Palella, 350 sanaa
Kathleen seisoi paikoillaan. Hän oli kiertänyt kätensä ympärilleen ja tärisi äänettömästi. Ian rakensi Kathleenin pikkuveljen, Tobiaksen, kanssa lumilinnaa. He kasasivat ahkerasti lunta päällekkäin kerros toisensa jälkeen.
“Kathleen, tule mukaan!” Tobias vaati tasaisin väliajoin. Kathleen kieltäytyi joka kerta. Häntä ei saisi lumilinnaa rakentamaan.
Kathleenin ajatukset harhailivat muualla. Hän katseli metsää ja mietti, miten luonnoneläimet pärjäsivät talvet. Hän olisi varmaan ollut se eläin, joka ei olisi talvea kestänyt, ja olisi tehnyt itsemurhan. Onneksi hän ei ollut luonnoneläin. Hän pudisti päätään yrittäen ravistaa ajatuksen pois.
Kathleen ei ymmärtänyt, miten Ian tuli toimeen hänen rasittavan pikkuveljensä kanssa. Joka tapauksessa, siellä he kaksi rakensivat yhdessä lumilinnaa, ja Kathleen seisoi ulkopuolella. Myönnettäköön, se hieman harmitti. Hän oli kuitenkin ihminen, joka yhdisti Iania ja Tobiasta. Isosisko ja - jotain.
“Kathleen”, Tobias mankui taas.
Kathleen pudisti päätään vastaukseksi. Tobias näytti loukkaantuneelta.
Ian ei ollut sanonut Kathleenille mitään sen jälkeen, kun he olivat tulleet ulos. Se hieman huolestutti häntä. Hän ei aina ymmärtänyt Iania. Oliko hän loukkaantunut jostakin? Ainakin hän näytti iloiselta. Senkin ajatuksen Kathleen yritti ravistella pois.
Kathleen katsoi Iania, ilmeisesti hetkellä, jolloin Ian luuli Kathleenin katsovan muualle. Heidän katseensa törmäsivät. Ian käänsi päänsä pois, eikä paljastanut ajatuksiaan Kathleenille. Nyt hän alkoi oikeasti huolestua. Mitä hänen pitäisi tehdä? Olo tuntui neuvottomalta.
“Ian, käske Kathleenin tulla rakentamaan lumilinnaa”, Tobias käski Iania. Kathleen pyöräytti silmiään. Ianin huulilla käväisi nopea hymynkare.
“Tobias, hakisitko yhden lapion lisää? Niitä taisi olla varastossa”, Ian kysyi kohteliaasti Tobiakselta mutta tuijotti samalla Kathleenia. Tobias ryntäsi juoksuun.
Ian käveli Kathleenin luo hitaasti ja tuijottaen.
“Minä en rakenna lumilinnaa”, Kathleen ilmoitti.
Ian oli pysähtynyt hänen eteensä, ja tarttui kiinni hänen käsistään. Ianilla oli tiivis ja intensiivinen tuijotus. Ian kumartui lähemmäs. Kathleen pakottautui pysymään paikoillaan. Ianin huulet koskettivat hänen ihoaan korvan alapuolelta ja liikkuivat sulavasti alas ja takaisin ylös. Sitten hän irrottautui.
“Tuletko rakentamaan lumilinnaa?”
Kathleen pudisti päätään.
Ian kumartui uudestaan lähemmäs.
“Okei, okei”, Kathleen puuskahti ja astui askeleen kauemmas. Juuri sopivasti.
“Ei siellä ollut lapiota!” Tobias huudahti. Hän juoksi jo takaisinpäin mutta ei vaikuttanut nähneet Kathleenia ja Iania turhan läheisissä tunnelmissa.
“Taisin muistaa väärin”, Ian sanoi ja virnisti Kathleenille.
“Miksi sinä teet tämän?” Kathleen kuiskasi.
“Pitää näyttää hyvältä vanhemmillesi.”