Muumit, Syksyn viimeiset sanat | S | Nuuskamuikkunen/Aliisa | Vuodenaika -haaste

[Brianna]

Ficin nimi: Syksyn viimeiset sanat
Kirjoittaja: Brianna
Fandom: Muumit
Genre: fluffy
Disclaimer: Tove Jansson omistaa Muumi -hahmot !
Ikäraja: S
Paritus/Päähenkilöt: Nuuskamuikkunen/Aliisa
Summary: ”Nuku hyvin äläkä sure. Ensimmäisen kevätpäivänä minä olen taas täällä luonasi.” (Nuuskamuikkusen kevätkirjeestä)

A/N: Jooooop. Sain hirveän inspiksen tähän kun kävelin koulusta kotiin. Jotenkin ruskaiset puut toivat mieleeni Muumilaakson syksyn ja sitä kautta Nuuskamuikkusen, joka lähtee aina etelään. Siitä sain sitten innostuksen lähteä kokeilemaan tällaista omasta mielestäni ylisöpöä paritusta.
PS. Fiilistelyyn avuksi tämä pieni sävel!
A/N2: Vuodenaika -haasteeseen.


Syksyn viimeiset sanat
- "Ensimmäisenä kevätpäivänä olen täällä jälleen..."

Syksy oli saapunut Muumilaaksoon. Ruska oli kietonut puut syleilyynsä maalaten niiden lehdet puhtaan kultaisiksi, hehkuvan punaisiksi ja pehmeän pronssisiksi. Maa oli selvästi kylmennyt; enää ei voinut makoilla kutittelevalla nurmella ja katsella taivaalla matelevia pilvenhattaroita, sillä nyt maata peittivät toisinaan puista tippuvat lehdet eivätkä auringonsäteet lämmittäneet enää hehkullaan. Kylmät tuulenpuuskahdukset purivat ikävästi iholle, ja ulkosalla käydyt leikit oli vaihdettu teekupposeen lämmittävän takan ääressä. Joskus tosin saattoi nähdä Pikku Myyn loikkimassa pitkin Muumitalon pihamaata, hyppimässä suuriin lehtikasoihin jotka Muumipappa oli haravoinut käpälät rakoilla.

Muumitalossa oli täysi tohina meneillään, siellä valmistauduttiin kevääseen asti kestäville talviunille. Muumimamma neuloi villasukkia koko perheelle; olisihan ikävä herätä kesken unien kylmyyteen ja nuhaan. Nipsu puolestaan tuntui varastoivan koko muonavaraston suihinsa, ennen kuin kukaan muu ehti edes vilkaista pöydällä olevaa komeaa pannukakkukasaa. Muumipappa, Muumipeikko ja Pikku Myy pelasivat korttia olohuoneen pyöreän pöydän ääressä.
Mutta missä oli Nuuskamuikkunen, Muumipeikon paras ystävä?

Nuuskamuikkunen, tuo vihreään takkiin ja kuluneeseen hattuun pukeutunut kulkuri seisoskeli kaarevalla sillalla joka ylitti joen, jonka toisella puolella kiertelevä pihatie vei Muumitaloon. Muikkunen oli kuitenkin selin taloon päin. Hän oli jo kasannut telttansa ja tarvikkeensa joen rannalta, hyvästellyt Muumipeikon ja odotti nyt erästä pitkätukkaista neitoa, jonka tulenväriset hiukset ilmestyivätkin pian esiin kukkulan takaa. Tytön suortuvat sointuivat niin kauniisti ruskan väreihin, että Nuuskamuikkunen tunsi itsensä kuin lumotuksi katsoessaan neitokaista. Aliisa oli niin kaunis. Tytön kaunis hymy loisti pitkälle, ja se sai Muikkusenkin huulet kaartumaan hymyyn. Hän odotti, että Aliisa asteli sillalle.

”Aliisa”, Nuuskamuinen sanoin tuskin kuiskausta kovemmalla äänellä. Aliisa tarttui hymyillen edessään olevan Muikkusen käsistä ja kohtasi tuon ruskeiden silmien katseen.
”Sinä... Oletko sinä jo lähdössä?” hän kysyi ja kirpeä tuuli heitteli hiuksia tytön kasvoille.
Nuuskamuikkunen nyökkäsi hitaasti, irroittamatta katsettaan Aliisan silmistä.

Joen solina rikkoi hiljaisuutta, samoin tuuli joka havisutti puita, mutta muuten oli täysin hiljaista. Aliisa hymyili, mutta ruskeiden silmien katse näki tytön silmissä loistavan kaipuun ja ikävän. Nuuskamuikkunen hymyili surullista hymyään, nostaen sitten varovasti kätensä Aliisan kylmälle poskelle. Sormi hipaisi muutaman suortuvan pois kasvoilta.
"Aliisa, minä palaan. Sinä tiedät sen", Muikkusen pehmeä ääni sitten rikkoi hiljaisuuden. Aliisa tuijotti suurilla silmillään Nuuskamuikkusta ja nyökkäsi. Mutta epävarmana.
"Lupaatko sinä?" tyttö kysyi, kuiskasi.
Nuuskamuikkusen huulilla säilynyt hymy leveni. Hän nyökkäsi.
"Kyllä minä lupaan. Palaan taas kevään ensimmäisenä päivänä. Minä odotan sinua täällä."

Vielä viimeisen kerran sormi hipaisi Aliisan poskipäätä, ennen kuin Muikkunen laski kätensä, irroittaen myös otteensa Aliisan toisesta kädestä. Aliisa kuitenkin kohotti vapautuneen kätensä kohti Muikkusen vihreää, kulunutta hattua, nosti sitä muutaman tuuman verran. Nuuskamuikkunen tunsi tulenväristen hiuksien kosketuksen ihollaan, sitten kylmien huulien painautuvan vasten poskeaan. Se kylmyys, jonka syksy oli tuonut tullessaan tuntui nyt ikään kuin valuvan pois, ja sen tilalle virtasi puhdasta, kihelmöivää lämpöä. Nuuskamuikkunen oli valmis.

Putoilleet lehdet rapisivat kenkien alla, kun Nuuskamuikkunen huuliharppu huulillaan asteli puiden reunustamaa tietä pitkin. Kohti etelää. Ja vaikka kulkurimme ei katsonut kertaakaan taakseen, hän tiesi että Aliisa seisoi siellä sillalla, katseli hänen lähtöään.
Pian he tapaisivat taas, kevään ensimmäisenä päivänä.

[Brianna]

Zug kiitti paljon kommentista !
Huih, tässähän melkein punastuu kun tuollaisia kehuja saa, hih. Olen muuten kuullut tuosta pilkunkäytöstäni aiemmin ! :--D Se ei aina ole ihan kielioppien mukaista, mutta hyvä jos se ei teksteissäni häiritse.
Kiidii myös tuosta virheen bongaamisesta, on näköjään ajatus ollut jo jossain muualla tuossa kohtaa, hoho. Korjattu on siis.

Mukavaa kuulla että pidit ! :--)

-Brianna

[Upsila]

Taisin lukea tämän aiemmin päivällä, mutta en saanut silloin kommenttia aikaiseksi, joten päätän väsätä sen nyt.

Muumeja en ole eksynyt lukemaan minäkään, vaikka onhan ne ovatkin ihan mukavia. En ole tainnut lukaista kunnolla tekstejäsi ennen, olen kyllä vilkuillut muutamia tekstejäsi, mutta niihinkään en ole ottanut niskastani kiinni ja kommentoinut, mutta noh, päätin korjata tähän nyt. Tykkään kovasti kirjoitustyylistäsi; se on sujuvaa, syventää lukijoita mukaan tekstiin pienillä leikittelyillä, ujutat muutenkin suloisia kuvailuja tähän ja mukavat yksityiskohdatkin tuovat suloista kirpeyttä tähän tekstiin, pidin, pidin ja pidin! Sinun pitäisi ehdottomasti kirjoittaa lisää Muumi-ficcejä, tämäkin lukiessani ihastuin kovasti, kerrassaan suloista luettavaa!

Paritus oli erilainen, mutta silti jotenkin niin ihastuttavan ihana. Nuuskamuikkuinen lähti tosiaan aina pois syksyn tullessa, mutta palasi kevään ensimmäisenä päivänä - mutta tässä hän sai ainakin muistoksi Aliisan tuoksun ja hymyilevät kasvot mieleensä, kunnes he lopulta sitten tapaavat uudestaan toisensa.

Ihana iltapala kertakaikkiaan - syksyhän kolkuttelee jo ovella muutenkin, joten mukavaa, että tännekkin ujutettiin syksyistä tunnelmaa. Pidin siis, kiitoksia ja anteeksi lyhyehköstä ja sekavasta kommentista!

[Brianna]

Mukavaa kun tulit kommentoimaan, Upsila !
Ja tosiaan joo itsekään en ole koskaan aikaisemmin Muumeilla kirjoitellut, mutta kyllä tämä fandomi oli ihan odotukset ylittävää ja älyttömän kivaa kirjoittaa ! Nautin todellakin. Ja lupaan kyllä tulevaisuudessa kirjoittaa lisää Muumi-ficcejä!
Kiva kuulla, että pidit tekstistäni. :--)
Kiitos kommenteista !

-Brianna

[Wild Child]

Oi-jii... Ihanaa. Hahmot olivat aitoja ja sulavia. Ja just you know, olen aina miettinyt että niinkin ihana  ja hieno hahmo kuin Nuuskamuikkunen pitäisi ehdottomasti nostella raameista esiin. Tämä oli niin kaunis. Ja niin.. noh... hemmetti, kun sananikin veit .
Sitten, kun vielä alkoi muumeista se yksi haikomielinen sävel soimaan päässä (siinä oli jotain huiluja ja se vissiinkin soi justiinsa yleeensä sillon kun Muikkunen lähtee, tai jotain...) niin mä olin täällä ihan hätää kärsimässä.  Mutta siis ehdottoman hyvällä tavalla!
 

Vielä viimeisen kerran sormi hipaisi Aliisan poskipäätä, ennen kuin Muikkunen laski kätensä, irroittaen myös otteensa Aliisan toisesta kädestä. Aliisa kuitenkin kohotti vapautuneen kätensä kohti Muikkusen vihreää, kulunutta hattua, nosti sitä muutaman tuuman verran. Nuuskamuikkunen tunsi tulenväristen hiuksien kosketuksen ihollaan, sitten kylmien huulien painautuvan vasten poskeaan. Se kylmyys, jonka syksy oli tuonut tullessaan tuntui nyt ikään kuin valuvan pois, ja sen tilalle virtasi puhdasta, kihelmöivää lämpöä. Nuuskamuikkunen oli valmis.

Oih..

On älyttömän mahtavaa, että niin hienosta fandomista kuin muumit, kirjoitit näin kauniin ficin, jolla pelastit päiväni.
 
                                    Wild Child

[Brianna]

Wild Child, kiitos kommentistasi !
Kiva kuulla, että mielestäsi onnistuin tässä ficissäni ja varsinkin vähän oudommanpuoleisessa fandomissa josta harvoin tosiaan olen itsekään päässyt lukemaan ihan ficcejä ! Ja no, Muikkunen on aina ollut yksi suosikeistani Muumilaakson asukeista niin tuntui jotenkin luontevalta tosiaan kirjoitella siitä, tykkään tästä poitsusta mahdottomasti. :--) Salaa sitä toivoo että olisi itse Aliisan paikalla !

En ole ihan varma, puhummeko samasta sävelestä, mutta itselläni soi kirjoittamisen ohella taustalla tämä.

-Brianna

[millann]

Ohhoh! Enpäs ole ennen lukenut muumificciä!

Mutta juu, pidin tästä! Kuvailit syksyn sellaiseksi kuin se on, nam! Muumit olivat niinkuin kuuluukin, onnistuit. Kuvailu on ficissäsi kaunista, sujuvaa. Ei tarvitse lukea lausetta montaa kertaa läpi että tajuaa, vaan teksti on sulavaa.
Paritus, tykkään. Nuuskamuikkusesta pitäisi olla enemmän! Ja Aliisa, se miten kuvailit hiuksia, tunteita, nam. Dialogi toimi, kosketukset poskella, suudelma joka peittää kylmyyden,  tykkään tykkään tykkään!
Viimeinen kappale, loppusilaus, viimeinen pala palapeliin, onnistui erittäin hyvin! Ja vaikka tuota kevään ensimmäistä päivää toitotetaan muumeissa koko ajan, se ei vaikuttanut käytetyltä tässä, päinvastoin, raikkaalta.

Joskus tosin saattoi nähdä Pikku Myyn loikkimassa pitkin Muumitalon pihamaata, hyppimässä suuriin lehtikasoihin jotka Muumipappa oli haravoinut käpälät rakoilla.

Niin muumia ettei toista!

Joopa, kommenttini on varmasti selkeä, mutta se mitä yritän tässä selittää, on se että onnistuit. Näen pääni sisällä tuon kaiken mistä kerroit, nam. (Eip, en ole sekaisin ) En saanut aikaan ficin arvoista kommenttia, mutta yritys on kova

♥ millann

[Brianna]

millann, kiitos kiitos !
Hieno kuulla, että mielestäsi onnistuin tuossa vuodenajan kuvailussa hyvin, sehän tässä ficissä olikin tärkeintä. :--) Ja kiva että parituskin miellytti, tulen varmasti kirjoittamaan noilla kahdella vielä tulevaisuudessa lisää.
Mukavaa, että pidit !

-Brianna

[misstm]

Ihana tarina! Se on harvinaista, että itken millekään tekstille, mutta nyt istun täällä ihan valmiina vollottamaan, pala kurkussa Kiitos siitä. Lukaisin myös nuo kommentit enkä oikeastaan osaa lisätä niihin mitään. Virheitä en löytänyt, kieli oli kaunista ja teksti on juuri sopivan mittainen, vaikka mielelläni lukisinkin jatkoa.

[Brianna]

Heippa misstm ja anteeksi että nyt vasta olen kommenttisi huomannut!
Mutta että kiitosta nyt kovasti. :--) Voi että, kiva kuulla että tykkäsit! Jatkoa tosiaan tälle tarinalle ei ole tulossa, mutta muita Muumitarinoisa tosin on luvassa (osallistun fandomilla haasteesee), sitten kun kirjoitusinto taas tulee esiin!

-Brianna

[Genova]

Tämä on jotain niin kaunista luettavaa. Itse pidän syksystä ja olet kyllä löytänyt syksyn punaisen langan.
Nuuskamuikkunen taas on ollut aina lempihahmoni muumeissa viisautensa ja rauhallisuutensa ansiosta ja jotenkin häntä ympäröi salaperäisyys. Oon kaivannut hänelle romanssia ja on sääli, ettet kirjoita jatkoa tähän.

[Neiti Syksy]

Bongasin tämän stalkkerinapin kautta ja joku luki tätä, pitipä tulla oikein itsekin katsastamaan! Muumit on ikuinen rakkaus ja oikeasti joka päiväisessä elämässänikin vertaan tapahtuvia asioita muumijaksoihin... Joten olipas ihanaa törmätä!

En ole aikaisemmin oikeastaan ajatellut Nuuskamuikkusta ja Aliisaa mahdollisena parina, vaikka tämän luettuani mietin, että miksi en! Tämähän on täydellistä. Molemmat haluavat seikkailla ja tutkia maailmaa, Aliisa omasta noitamaisesta vinkkelistään niin sehän olisi oikeasti täydellinen match! Vaikka aloin tässä sitten miettimään, että nukutaanko Noitametsässä talviunta? Ainakin yhdessä jaksossa Noita oli kyllä hereillä, kun teki loitsun, millä he nukkuivat ikiunessa. Joten Aliisahan olisi voinut mennä mukaan! Toisaalta ehkä se on vain jotain, mitä Nuuskamuikkusen täytyy tehdä itse. En tiedä, oletko kirjottanut enemmänkin Muumeista, mutta pitää käydä kurkkaamassa, oletko kenties innostanut kirjoittamaan enemmänkin!

Tykkäsin, kuinka hiljaa lipuen mentiin tähän hetkeen ja kohtaukseen. Aloittaen ihan ruskan kuvailusta (joka on niin henkeäsalpaavan kaunista ihan täällä kotonakin) ja sitten Muumitalossa, kaikkien tuttujen hahmojen elämän kuvailua. Pikku Myy sotkemassa lehtikasat, Nipsu syömässä kuin maailmanloppu tulisi... Voi vitsit mitkä fiilikset kyllä tuli! <3 Ja kun tämäkin kohtaus tuli, oli aika söpöä! Voisin vain lisätä tähän peräkkäin monta sataa sydäntä, joten oikeasti tykkäsin, niiiin kovasti tykkäsin tästä! Aika kova mies vain tuo Nuuskamuikkunen, kahdet treffit samana päivänä!

- Syksy

[Enna]

Voi tämä oli tosi nätti sinäänsä musta on outoa lukea parituksellisia ficcejä muumilaakson asukeista sillä muumit ei kauheasti romanttista rakkautta näytä, mutta tykkäsin tästä en ole ennen ajatellutkaan tätä paritusta mutta aloin totaalisesti shippaamaan nyt
Kiitoksia tästä

[Waulish]

Päädyin tämän tekstin pariin Etsi otsikko ja kommentoi -haasteesta, jonka tämänviikkoisena teemasanana on syksy. Enpä ole pahemmin Muumi-fikkejä tullut lukeneeksi, ja itse Muumienkin katsomisesta ja lukemisesta on jo niin kauan aikaa, että oli hauskaa palailla tunnelmiin tämän pienen tarinan siivittämänä! Jotenkin kovin muumimainen tunnelma tästä ainakin minulle välittyy. On sellaista välittömyyttä, viattomuutta, vilpittömyyttä ja hyvyyttä, mutta kuitenkin myös vaikeita asioita, jättämisen ja yksin jäämisen tuskaa. Harmoninen kombinaatio.

Pidän paljon siitä, miten teksti alkaa syksyn ja Muumilaakson asukkaiden puuhien kuvailulla ja sitten vasta etenee Nuuskamuikkusen lähtötunnelmiin ja jäähyväisiin Aliisan kanssa. Tulee sellainen olo, että kaikki Muumilaaksossa ovat lopulta yhtä suurta perhettä ja merkityksellisiä toisilleen. Vaikka jäähyväiset ovat aina haikeita, Nuuskamuikkusen tapauksessa lohtua tuo kuitenkin lupaus kevään ensimmäisenä päivänä koittavasta paluusta. Pitkän, kylmän talven jaksaa paremmin, kun on jotain, mitä odottaa.

Kiitos tästä suloisesta tarinasta, tämä lämmitti sydäntä! -Walle

[Fairy tale]

Tämä oli kaunista ja ehkä vähän haikeaa. Muikkuinen lähtee taas. (Hän voisi kyllä joskus tehdä poikkeuksen?)
Tämä sopi luettavaksi nyt, kun on oikeastikin syksy. Ilman kylmenemisen voi tuntea luissa vaikka lukeekin vain
tätä tekstiä. Toivottavasti Brianna saa kuulla jostain, että hänen muumilaakson tarinoita luetaan edelleen.