Demonit kahvikupin pohjalla |S| Sirius/Remus

[Odo]

Ficin nimi: Demonit kahvikupin pohjalla
Kirjoittaja: Odo
Genre: angst, H/C
Paritus: Sirius/Remus
Ikäraja: Sallittu
Varoitukset: maininta itsetuhoisuudesta
Vastuunvapaus: J. K. Rowling omistaa Harry Potterin maailmoineen ja hahmoineen. Kirjoitan tätä omaksi ilokseni.
A/N: Hyvää (myöhäistä) synttäriä Vladdy. <3 Lupailin Pahisromantiikassa sinulle jotain vakavampaakin ficciä ja tällainen ajatus sitten syntyi yön hämärinä tunteina. Angstista, mutta Sirius/Remusta, ja toivottavasti tykkäät. Ainakin parituksen pitäisi olla mieleinen, jos ei muuten. : D Osallistun tällä FF100: Puhdasveriset (065. Siirtymä), Vuosi raapalehtien V ja OTS20: Mustan suku.

Demonit kahvikupin pohjalla

Niitä oli kaikkialla. Mielen luomia pahoja henkiä, jotka nakersivat onnellisia ajatuksia ja tihensivät sydämen sykettä pelon hiipiessä vaivihkaa, lopulta kuristaessa. Sirius näki vankilan lattian irtokivet kahvikuppien pohjalla, jästien ruumiit piirongin laatikossa. Tunsi suihkussa Azkabanin kosteuden ja tuulessa ankeuttajien hengityksen. Hän oli pelännyt ja niellyt rottia pahoinvoinnistaan huolimatta, säilyäkseen hengissä edes hetken pidempään. Azkaban oli todella tehnyt hänet hulluksi ja hän itse luonut omat kauhunsa siinä ahtaassa sellissä, joka oli kutistunut päivä päivältä. Pikkukivet muistuttivat ruhjeista, kun käsivarsien ja kaulan iho oli koetettu saada rikki. Oli sanottu, että kuolema on ainoa pakokeino Azkabanista, mutta hän oli tehnyt sen toisella tapaa. Nyt hän eli vähäpätöistä elämää, mutta eli kuitenkin. Heräsi öisin omaan huutoonsa ja rukoili ei keneltäkään vapautusta, mutta Remus oli siinä päästämättä irti. Pitämässä kiinni, kun pelot riuhtoivat Siriusta takaisin hämärään, jossa ei ollut jäljellä mitään minkä vuoksi enää taistella. Remus huolehti hänestä aamuisin tuomalla kahvikupin, jonka pohjalta demonit eivät tervehtineet.

[lurikko]

Oooh, tämä on todella tyylikäs! Olin aluksi hämmentynyt siitä että missä ollaan, mitä nää on nää kahvikupit, onko nää jotain kuvitteellisia kahvikuppeja vai mitä, ja sitten aloin kuvitella että tässä ollaan Azkabanissa, ja sitten lopussa käy ilmi että ollaan sitten kuitenkin jo Azkabanin jälkeisessä ajassa ja Remuskin on jo paikalla lohduttamassa ja pitämässä kiinni. Tuntuu siltä kuin olisin lukijana ajelehtinut Siriuksen mukana kamaliin muistoihin ja sitten minut olisi tuotu sieltä pois, mahtava efekti ja tuntuu jotenkin vieläkin coolimmalta kun teksti itse on kuitenkin aika napakan lyhyt!

Tykkään myös tosi paljon siitä että vaikka keskellä tekstiä ollaan aika synkissä tunnelmissa, lopussa on jo selkeäsit toivoa. Tämän lopetuksesta jäi positiivisesti yllättynyt ja myös toiveikas olo, mikä on ihan mahtavaa. Ja aaaws Remus, tykkään siitä miten Remus on tässä sellainen lohduttaja tai ehkä tyyppi joka vetää sinne nykyhetkeen.

Itse hämmennyin tyylillisesti vähän päälauseesta joissa ei ollut subjektia, esim. Tunsi suihkussa Azkabanin kosteuden, yllätyin aina niissä kohdin ja mietin että tuntuisiko luontevammalta tuollaiset kohdat yhdistäisi edeltävään virkkeeseen pilkulla sen sijaan että katkaisee virkkeen. Mutta tämä teksti on hyvin huolitellun ja mietityn oloista joten oletan että kyseessä on ihan tietoinen tyylikeino, ja kyllähän se piste kieltämättä luo erityyppisesti rytmiä tekstiin kuin pilkku

Tarinan nimi on jotenkin hienosti vähän paradoksaalinen, tykkään siitä miten synkkä ja yliluonnollinen demonit yhdistyy tosi arkiseen ajatukseen kahvikupin pohjasta

Koetan siis sanoa että jee, tykkäsin!

[Vlad]

Aww, ehkä myöhäisin synttärilahja, jonka oon ikinä saanut Mutta kiitos <3 (ja pitää koittaa käydä kommentoimassa Pahisromantiikkaakin)

Tää olikin mielenkiintoinen, kun tuntuu että yleensä oon lukenut/kirjoittanut H/C:ta niin, että Remus on se, joka kaipaa lohtua, mutta tässä se lohdutettava onkin Sirius. Tykkään kyllä siitä, miten Sirius näkee Azkabanin joka puolella ja tavallaan ehkä jopa on jollain tasolla mielenterveydeltäänkin järkkynyt ja omien demoniensa riivaama, vaikka demonit ovatkin vain Siriuksen oman mielen tuotteita (kuulostaapa jännältä).

Ja nawww, voi ihana Remus <3 Remukseen voi aina luottaa, Remus on aina paikalla pelastamassa päivän. Ja ihanaa, että Remuksen kahvikuppien pohjalta ei demonit tuijottele Siriusta, koska kyllä Siriuskin ansaitsee rauhaisia hetkiä.

Ihi, kiitos, ihana <3 Tykkäsin ihan suuresti, vaikka tää angstia olikin (tai ehkä juuri siitä syystä, en tiedä) <3

//toyhto kiilasi, möh Joskus näinkin, että kommenttia kirjoittaessa joku kiilii eteen

Ja pakko kyllä loppuun sanoa, että olipas nostalgista lukea Sirius/Remusta. Oon lukenut sitä enemmän joskus 2010-2012, joten nawww <3 Ja tykkäsin kauheasti noista subjektittomista lauseistakin (osaltaan koska harrastan ehkä niitä itsekin)

[Odo]

Kun ottaa huomioon sen, miten paljon kirjoitan luulisi, että tajuaisin tuon subjektin merkityksen. Luin molempien kommenteista samaa kohtaa ja mietin, että mikähän sieltä puuttuu, mutta joo tyylikeino oli (sovitaan niin). Se on vain odomaista. En ole itsekään nähnyt ennen että tätä vauhtia tulee kommenttia ja kello on sentään yli puolenyön. Ootte mahtavia. Viitaten siis Vladin mainintaan kiilauksesta!

toyhto, joo tässä on sellainen jännä efekti kun hypitään ajassakin tavallaan, ja mietin meneekö se liian erikoiseksi mutta ilmeisesti ei ja haluttu fiilis on saatu aikaiseksi. Kiitos, että toit sen esille kommentissa niin tiedän nyt itsekin, että kikkailu ei mennyt yli äyräiden sitten kuitenkaan.

Vlad, minä en ole myöhässä, synttärisi ovat vain aikaisessa. Ja tämä on tosiaan se varsinainen lahja, se Pahisromantiikka vain syöksyi päähäni siitä yhdestä ainoasta sanasta. Olitpa nopeasti kommentoimassa, kun luulin että olet jo unilla! Kiva kuitenkin että tupsahdit tänne eikä kiirettä toisen kommentin kanssa, jos päätät sen kirjoittaa. Olen samaa mieltä, että Sirius/Remuksessa on kyllä sellainen kiva nostalgiavivahde! Remus on kyllä ihana, kun silläkin on ollut kurjaa, mutta niin on ollut Siriuksellakin! Hyvä että kelpasi näinkin päin. Ja syndelahja nyt muutenkin kelpasi!

Kiitos molemmille kommenteista, ootte mahtavia! Nyt voi hyvillä mielin painua peiton alle. <3