Ficin nimi: Valhe
Kirjoittaja: Odo
Genre: Angst, romance?
Paritus: Pansy/Daphne
Ikäraja: Sallittu
Vastuunvapaus: Row omistaa Potterversumin ja minä vain leikin hahmoilla, enkä saa rahaa.
A/N: Ja-aa, katsoin, että yksi raapale puuttuisi Vuosi raapalehtien V haasteesta, että oon tehny 24. päivään asti. Päätinpä siis pikarustata yhden rapsun tässä ennen nukkumaan menoa ja tällainen syntyi. Pääsin vihdoin kirjoittamaan luihuistytöistä, joista oon jo jonkun aikaa halunnut kirjoittaa. Osallistuu myös FF50 (044.Jos.). Sana on vähän kaukaa haettu, mutta niin.
Jos ei valehtelisi, voisi olla jotain muuta, ehkä. Tämä sai jatko-osan
Luvattu toiselle (K-11), lukekaa ihmeessä!
Valhe
(200 sanaa)
”Pansy, mitä mieltä sinä olet Theodoresta?” Daphne kysyi huolettomasti, kun makasi sohvalla pää toisen sylissä. Pansy puraisi huultaan pettymyksestä.
”Mitäänsanomaton”, Pansy totesi kyllästyneesti peittääkseen harminsa. Hän oli nauttinut siitä, että he saivat olla kahdestaan oleskeluhuoneessa. Pansy silitti hajamielisesti vaaleita hiuksia, jotka peittivät hänen polvensa. Hän halusi aina enemmän ja sai aina mitä halusi, mutta Daphne… Daphne oli poikkeus.
”Minusta hän on mielenkiintoinen”, Daphne sanoi, ”ja hän on komea.” Pansy inhosi sillä hetkellä Theodorea enemmän kuin ketään, mutta ei näyttänyt tunteita ystävälleen.
”Pyydä hänet mukaasi Tylyahoon ensi viikonloppuna”, Pansy ehdotti ja sanat maistuivat katkerilta.
”Taidan pyytää”, Daphne sanoi ja sulki silmänsä. Pansy lopetti silittämisen, koska jokainen hipaisu sattui. Ei hänestä oikeasti pidetty vaan kaikki oli vain Daphnen halujen tyydyttämistä ilman vastapalvelusta.
”Älä lopeta”, Daphne pyysi tai käski. Äänenpainosta ei ottanut selvää ja Pansysta tuntui, ettei hän ottanut tytöstä selvää oikein koskaan. Joinain päivinä tuntui, että Daphne oikeasti välitti hänestä ja toisinaan… ei tuntunut siltä, yksinkertaisesti. Pansy jatkoi silittämistä ja upotti sormensa vaaleisiin hiuksiin.
”Miten sinulla ja Dracolla menee?” Daphne kysyi ja Pansy tunsi huonoa omatuntoa. Hän saattoi olla itse syyllinen siihen, ettei hän saanut ystäväänsä rakastetuksi, vaikka toisinaan he ylittivät ystävyyden rajoja makuusalissa toisiinsa kietoutuneina.
”Ihan hyvin.”
Valhe, joka erotti heidät.