Muumit: Talviaamun kuurakuviot | S

[Crys]

Nimi: Talviaamun kuurakuviot
Kirjoittaja: Crysted
Ikäraja: S
Fandom: Muumit
Genre: Jonkinlainen tunelmointi
A/N: Jostain syystä teki mieli katsoa muumeja ja alkoi tulla ikävä talvea joten tulos oli tämä. Osallistuu haasteisiin Arkifest, Teelusikan tunneskaala sanalla väsymättömyys ja Ficlet300 sanalla rauhallinen


Yön aikana kaikki oli peittynyt kevyeen pakkaslumeen. Koko Muumilaakso uinui talviunessa, olivathan muumit todistaneet ensilumen hiutaleet edellisenä iltana. Kaikki paitsi Muumipeikko olivat turvallisesti tavalliseen tapaan vällyjen välissä odottamassa kevättä ja lämpimämpiä aikoja.
Muumipeikko heräsi jostain syystä usein talven ensipäivinä. Ehkä hänen elimistönsä ei reagoinut kylmään niin nopeasti kuin muiden, tai sitten hänen itsepäisyytensä nähdä lumiset kukkulat voitti biologian.

Talvipäivinä vallitsi ihana rauha ja hiljaisuus, jota Muumipeikko rakasti. Hän kipusi herättyään ikkunanraaminsa viereen ihailemaan pakkasen luomia kuurakuvioita ikkunassa. Välillä hän kuljetti sormeaan ikkunan pintaa vasten, rikkoen kauniin kuvion jäähileiksi, mutta usein hän saattoi vain tuijottaa kuvioita toivoen, että voisi itsekin luoda jotain niin kaunista. Muumipeikko oli noussut varsin varhaisin, sillä kukkulan takaa kajastava aamuaurinko alkoi häikäistä hänen silmiään niin kirkkaasti, että hän harkitsi aurinkolasien etsimistä. Ei hän kuitenkaan viitsinyt liikahtaa, sillä hänen katseensa oli nauliutunut kuurakuvioihin, jotka näyttivät vieläkin upeimmilta nyt kun aamun ensisäteet läpäisivät ikkunan.

Muumipeikko ei tiennyt kuinka kauan hän tuijotti ikkunaa peittoon käärittynä, mutta kun aurinko oli noussut kokonaan vuorten takaa, ja pieni hiiri muistutti Muumipeikkoa kipittämällä kylmän lattian poikki talviunille, Muumipeikko suuntasi portaat alas, antaen kätensä hipaista kohmeista, vaaleaa portaidenkaidetta. Näin talvisin hän hipsi koko matkan niin, että hänen jalkansa koskettivat kylmän puulattian pintaa niin vähän kuin mahdollista.

Muumipeikko hymyili keittiön pöydältä löytyville pannukakuille ja pullolliselle vaapukkamehua. Joka vuosi talven ensimmäisenä päivänä Muumimamma jätti hänelle pöydälle ruokaa, tietäen poikansa talvirutiinista. Muumipeikko kaatoi kylmää vaapukkamehua lasiin ja nosti huuruuntuneen kuvun pois pannukakkujen päältä. Lautasen vierestä paljastui tuttu pieni viesti Mammalta.

Hyvää ensimmäistä talviaamua Muumipeikko, toivottavasti saat pian unen päästä kiinni.

Pannukakut olivat yhtä kylmiä kuin huone Muumipeikon ympärillä, mutta hän ei osannut sytyttää uunia lämmittääkseen pannukakut. Salaa Muumipeikko ehkä pitikin Mamman pannukakuista enemmän näin kylminä, sillä siten hän aina muisti nämä ajattomat talviaamut. Jopa olohuoneen kaappikello oli melkein jämähtänyt kylmästä. Vanha puukello jaksoi vielä hieman naksuttaa, kertoen Muumipeikolle aamun edenneen noin neljäsosa-aamuun. Olihan pitemmän päälle ainoana aamuvirkkuna hieman yksinäistä, mutta näinä hetkinä Muumipeikko tajusi tarvitsevansa yksinäisyyttä. Jos joku muu heräisi, talven rauha olisi poissa ja rutiinit rikkoutuneet. Ehkä Muumipeikko oli alkamassa tulla vanhaksi, mutta tämän talvirutiininsa hän tarvitsi. Tajutessaan sen, hän ymmärsi hieman enemmän miksi Nuuskamuikkunen päätti joka talveksi lähteä yksin etelään.

Ateriansa jälkeen Muumipeikko tunsi itsensä hieman väsyneemmäksi, olihan huoneen kolea ilma ehtinyt jo varmaan vaikuttaa hänen elimistöönsä. Hän siivosi astiansa ja kipusi tokkuraisena yläkertaan, napaten ensin Mamman lappusen mukaansa, jotta muistaisi kiittää tätä kevään koittaessa.
Muumipeikko luikahti takaisin vällyjen väriin, jaksaen juuri ja juuri varoa terävää pöydänkulmaa haavojen pelossa, sillä siihen tuppasi kerääntymään jäätä talvisin. Sängyn säilynyt lämpö ja mukavan tokkurainen tunne auttoi tuudittamaan Muumipeikon höyhensaarille. Nyt hän jaksaisi nukkua kevääseen saakka.

[Neiti Syksy]

Voii kuinka ihana! <3 Rakastan aamuja ja talvea - varsinkin talviaamuja! Ja sellaista kipristelevää pakkasta. Muumilaakson talvi on aina ollut yhtä maaginen ja ihanaa. <3

Ihmettelin, kun alussa mm. Muumilaakso, Muumipeikko jne. olivat pienellä, oliko ne tarkoituksella? Mutta siis, voi että!! Kuinka Muumipeikko herää talven ensipäivinä. Ja mietintä siitä miksi. Uskoisin kyllä, että Muumipeikko uhmaa biologiaa, jotta näkisi sen kaiken, minkä Nuuskamuikkunen näkee aina talvisin, kun Muumipeikko vetää hirsiä. Voisin niin kuvitella kyllä! Talvihan on kaunista ja en voi kuvitellakaan, miltä se kaikki kimalteleva lumi näyttäisi Yksinäisten vuorten huipuilla tai kun sillan alla oleva joki on jäässä! Kaunista kaunista, varmasti.

Muumimamman viesti oli ihana. <3 Ja perinteiset pannukakut ja vaapukkamehu! Vaikka mietin kyllä, kuinka vanhoja pannukakut olivat. Edellisenä päivänä tehtyjä (koska ensimmäisenä talviaamuna heräsi), mutta jos ne olivat vieläkin lämpimiä? Tai en tiedä tajusinko jotain väärin, kun oli huuruuntunut kakkukupu päällä. Luulisi, että olisi monessa tunnissa jäähtynyt se ilma sielläkin. Huomaa, kun kirjoitan tätä kommenttia samalla kuin luen, jotta saan fiilistellä tekstiä sitä mukaa mitä luen. Joten pannukakuista ei sen enempää: ihanaa, että ne olivat näin perinteisesti mukana! Ja vieläpä Muumimamman toimesta.<3

Ei hän kuitenkaan viitsinyt liikahtaa, sillä hänen katseensa oli nauliutunut kuurakuvioihin, jotka näyttivät vieläkin upeimmilta nyt kun aamun ensisäteet läpäisivät ikkunan.

Tämä lause nousi itselleni kyllä jotenkin suosiksi. Siis tuo mielikuva! Kun on ihan hiljaista, niin rauhallista. Aamun ensihetkiä kun aurinko nousee talvella (eli aika myöhään kuin varhain aamulla), ja ikkunoissa pieniä kuurankukkia. Olenko jo sanonut aiemmin tässä kommentissani, kuinka kaunista koko talvi on ja sinun kuvailusi siitä?

Kiitoksia tästä pienestä talvifiilistelystä, vaikka syksykään ei ole vielä kunnolla alkanut! <3 Ja ehdottomasti haluan, että kirjoitat lisää Muumeista! Koska sait tuntumaan tämän hirveän luonnolliselta pieneltä hetkeltä.

- Syksy

[Crys]

Neiti Syksy: Tuolta tosiaan oli nuo isot kirjaimet vahingossa unohtunut, kiitos pongauksesta. En tosiaan pahemmina ajatellut kun kirjotin huurunneesta kuvusta ja kylmistä pannukakuista, ehkä se lämpö oli sitten vaan siirtynyt siihen kuvun pintaan tai jotain Kiitos itsellesi kehuista, voisihan Muumeista kirjottaa toki toistenkin

[Kiirsu]

Juttelin juuri tällä viikolla äidin kanssa Muumeista ja muisteltiin sitä, kun katsottiin niitä yhdessä joskus 15 vuotta sitten ja oltiin ihan nostalgisissa fiiliksissä. Sitten bongasin tämän ficin juuri sopiviksi näihin fiiliksiin!

Muumit on niin ihania ja tässä oli ihanan lämmin ja viaton tunnelma. Oon feikkifani, enkä ole ikinä lukenut yhtään Muumikirjaa (vaikka ehdottomasti pitäisi) ja kaikki tietämykseni perustuu piirrettyihin. En siis tiedä, millaista kieltä kirjoissa käytetään, mutta tykkään tosi paljon tässä tekstissä käyttämästäsi kielestä! Sopii hyvin muumipeikolle ja tässä on ihana maalaileva tunnelma.

Idea tässä on ihana ja voisin hyvin kuvitella, että Muumipeikko herää talven ensimmäisenä päivänä hämmästelemään talven saapumista. Muumipeikko on niin utelias, että tahtoo varmasti nähdä juuri sapuneen talven ja toisaalta myös niin täynnä tarmoa, ettei varmasti malta kerralla nukahtaa lopullisesti!

Tykkään myös paljon siitä, kuinka Muumipeikko tässä pohdiskelee sitä, onko tullut vanhaksi. Muumien ikä jää kuitenkin jonkun verran hämärän peittoon ja vaikka Muumipeikko onkin ilmeisen nuori, tämä välillä käyttäytyy kuitenkin kuin aikuinen. Ehkä muumit vain ikääntyvät jotenkin eri tavalla : D  Samoin tykkäsin siitä, että iän myötä Muumipeikko on alkanut paremmin ymmärtää Nuuskamuikkusen tarvetta lähteä etelään. Jotenkin tässä Muumipeikko on aikuistumassa kivalla tavalla tulematta samalla kuitenkaan tylsäksi. Ennemminkin Muumipeikon maailmankuva on vain hieman avartunut iän myötä.

Tämä on tosi nätisti kirjoitettu ja tässä oli kaikkia ihania ilmauksia! Tykkäsin paljon siitä, kuinka Muumipeikon mielestä nyt oli neljännesaamu, tosi suloisesti sanottu.

Hän kipusi herättyään ikkunanraaminsa viereen ihailemaan pakkasen luomia kuurakuvioita ikkunassa. Välillä hän kuljetti sormeaan ikkunan pintaa vasten, rikkoen kauniin kuvion jäähileiksi, mutta usein hän saattoi vain tuijottaa kuvioita toivoen, että voisi itsekin luoda jotain niin kaunista.

Samoin tämä kohta on todella kaunis ja luo ihanasti talvisen tunnelman tähän tekstiin! Ihan tässä itsekin alkaa kaivata talvea ja ensilunta sekä jäätyneitä ikkunoita. Voi kun talvi on niin kaunis vuodenaika ja sen kauneus välittyy niin hyvin tässä tekstissä!

Muumimammakin on kirjoitettu tähän taustalle ihanaksi hahmoksi. Kylmät pannukakut ja vaapukkamehu keittiön pöydällä lapun kanssa olivat tosi huomaavainen ele Mammalta. Niin äidillistä pistää merkille pojan vuotuinen vaeltelu ja ruoan tarve. Muumipeikko raukka ei vielä osannut käyttää uunia <3 Onneksi pannarit maistuivat kylmänäkin ja masun sai täyteen.

Sängyn säilynyt lämpö ja mukavan tokkurainen tunne auttoi tuudittamaan Muumipeikon höyhensaarille. Nyt hän jaksaisi nukkua kevääseen saakka.

Tämä on aivan ihana lopetus! Tästä tulee niin elävästi mieleen se tunne, kun talvella nousee ylös keskellä yötä ja saa sitten palata takaisin lämpimän peiton alle ja jatkaa unia. Silloin mikään ei ole omaa sänkyä parempi paikka!

Mun kommentit on nykyisin vain ihana-sanan toistelua sata kertaa, muttakun tämä on niin mielettömän ihana teksti! Oon jotenkin tosi kiintynyt tällaisiin suloisiin ja viattomiin teksteihin tällä hetkellä. Tämä on niin puhtoinen, aivan kuin talven ensilumi. Kiitos paljon tästä ihanuudesta <3

[Enna]

Ai että kun tässä oli ihanaa kuvailua tykkäsin Muumit oli tärkeä osa mun lapsuutta joten ihanaa että finistäkin löytyy muumeja tekee nyt oikein mieli metsästää lisää muumifikkejä
talvi on mun lempi vuodenaika joten oli ihanaa lukea tämä pikku palanen kiitoksia (aijai muumimamman pannukakut muuten:))

[Crys]

kuuskidi:

Mä olen katsonut pienenä ihan liikaa Muumeja VHS:ltä ja yksi lempijaksoista oli just se, jossa Muumipeikko herää kesken talviunien ja lähtee ulos seikkailemaan Pikku Myyn kanssa :-D

Samikset! se oli joskus yks munki lempijaksoista Itsellä niiden muutamien muumikirjojen lukemisesta on niin kauan etten kyllä muista niistä mitään että mainittiinko mitään muumibiologiasta talviunien suhteen, mutta se jotenkin tuntui loogiselta vaihtoehdolta vaikka se itsellä kyseinen sana aluksi särähtikin korvaan kun tän on tarkotus olla tälläne tunnelmapalanen Kiitos paljon kommentistasi
Kiirsu: ehkä minäkin olen sitten feikkifani sillä fanitan kyllä juuri tv sarjaa eniten, ja siitä tosiaan ammensinkin eniten inspiraatiota (kirjojen lukemisesta tosiaan on niin kauan) Jes, olin vähän epäileväinen tuon neljännesaamun kanssa että onko se ihan outo sana mutta tykästyin siihen itsekin niin että oli pakko laittaa Kiitos kommentoinnista
Enna: Kiitoksia itsellesi kommentoinnista

[LillaMyy]

MUUMIT <3, joten oli pakko käydä vilkaisemassa tämä, kun tämän kerta avasin puoliksi sattumalta. (Koska aakkosterttu kommenttitertussa ja T:llä alkava otsikko, mun perustelut on loistavat, eikö? x))

En kyllä todellakaan pettynyt tähän, sillä Muumit, talvi ja söpöily! <3 Tässä oli tosi kivoja kohtia, kuten tuo Muumipeikon ikkunasta tuijottelu ja Mamman jättämä lappu. <3 Mua kuitenkin jäi jotenkin hämmentämään se kohta, missä Muumipeikko pohti, että pitäisikö etsiä aurinkolasit vai ei, koska jotenkin aurinkolasit ehkä vähän särähtää korvaan tässä fandomissa. Muutoin en siitäkään kohdasta kyllä keksi mitään nipotettavaa, mutta ehkä aurinkolasien tilalla olisi voinut puhua jostain suojasta aurinkoa vastaan tms. (:

Tykkäsin kyllä ihan älyttömästi, että tässä ei ollut mitään parituksellista settiä, koska en jotenkin osaa parittaa Muumeja mitenkään päin, toki joku Muumimamma/Muumipappa voisi ehkä toimiakin, mutta muutoin olen aika nihkeä niiden suhteen. Tässä olisi muutenkin tuntunut ehkä jotenkin pakotetulta, jos tuonne olisi työnnetty väkiseltään jotain paritusta mukaan. Tämä toimi paljon paremmin tällaisena lyhykäisenä talven tunnelmointipätkänä. (:

Kiitoksia siis tästä, tykkäsin kyllä tosi paljon tästä suloisuudesta! ((:

[Crys]

LillaMyy: Aurinkolasit oli itseasiassa yks saamistani inspiraatiosanoista joiden pohjalta tää synty, mutta sitten innostuksissani en pystynytkään sisällyttämään kaikkia niitä sanoja mutta aurinkolasit jäi Onhan se tosiaan hieman hassu sana tässä fandomissa Olen ihan samalla kannalla paritusten suhteen tässä fandomissa, en osaisi kirjottaa muumeista parituksellisia ficcejä, särähtää vaan korvaan pahasti Kiitoksia itsellesi kommentista

[Fairy tale]

Tämäpä oli mukava lukupala. Ehkäpä tämä marraskuu on juuri sitä aikaa, kun muumit vetäytyvät viimein nukkumaan. Tässä saattoi oikein aistia lumikuuraisen aamun ja muumipeikon heräämässä ja katselemassa kauniita kuvioita. Ja kuinka hiljainen koko talo onkaan. Ihanaa että muumimamma oli jättänyt muumipeikolle mieleistä pientä syötävää. Kivampihan sitä on herätä kun saa vähän syödäkseen ja vatsa täynnä on helpompi antaa unenkin tulla uudelleen. 

[Crys]

Fairy tale: Kiva että talvellinen tunnelma välittyi eihän sitä tyhjällä vatsalla tosiaan voi mennä takaisin nukkumaan kiitos kommentistasi

[Waulish]

Tervehdys Kommenttiarpajaisista, ja vielä kerran onnittelut voitosta! Bongasin listauksestasi Muumeja, ja koska minun teki mieli lukea jotain lempeää ja rauhallista tämän aamupäivän ratoksi, päätin valita tämän tekstin. Kaunis, talvinen nimi ihanaan fandomiin yhdistettynä veti minua puoleensa.

Minusta on herttainen ajatus, että Muumipeikko havahtuu hereille talven ensipäivinä, vaikka kaikki muut nukkuvat ja Muumilaakso on peittynyt kylmään lumivaippaan. On jotenkin ainutlaatuista olla hereillä silloin, kun muu maailma ympärillä nukkuu. Se antaa tilaa ajatuksille, tunteille ja vain olemiselle. Tästä äkillisestä heräämisestä ei tule mitenkään yksinäistä tai lohdutonta fiilistä, sillä kaiken aikaa läsnä on tuttu koti ja oma nukkuva perhe ja Mammakin on huolehtinut keittiöön pannukakkuja hiukopalaksi. Mistä herääminen sitten johtuukaan (on hauska ajatus, että se voisi johtua biologian päihittävästä itsepäisyydestä! ), yksin keskellä talvea vietetty hetki on ainutlaatuinen ja arvokas, ja pannukakkujen ja hereillä kohmettumisen jälkeen unikin maittaa paremmin.

Minusta on ihanaa, kuinka Muumipeikko tutkii ikkunan kuurakuvioita niin hartaasti, loputtomalla uteliaisuudella. Talvi on ihmeellistä aikaa, mutta usein sitä jotenkin ajautuu kiinnittämään huomionsa niihin negatiivisiin puoliin, kuten jäätyviin sormiin ja varpaisiin ja kastelevaan räntäsateeseen. Pitäisi ottaa oppia Muumipeikosta ja muistaa, miten kaunis talvi on, jos osaa vain katsoa. Pian meillä ei varmaan ole talvea tämänkään vertaa, kun ilmasto jatkaa lämpenemistään. Toivottavasti Muumilaakson kylmä ja luminen talvi kuitenkin säilyy. ♥

Kiitos tästä ihanasta pienestä tarinasta, kylläpä tämä lämmitti mieltä! -Walle

[Crys]

Walle: Kiva että pidit tästä talvitunnelmoinnista, Muumipeikko on kyllä sellainen ihana itsepäinen hahmo, etten ihmettelisi vaikka hän päihittäisikin muumibiologian Muumipeikon elämänasenteesta voi tosiaan ottaa mallia vielä kun talvea jossain päin Suomea on! Kiitos kommentistasi