Ficin nimi: Velvollisuudesta
Kirjoittaja: Maissinaksu
Fandom: Thor (MCU)
Ikäraja: S
Paritus: Thor/Sif, taustalla yksipuolinen Thor/Loki
Genre: Draama, pining
Summary:
Hän on päästä varpaisiin turta päivänä, josta tulisi yksi hänen elämänsä tärkeimpiä.A/N: Jotenkin minä niin rakastan näitä "minulla on velvollisuuksia täällä ja tuolla, mutta oikeasti tahtoisin jotain ihan muuta" -tekstipätkiä.
Osallistuu
Tropes-haasteeseen tropella
forced marriage ja
Aistihaasteeseen maulla.
***
Hääpäivänsä aamuna Thor siemailee hedelmillä maustettua lähdevettä ja toivoo, että juoman raikkaus riittäisi harhauttamaan hänen myllertäviä ajatuksiaan. Hän pakottautuu syömään yltäkylläisestä aamiaispöydästä, eikä välitä leivän kuivuudesta ja maustetun lihan sitkeydestä.
Iltapäivällä Thor kampaa hiuksensa ja valmistautuu pukeutumaan parhaimpiinsa. Hänen seurassaan oleva Loki ei puhu liikoja, mutta onnistuu pelkällä läsnäolollaan tuomaan lohtua, jota Thor ei edes tiennyt tarvitsevansa. Veli käskee hänen syödä jotain kerätäkseen voimia illan juhlallisuuksiin. Thor arvostaa Lokin huolenpitoa, mutta hänen suunsa on kuiva kuin erämaa, ruoka maistuu tomulta, eikä pala hänen kurkussaan ota laskeutuakseen. Hän on päästä varpaisiin turta päivänä, josta tulisi yksi hänen elämänsä tärkeimpiä.
Hetken koittaessa Loki toivottaa onnea, suutelee hänen otsaansa ja hiuksiaan, ja Thor kuvittelee, miten hän vetäisi Lokin lähemmäs ja lausuisi kiitoksensa vasten tämän mintunmakuisia huulia. Nyt hän tyytyy nyökkäämään ja silmiin asti ulottumattoman hymyn kautta pyrkii osoittamaan kaiken olevan hyvin. Tulevaa hallitsijaakin saattoi jännittää vihkiäispäivänään, senhän ymmärsivät kaikki.
Lady Sif kaikessa kiivaudessaan ja peräänantamattomuudessaan on hänelle ihanteellinen puoliso, sen Thor on kuullut aatelin suusta monta kertaa. Nyt Sif seisoo hänen rinnallaan niin ylväänä ja kauniina, että Thorin on lähes mahdotonta kääntää katsettaan. Siitä hän on iloinenkin, sillä jos hän antaisi katseensa harhailla, hänen mieleensä pesiytyisi epäilyksen siemen. Hän kyseenalaistaisi räikeästi esittämänsä kosinnan vilpittömyyden sekä äänensävynsä että tarkoitusperiensä osalta.
Tuleva kuningas ajattelee ensimmäisenä kansaansa, sen jälkeen itseään. Muunlainen ajattelu on itsekästä ja hölmöä, haihattelua, sen Thor on oppinut kantapään kautta. Hänellä on asioihin paljon sananvaltaa, mutta toisinaan hänen tehtävänsä on vaieta ja täyttää roolinsa vaatimat raamit. Hänellä on kiistaton velvollisuus kansaansa, vanhempiaan ja tulevaa vaimoaan kohtaan. Kohtalo ei ole antanut hänelle valtaa päättää, kenet hän kantaa tulevana yönä aviovuoteeseen, mutta syvällä mielessään Thor uskaltautuu haaveilemaan metsänvihreiden silmien lempeästä katseesta ja kalpean kehon syntisestä syleilystä.
Thor suutelee Sifin viinin ja mansikanmakuisia huulia ja kuvittelee, leikittelee ajatuksella korviin asti hymyillen, että ne kuuluvat jollekulle toiselle.
