Otsikko: Minttu
Kirjoittaja: Alice Katarina
Ikäraja: S
Varoitukset: Söpöily?
A/N: Tälläinen pikkupätkä tuli kirjoitettua kouluun ja samalla rentouduttua ja purettua omia ajatuksia paperille. Eli täysin yhdellä kertaa kirjoitettu, ajatusvirtaa oleva teksti. Ystävänpäivän kunniaksi söpöilyä kaikelle kansalle! Kommetit ovat erittäin toivottuja!
Minttu
“Eli tarina tytöstä, joka rakastui tyttöön.”
Istun laiturilla ja huljuttelen jalkoja vedessä. Vähän matkan päässä kaislikossa uiskentelee sorsa ja sen kolme lasta. Aamu on vilpoinen, mutta silti minun poskiani polttaa. Häpeä. Olen ihastunut, rakastunut. Jos kyse olisikin jostakin pojasta, ei se koskisi muita kuin minua. Mutta nyt ei ole kyse kestään pojasta, ei edes kestään tietystä. Nyt on kyse Mintusta.
Aurinko värjää hitaasti taivaan ja uusi päivä valkenee. Puristan käsiä nyrkkiin ja avaan ne jälleen. Yhtäkkiset askeleet laiturilta saavat minut kääntämään päätäni. Takaani kävelee tyttö. Vaaleat hiukset, jotka on vedetty pannalla taakse. Harmaa huppari ja farkut. Minttu.
“Mä arvasin, että täällä sä oot”, Minttu sanoo ja istuu viereeni, “Mikä sulla on hätänä?”
Minua melkein naurattaa. Me olemme Mintun kanssa niin läheisiä, että hän näkee pelkästä katseesta mitä päässäni pyörii. Olenko iloinen vai surullinen. Olenko stressaantunut. Tai niin kuin nyt, olenko huolissani. Pudistan hitaasti päätäni ja huokaisen. Minttu kysyy uudestaan ja siirtyy samalla lähemmäs minua. Liian lähelle.
“Minttu…” aloitan hitaasti ja kerään samalla rohkeutta, “Mun on jo pitkään pitänyt kertoa sulle yksi asia, tärkeä asia. Tai ainakin mulle se on tosi tärkeä.”
Minttu nyökkää. Vaaleat hiukset heilahtavat, kun tyttö siirtyy vielä lähemmäs ja halaa. Minun on pakko katsoa tyttöä silmiin ja vatsassa heilahtaa. Jostain kuuluu sorsan kimeä ääni ja aaltojen loiske rantakiviä ja laiturin jalkaa vasten. Mintun kädet tarttuvat omiini ja rohkaisevat minua puhumaan. Kertomaan asiani.
“Mä tykkään susta tosi paljon”, jatkan ja luon katseeni Mintun silmiin, “Siis enemmän kuin ystävänä…”
Hetken hiljaisuus on painostava. Minua pelottaa. Entä jos Minttu suuttuu? Tai haukkuu minua iljettäväksi? Tai ei halua enää nähdäkään minua? Taivaalla lentää valkoinen lokki ja aurinko kohoaa kohoamistaan aamuruskon valaisemalle taivaalle. Pidätän hengitystä ja odotan, että tyttö vastaa. Sanoo edes jotain, mitä tahansa.
Minttu ei sano mitään ja tiedän, että peli on pelattu. Juuri kun olen nousemassa ylös, Minttu kuitenkin tarttuu käteeni ja vetää minut lähelleen. Tytön silmäripsissä näkyy muutama yksinäinen kyynel, joka uhkaa pudota. Minttu vetää minut lähelleen ja suutelee. Suudelma on raikas kuin keväinen vuoripuro, se tuntuu lämpimältä ja saa minut haukkomaan henkeäni.
“Mä olen aina tykännyt susta”, Minttu sanoo irtauduttuaan minusta ja virnistää, “Enemmän kuin ystävänä.”
Minun rinnassani läikähtää ilo. Silmänräpäyksessä kaikki näyttää valoisammalta. Meri, keltainen saunamökki. Kukkiakin näyttää olevan paljon enemmän kuin tullessani. Suukotan Minttua varovasti poskelle. Tyttö naurahtaa ja vetää minut uuteen suudelmaan. Mintun suu maistuu mansikoilta ja kesältä. Ilolta ja rakkaudelta.
