Nimi: Iäisyyden keroille
Kirjoittaja: Vlad
Ikäraja: S
A/N: Hyvää myöhästynyttä syntymäpäivää,
kuuskidi! Sanoit tykkääväsi ketuista, metsistä ja kaikesta maagisesta ja sateentuoksuisesta ja ne ovat teemoja, joista nautin ja jotka ovat lähellä omaakin sydäntäni. Inspiraation tultua tämä teksti syntyi lopulta varsin vaivatta ja on toivottavasti miellyttävä yhdistelmä edellä mainittuja teemoja. Yritin tavoittaa tähän hieman satumaisen tunnelman ja jotain häivää maagisuudesta, vaikka tämä onkin vain vähän outo tuplarapsu ketuista. Tämän piti pitää sisällään hieman enemmän juonta, mutta lopulta raapale suorastaan kiljui, että se haluaa olla kuvailurapsu ja sirpale jostain suuremmasta, joten annoin sen saada tahtonsa läpi
Toivottavasti rapsu on tykättävä
Räntsäkkeelle isot kiitokset siitä, että vilkaisit tämän läpi, vaikka tämä siitä versiosta hieman muokkautuikin sanatasolla.
Punaruskea turkki lähes loistaa laskevan auringon valossa, kun yksinäinen kettu tuijottaa jonnekin horisontin toiselle puolen ja vain odottaa. Sen eläväiset oranssit silmät eivät horju hetkeksikään, niissä elää kärsivällisyys ja viisaus, jonka voi ymmärtää vain sellainen, joka on elänyt elämänsä metsän vapaana tyttärenä. Noista kauniista silmistä paistaa villeys ja voima, jotain niin alkukantaista, etteivät ihmiset sitä voi ymmärtää.
Hennot viikset liikahtelevat herkeämättä, kun kaunis eläin haistelee tuulta ja vartoo kärsivällisesti.
Lopulta odotus palkitaan ja jostain kaukaa, horisontin takaa ravaa toinen kettu, jonka punanuttuun on takertunut sammalta ja jonka silmissä elävät metsäin syvät varjot. Tervehdys on nopea lipaisu suupielessä ja innokasta vikinää, jota katoaa tuuleen ja tanssii sen hiljaisessa valssissa. Kettujen kohtaamisessa on kaikuja kaukaisesta menneisyydestä ja nurkan takana odottavasta tulevaisuudesta. Siinä on särmä kaipuusta, joka leikkaa myrskytuulia ja palaa oranssien silmien syövereissä.
Lumisateen alkaessa ketut kietoutuvat toisiinsa, hautaavat kuononsa häntänsä alle ja todellinen maailma vaihtuu uneen. Lumikiteiden herkät helminauhat koristavat liekehtiviä turkkeja ja mustat sukat vilkkuvat kilpaa pilvien päällä ja unimaailman keroilla. Maallisen maailman murheet ovat jääneet kauas taakse ja ohikiitävän hetken nuo kaksi jakavat sielun ja sydämen.
Aamun tullen lumihunnun alla kaksi kettua nukkuvat toisiinsa kietoutuneina eksyneinä ikuisuuteen ja nouseva aurinko maalaa heidän turkkinsa punakullallaan, sytyttää ne liekkeihin. Jossain kaukana horisontin takana kaksi kettua kisailevat ja yön koittaissa nukahtavat rinnatusten, hännät toisiinsa kietoutuen.
