Noniin. FMA ei ole ihan tutuinta tuttua, mutta mulla on käsitys animesta, koska olen sitä joskus katsonut. En tosin muista, olenko katsonut loppuun, mutta ainakin olen katsonut. En avannut tätä siksi, että tämä on FMA:ta vaan siksi, että sana psyykkinen trauma vie mun huomion aina. Pakko oli lukea, mutta johtuen huonosta FMA-tietämyksestäni, täytyy sanoa etten tainnut saada tästä ihan niin paljon irti kuin olisin halunnut.
Takerrun siis epätoivoisesti trauman kuvailuun. Sota... (mikä sota, apua, en muista). No, oletettavasti se ON traumaattista ja pidin siitä, miten kuvailit hahmojen erilaista toipumisprosessia. Toisille toipuminen lienee helpompaa, toisille takkuisampaa. Pidin siitä, miten tämä keskittyi nimenomaan siihen toipumisen vaikeuteen, traumatisoitumiseen ja siihen, miten sellainen vaikuttaa. Olit ottanut kivasti esiin erilaisia selviytymiskeinoja, jotka ei ehkä oo niitä kaikkein terveimpiä, mutta joihin varmasti helposti takertuu, jos asioiden läpikäyminen on liian tuskallista.
Teksti itsessään oli laadukasta, soljuvaa ja helposti luettavaa. Sun tyyli tuli kuitenkin kivasti tästä esiin.
Mulla ei ole hajuakaan, kuka on Maes, mutta sympatiat hänelle, kun tukee ystäväänsä (?) vaikeana hetkenä. Ei ole helppo osa sekään. Pidin siitä, miten tämä keskittyi oikeastaan näihin kahteen hahmoon ja kummankin erilaiseen tapaan selviytyä.
Koska FMA ei tosiaan ole kovinkaan tuttu, multa tais mennä noin niinku suunnilleen puolet ohi. Syytän FMA:n tietämystäni siitä, ettei loppu auennut mulle. Jäi lähinnä wtf-olo.
Kokonaisuudessaan tämä kuitenkin toimi. Sinänsä aika loistavaa jo, että sait mut lukemaan tämän kokonaan vaikka fandom ei oo tosiaan tutuimmasta päästä. Uskalsin lukea, koska tiedän edes, mikä FMA on : D
Kiitos lukukokemuksesta! Oli antoisa, vaikka jäi kyllä vähän omasta puolesta harmittamaan, että oma tietämykseni kenties vähän pilasi mun kokemusta. Se taas ei tietenkään ole sun syy.
