Se olit sinä | S | Fleur/Hermione | romance, draama

[Kuolonsyöjäprinsessa]

Title: Se olit sinä
Author: Kuolonsyöjäprinsessa
Genre: romance, draama
Pairing: Fleur/Hermione
Rating: S
Warnings: -
Disclaimer: Kaikki tunnistettavissa oleva kuuluu J.K. Rowlingille.

A/N: Osallistuu paritusgeneraattorihaasteeseen ja Femme10 #5:seen.
Se olit sinä

Oli kaunis, syksyinen aamu ja Hermione kuljeksi Kotikolon läheisyydessä. Hän oli juuri jättänyt Ronin sillä hänen mielestään he olivat enemmän sisaruksia kuin kumppaneita ja Hermione oli muutenkin ihastunut toiseen. Usein tyttö miettikin, että kertoisi ihastukselleen tunteistaan, mutta tämä oli varattu ja se varmasti muuttaisi kaiken heidän välillään. Kävellessään kasvihuoneen ohi, hän kuuli nyyhkytystä.
   
"Onko siellä joku?", hän kysyi varovaisesti, talsiessaan lähemmäs ääntä.

"Hermione?", hän kuuli heiveröisen äänen. Fleur?

Astellessaan kasvihuoneeseen, hän näki kuin näkikin itkevän Fleurin istumassa lattialla. Naisen silmien ympärillä oli punaiset rinkulat. Hermionen sydän pamppaili lujasti, kun hän istui Fleurin viereen ja halasi tätä lujasti.

"Mitä on tapahtunut?", hän kysyi huolestuneesti.

Nainen painoi kasvonsa vasten hänen olkaansa ja mumisi: "Minä kerroin Billille tykkääväni eräästä toisesta ja hän suuttui"

Hermionen sydän pamppaili niin lujaa, että hän pelkäsi sen pomppaavan ulos rinnastaan. Kenestä Fleur piti?

"No, kuka se onnekas mies tai nainen on?", Hermione kysyi, katsoen Fleuria silmiin.

"Nainen...", Fleur mumisi posket punaisina, painaen päänsä käsiinsä.

"Minäkin jätin Ronin naisen takia, mutta en tiedä pitääkö hän minusta...", Hermione kertoi hiljaa.

Fleur nosti katseensa Hermionen pähkinänruskeisiin silmiin ja hymyili ujosti. Kiharatukkainen tyttö hymyili takaisin.

"Hermione...", Fleur hengähti hiljaa.

"Fleur...", Hermione hengähti takaisin.

Naisten kasvot olivat niin lähellä toisiaan, että he pystyivät tuntemaan toistensa hengityksen kasvoillaan.

Ja sitten heidän huulensa kohtasivat. Ensin tunnustelevasti ja sitten intohimoisesti. Kädet eksyivät toisen alaselkään ja muutama huokaisu karkasi huulilta.

"Vau", Hermione henkäisi, hän oli halunnut tätä niin kauan.

Fleur virnisti. "Se olit muuten sinä"

Hermionen huulilta karkasi kikatus. "Niin sinäkin"

Ja heidän huulensa kohtasivat jälleen.

[Kiirsu]

Kommenttikampanjasta hei!

En yleensä lue kauheasti femmeä Potterista ja tämä olikin itselleni aivan uusi paritus! Ei kyllä ihme, että tähän oli idea lähtenyt paritusgeneraattorista, koska ei tämä ehkä ensimmäisenä tule parituksista mieleen, kun Potteria ajattelee. Toisaalta näen Hermionessa ja Fleurissa jotain samaakin, sillä molemmat ovat tulisieluisia naisia, jotka kulkevat oman mielensä mukaan. Pitäisin siis hyvin uskottavana sitä, että juuri Hermione ja Fleur olisivat ne, jotka jättäisivät puolisonsa. Weasleyn miehet ehkä pitäisivät suhteesta tiukemmin kiinni, eivätkä olisi heti eroamassa, vaikka vähän huonommin menisikin. Hauska sattumahan se on, että naiset ovat eronneet juuri samaan aikaan, mutta ficeissä sattumat kuuluvat asiaan.

Tämä oli tällainen kiva pieni välähdys Hermionen elämään ja tunteisiin. Tykkään paljon ficleteistä (kai tämä mahtui ficletin rajoihin?) ja tällaisiin teksteihin sopii se, ettei ruveta liikaa avaamaan taustoja. Hermionesta ja Ronista kyllä tykkään pariskuntana, mutta ymmärrän senkin, että he ovat kasvaneet ikään kuin sisaruksina ja se on minusta ihan järkeenkäypä selitys näiden eroon. Hermionen ihastus Fleuriin taas on jotain, joka ei ehkä selity niin helposti kirjojen perusteella. Kirjoissahan tytöt nyt eivät varsinaisesti ole edes ystäviä. Äkillinen ihastus siis vähän hämmensi ja sille olisin kaivannut jonkunlaista selitystä. Mutta kuten sanoin, ei näin lyhyissä teksteissä oikein voi lähteä perinpohjaisesti kaivelemaan menneitä, joten ei tuo nyt lukuelämystä pilannut (:

Pidän paljon siitä, kuinka teksti on rajattu ikään kuin yhteen "kohtaukseen". Kaikki alkaa ja loppuu kasvihuoneeseen ja se pitää tekstin kivana pakettina. Lukija saa sitten itse pohtia, mihin tilanne tästä etenee. Lisäksi ajallisesti tämä oli rajattu kivan lyhyeen hetken ja tekstin pituus ja ajankulku olivat hyvässä suhteessa toisiinsa.

Kielellisesti tämä on aika simppeli, mutta se sopii hyvin tähän. Varsinkin kun tämä on pitkälti dialogia, korulauseet tuntuisivat vähän hassulta dialogin seassa. Teksti etenee tosi kivasti ja sujuvasti. Kielioppijuttuna tuolta pisti silmään se, että tällaisissa repliikeissä:

"Onko siellä joku?", hän kysyi varovaisesti, talsiessaan lähemmäs ääntä.

jotka päättyvät kysymysmerkkiin tai toisessa kohtaa kolmeen pisteeseen, ei tule enää pilkkua sen repliikin jälkeen vaan tuo kysymysmerkki toimittaa tässä pilkunkin virkaa. Muuten ei kyllä kielioppi- tai kirjoitusvirheitä osunut silmään.

Kokonaisuudessaan tämä oli oikein kiva pikkuinen teksti :3 Ihanan suloinen ja kiva piristys tähän päivään. Kiitos tästä!