Nimi: Syvänmerenhauta
Kirjoittaja: Ronen
Esilukija: Saappaaton, pus
Ikäraja: S
Fandom: Voltron: Legendary Defender
Genre: hurt/comfort
Hahmot: Lance/Shiro
Vastuuvapaus: En omista, en tienaa.
Haasteet: Spurttiraapale IV (kierros 13), Luonnonilmiöistä (syvänmerenhauta), Otsikoinnin iloja -lisäkurssi (luonnonilmiöotsikko), Ficlet300 sanalla 183. Henki
Lance vajoaa. Vesi hänen ympärillään on syvänsinistä, melkein mustaa. Se täyttää nenäontelot ja keuhkorakkulat, ja Lancen aivoissa on pelkkää sumua, kun hän näkee kalojen pyörteen ympärillään. Ei hän nyt tänne voi kuolla! Lance yrittää huutaa ohi sujahteleville merenneidoille – tai -hirviöille? – mutta veden alla hän ei saa ääntä ulos eivätkä olennot muutenkaan huomioi häntä mitenkään. Mikseivät? Lance yrittää hamuta kypärästään jotain nappulaa, mitä tahansa, kunhan se vain auttaisi häntä hengittämään.
Mutta sellaista ei löydy.
Lance vajoaa, syvemmälle ja syvemmälle. Paniikki alkaa vallata hänet, kun raajat puutuvat ja vartalon ympärillä tuntuu kasvava paine. Se on kuin kahleet, joista häntä vedetään syvälle tulivuorten muodostamaan syvänmerenhautaan, lopulliseen lepoon. Hän on liian nuori kuolemaan, aivan liian nuori! Lance ei enää pysty liikuttamaan käsiään, vaikka haluaisi haparoida repimään kaulustaan, jos se vaikka antaisi periksi ja mahdollistaisi hapensaannin.
Mutta Lance hukkuu.
Ja sitten Lance säpsähtää hereille, Shiron käsi tiukasti kiedottuna ympärilleen. Lance hyperventiloi, pyörähtää ympäri ja saa siinä Shironkin heräämään. Shiro pyyhkäisee valkoista hiustöyhtöään ja huomaa Lancen kylmän hikisenä, pelokkaana, melkein itkuisena.
”Shiro, herran jumala, Shiro, sinun täytyy…”
”Mitä, mitä nyt?”
Lance painaa otsansa Shiron rintaa vasten ja yrittää tasata hengitystään. Shiro silittää hänen selkäänsä, mutisee rauhoittavia sanoja korvaan, lupaa että kaikki on hyvin. Lancella menee pari minuuttia ennen kuin hän pystyy muodostamaan mitään järjellisiä ajatuksia.
”Painajainen?”
”Pahin sellainen. Kuolema. Syvällä meressä. Minä hukuin!”
”Voi ei…”
Shiro suutelee kevyesti Lancen kaulaa kaikkialta, yrittää saada rauhallisemman sykkeensä tarttumaan.
”Kaikki on hyvin. Sinä et ole hukkumassa, sinä olet tässä minun vieressäni ja turvassa.”
Ja Lance puristaa häntä tiukasti, tiukemmin.