Nimi: Villin lännen tyyliin
Kirjoittaja: Sokerisiipi
Ikäraja: K-11
Tyylilaji: teinislash, huumori
Paritus: Karri/Matias
Haaste: Ficlet300 236. Halloween
A/N: Tämä nyt on vaanha ficlet, jonka poistin joskus – en edes muista miksi – mutta nyt sattumalta törmäsin tämän nimeen tiedostoissani. Lukaisin tämän ja nauroin, että tämähän on hauska (Karrin loppurepla ainakin) ja päätin, että postaan tämän takaisin.
Villin lännen tyyliin
Hän ei kuulunut tänne. Matias tiedosti sen jokaisella hengenvedollaan. Poika tunsi olonsa kiusaantuneeksi ja ulkopuoliseksi, vaikka luulisi hänen tottuneen. Se oli nimittäin olotila, joka Matiaksella oli ollut lähes aina muiden seurassa, mutta vuodessa sekin asia oli muuttunut. Nykyisin Matiaksella jopa oli porukka, johon hän saattoi katsoa kuuluvansa, ja poika tiesi, että hänellä oli lupa jutella heille täälläkin, mutta se oli silti ihan mahdotonta. Vika oli ympäristössä. Bileet ja Matias hylkivät toisiaan kuin kaksi saman napaista magneettia eikä hän mahtanut sille mitään.
Eivätkä ne olleet pelkästään perusbileet vaan naamiaiset Halloween-teemalla pukukoodeineen. Matiasta tuskastutti ja vitutti. Eihän Suomessa edes juhlittu Halloweenia, joten miksi… Matias tiesi vastauksen. Jokainen tilaisuus, jossa saattoi juoda itsensä konttauskuntoon, piti hyödyntää. Se tuntui olevan hänen kavereidensa ääneen lausumaton motto, joka tuntui Matiaksesta lähinnä vieraalta ja ällöttävältä. Hän itse inhosi alkoholin makua, oli se sitten olutta, siideriä tai limsalla lantrattua viinaa. Oli kai ihan oikein, että hänellä oli kurjaa. Millainen 17-vuotias ei halunnut ryypätä ja bilettää? No, luuseri totta kai.
Poika vilkaisi kelloa. Hienoa. Matias oli ehtinyt olla paikalla kaksikymmentä minuuttia, ja hän tahtoi jo häipyä. Kehtaisiko hän? Eteinen vaikutti tyhjältä. Matias laski limsamukin kirjahyllylle ja käveli mahdollisimman rennosti, ei sillä tavalla, että haluaisi paeta, kohti ulko-ovea, mutta hän ei ikinä päässyt sinne asti. Käytävällä joku kietaisi takaapäin kätensä Matiaksen lanteille ja säikäytti hänestä parahduksen.
”Arr, älä nyt vielä hyppää laivasta, kapu”, joku hykerteli. Matias riuhtaisi itsensä vapaaksi. Takana seisoi joku jätkä, joka oli mennyt helpoimmalla mahdollisella pukuvaihtoehdolla: farkut, tiilenpunainen flanellipaita ja kaulassa sininen huivi. Kai tämä oli yrittänyt jäljitellä jonkinlaista cowboy-vaikutelmaa, mutta buutsit ja hattu olivat ilmeisesti olleet liian vaivalloisia hankittavaksi. Toisaalta, silmillään poika piti tyylikästä mustaa naamiota.
Matias ehti nähdä pojan hymyilevän ennen kuin tämä taas kävi häneen käsiksi. Matias oli jo panemassa vastaan, kunnes hän tunnisti pojan ominaistuoksun. Häivähdys tupakkaa ja jotain tummempaa sen alla.
”Karri”, hän henkäisi yllättyneenä ja nopea suudelma vei loput äänestä. Mitä Karri täällä teki? Hänen tietääkseen he eivät hengailleet yhtään samoissa porukoissa. Karri huokaili jatkuvasti, että lukiolaisilla oli niin kesyt bileet, ettei niissä kannattanut edes piipahtaa. Mitä tämä nyt sitten oli?
”Kuka muukaan?” Karri tyrskähti vetäytyessään. ”En mä tosin ihmettelisi, vaikka kaikki jätkät lääppisi sua. Sähän oot kuuma merirosvo. Kiva hattu.”
Karri nojautui painokkaasti häntä vasten ja hipelöi hänen asusteitaan. Vallaton nauru karkasi Karrin suusta.
”Sä oot kännissä”, Matias tajusi heti.
”Vähän vaan”, Karri sanoi. ”Mitä? Bileissä kännätään. Paitsi sun tapauksessa tietysti.”
”Joo. Olen superlame, tiedetään”, Matias mutisi ja koetti taas päästä eteiseen, mutta Karri veti häntä takaisin. Tämän huulet vaativat, ja Matias vastasi kosketukseen. Karri tuntui hyvältä kuten aina. Lanteet painautuivat vastakkain, ja Karrin kädet tahtoivat paljasta ihoa. Matias värisi, mutta pakeni vastentahtoisesti Karrin kuumottelevaa kosketusta.
”Mitä jos joku näkee?” Matias kauhisteli.
”Mitä sitten?” Karri kuiskasi. ”Siksihän meillä on naamiot, pöljä. Tiedän, ettet innostu ryyppäämisestä, mutta tiedäks, mitä muuta bileissä yleensä tapahtuu?”
Matiaksen ei tarvinnut vastata. Karrin käsi oli hänen housujensa etumuksella ja puristus sai hänet vaikertamaan. Karri hykerteli ja piti kätensä suostuttelevassa liikkeessä.
”Luulen, että kapteenin puujalalle kelpaisi pieni pikahuolto villin lännen tyyliin, vai mitä?”
