Nimi: Itsetuntemuksen illuusio
Kirjoittaja: Sokerisiipi
Ikäraja: S
Tyylilaji: melankoliadraama
Haasteet: Vuosi raapalehtin V, Ficlet300 199. Juurettomuus ja Inspiraatio paketissa III tällä kuvallaItsetuntemuksen illuusioKuka sinä olet?Kysyn sitä itseltäni, ja mietin, minne olen tullut ja keneksi olen muuttunut. Vierauden tunne puristaa keuhkoissa ja eksymisen tunne nostattaa kyyneleet. Silti tuntuu kuin en olisi aivan tässä vaan jossakin toisaalla. Kauempana, tavoittamattomissa. Kuin todellinen minä olisi piiloutunut koko maailmalta minut itseni mukaan lukien. Hakkaan lukittua ovea ja huudan: tule takaisin, en pärjää ilman sinua!
Tahdon katsoa vuotta nuorempaa itseäni silmiin ja anoa häntä. Kerro, mitä teen, kerro, minne menen, vaikka ei hän tietäisi, ei ymmärtäisi. Juurettomuuden ymmärtää vasta silloin, kun sen kokee itse. Tiedän, miten täällä liikutaan, mistä tarvitsen mitäkin ja tiedän, minne aurinko laskee. Osaan arvostaa kauniita rakennuksia ja viihtyisiä puistoja, mutta en tunne tätä kaupunkia eikä se tunne minua.
Paska vuosi, mutta tulipahan elettyä, hymähdän käheästi. Vedän hupun päähän piiloutuakseni heiltä, jotka katsovat.
On jo kevät. Talvikuukaudet ovat yhtä ahdistuksenharmaata sumua enkä osaa hahmottaa sitä ajanjaksoa ollenkaan. Kuin muistissani olisi pelkkä tyhjiö marraskuusta maaliskuuhun. En enää tiedä, ketä kuunnella ja mitä uskoa. Ensimmäinen vuosi on aina vaikein, kotiutuminen vie aikaa, kyllä se helpottaa. Päätän olla kuuntelematta. Tämä on minun elämä, saatana, eikä kukaan muu tiedä, millainen siitä tulee tai mitä minä tunnen.
Katuvalot sumenevat silmissäni.
En usko, että kukaan meistä oppii koskaan tuntemaan itseään.