmeliä, joka on samassa kohdassa joka vuosi. Aitalta on kaivettu nätti kynttilänjalka, jonka yläpuolella on pyöriviä enkeleitä. Niistä kuuluu pieni kilisevä ääni.
Kaikki eivät mahdu pitkään pöytään yhtä aikaa. Istun Maarian ja Ilmari-enon välissä. Ilmari on ollut tekemässä piparitaloa. Hän on siinä tosi hyvä. Viime vuonna hän teki muumitalon, tämänvuotinen on vielä yllätys. Mummo hääräilee ympäri tupaa ja apukeittiötä ja Ilona-täti, joka tuli eilen Afganistanista auttaa häntä. Ukki soittaa pianolla joululauluja. Hän on kanttori. Katson, kuinka hänen kätensä soittavat tottuneesti Enkeli taivaan -laulun melodiaa. Minunkin pitäisi harjoitella. Lupasin soittaa Joulupukille tiptap-laulun viululla kun hän tulee jakamaan lahjoja. Harjoittelimme eilen jo vähän ukin kanssa. Päivi-täti syöttää Samuel-serkkua, joka yrittää heittää puuroa verhoihin. Samuel on ihan pieni, hän vasta opettelee kävelemään. Valoisassa huoneessa on lämmin.
Tulimme toissapäivänä. Automatka Kokkolasta kesti ikuisuuden, Noa nukkui melkein koko ajan. Äiti ajoi. Isä ei tullut mukaan, vaan meni Ouluun katsomaan Sirkka-mummia, joka on sairaalassa. On tyhmää, että en saanut mennä mukaan. En ole nähnyt mummia pitkään aikaan, koska hänellä on syöpä. Mutta ensi jouluna menemme varmaan sitten Ouluun mummin luokse. Sain istua puolet matkasta etupenkillä, ja Lumi toisen puolikkaan. Kuuntelimme Ipanapa-levyä ja lauloimme mukana. Mummo oli meitä vastassa kun ajoimme pimeälle pihatielle maantieltä. Heti sisällä menimme laskemaan portaikon kaidetta alas. Ukki kuunteli radiosta jumalanpalvelusta.
Eilen haimme ukin traktorilla joulukuusen metsästä, kävimme mummon kanssa hiihtämässä pellolla ja luin kirjahyllystä löytämääni heppakirjaa. Urpo kiipeili yläkerran kaiteella ja meinasi hypätä sieltä alas ruokapöydälle. Aikuiset olivat aivan hermona. Illalla saimme vielä koristella kuusen. Maarian piti laittaa latvatähti, koska kukaan muu ei yltänyt.
Puuroni loppuu. Istun keskellä pitkää penkkiä, joten minun pitää luikertaa pöydän alle ja sitä kautta pois. Möngerrän äidin jalkojen välistä.
“Sofia, katso, ettei Samuel syö kuusenkoristeita!” mummo huutaa minulle. Käännän katseeni joulukuuseen päin ja siellä serkku on sukeltamassa koristelaatikkoon. Käyn poimimassa hänet sieltä ylös, ja Samuel jatkaa onnellisena käveleskelyään, tällä kertaa joulukuusta kohti. Koska olen vanhin, serkku on minun vastuullani. En oikeastaan tiedä, mitä se tarkoittaa, mutta minun vain pitää vahtia häntä. Aikuiset syövät edelleen, heillä kestää ikuisuus. He vain juttelevat. He tulevat luultavasti huomenna syömään vielä kauemmin. Huomenna Joulupukki tulee! Silloin saadaan lahjoja. Toivoin hienoa Rölli-tietokonetta. Toivottavasti pukki on saanut kirjeeni.
Puhelimeni soi. Juoksen peräkammariin hakemaan sitä laukustani. Se on vaaleanpunainen simpukkakännykkä. Isä soittaa. Vastaan heti.
“Hei Sofia”, isä sanoo. Hän kuulostaa jotenkin väsyneeltä, onhan kello jo seitsemän. Kerron hänelle nopeasti päivän tapahtumista. Hän vastailee lyhyesti. Peräkammarissa on kylmempi, kuin tuvassa, vaikka kammarissa on patterit. Mutta tuvassa on iso uuni. Se on valtava ja sitä lämmitetään puilla ja siinä mummo leipoo. Menen tuvan portaisiin. Meinaan matkalla astua kissan päälle. Päästän sen ulos. Istun portaille ja katson, kun Lumi hyppii sohvalla. Kerron isälle joulukuusesta. Isä huokaisee.
“Kuule”, hän sanoo, “mummi on nyt mennyt taivaaseen.”
