Sä luulit ei tällaista paikkaa olekaan (missä päänsä voi toisen syliin upottaa) S, femme

[Ansa]

Title: Sä luulit ei tällaista paikkaa olekaan (missä päänsä voi toisen syliin upottaa)
Author: Ansa, eli minä
Genre: Romance, femme
Rating: S
Disclaimer: Tekstiä inspiroiva biisi on Dingon Kulkuri ja kaunotar, mikä kuuluu tekijöilleen. Myös otsikko tulee kyseisestä biisistä.
Summary: "he täällä tanssivat ja toisistaan humaltuivat, täällä kulkuri ja kaunotar rakastuivat"
A/N: Osallistuu Inspiroidu musiikista -haasteeseen (biisillä: Dingo - Kulkuri ja kaunotar)





He olivat tunteneet toisensa jo kauan, pienestä tytöstä asti, ovathan he samasta kylästä, mutta Siellä he vasta todella saivat tutustua keskenään. Jutella aiheesta kuin aiheesta, hymyillä ja nauraa vapaasti, tanssia ja vain olla. Niin syntyi salainen turvapaikka ja salainen rakkaus.

Yksinäinen iltakävely olikin tuttu metsäpolku jossa toinen jo aina valmiiksi odotti. Polulta poikkeaminen johti syrjäiselle lammelle, jonka ranta oli pehmeä saniaispeitto. Eikä heitä koskaan löydetty, eikä heitä koskaan etsittykään. Ei kukaan olisi osannut arvata kiellettyä rakkautta, eivätkä he koskaan saaneetkaan tietää. Eihän sellaista edes saisi olla olemassa, mutta se ei heitä estänyt. Miten mikään niin kaunis ja onnellinen voisi olla vääryyttä?

Muiden silmissä he olivat pelkkiä ystäviä. Tarvitseehan nuori nainen ystävän suojaksi pahalta maailmalta. Aika kului ja muutti heitäkin, mutta He pysyivät. Muut menivät naimisiin, ja heidän vuokseen surettiin ja säälittiin, mutta he hymyilivät huiveihinsa kätkien onnensa.

Myöhemmin ei lammella tarvittu enää sanoja, vain toisen pehmeä syli johon voi päänsä painaa. Kauniinpaa paikkaa ei heille olekaan, kun vanhanakin muistojen maisemassa he nuorena tanssivat, ja se muuttui aidoksi kultareunukseksi heidän menneisyydessään, mitä ne yhdessä vaalivat ja kiilottivat, eivätkä koskaan unohtaneet.

Lopulta maailma muuttui liian raskaaksi kävelyille, eikä kumpikaan heistä muista kumpi jätti ensimmäiseksi tulematta. Se ei haitannut, se ei sattunut, sillä he olivat silti He. Ihmiset eivät katso enää pahalla jos hän pitää toista kädestä sairaalan vuoteella tai sanoo rakastavia sanoja, sillä mitä kaksi vanhaa piikaa, vanhusta, tietäisi romanttisesta rakkaudesta.

Mutta he tietävät, ja se on salaisuus.

[Lizaahh]

Tämä oli jotenkin hyvin kaunis <3

[Ansa]

Aaw, kiitoksia Lizaahh. <3 

[Kiirsu]

Voi miten kaunis tämä on! Vaikkei tämä edes ole runo, tämä silti tuntuu runolta, koska tämä soljuu niin sujuvasti. Tässä on ihana rytmi, jotenkin tasainen ja virkkeestä toiseen lipuva.

Rakastan tarinoita läpi iän kestävästä rakkaudesta. Ja mikä olisikaan sydäntä särkevämpää, kuin katsoa elämänsä rakkauden kuolevan. Mutta samalla siinä on jotain lohduttavaa, kun kuolee vanhana ja on saanut koko ikänsä rakastaa sitä ihmistä. Ehkä silloin voi kuolla levollisin mielin.

Tässä oli myös ihana näkökulma paheksuttuihin suhteisiin. Vaikka naiset eivät saaneet olla avoimesti yhdessä, he silti löysivät tavan olla onnellisia. Rakkaus voittaa kaiken ja hekin keksivät itselleen tavan rakastaa piilossa muiden katseilta. Mutta tämä:

Ihmiset eivät katso enää pahalla jos hän pitää toista kädestä sairaalan vuoteella tai sanoo rakastavia sanoja, sillä mitä kaksi vanhaa piikaa, vanhusta, tietäisi romanttisesta rakkaudesta.

Miten surullista, että ihmiset saavat avoimesta osoittaa rakkauttaan vasta kuolinvuoteellaan. Maailma on kylmä paikka.

Sä kirjoitat aina niin kauniisti, että ei tässä voi kuin huokailla ihastuksesta. Vaikka tämä teksti on surullinen, tässä on silti jotain toivoa ja uskoa siihrn, että jokainen voi löytää itselleen onnen.

[Ansa]

Kiirsu: Aaw, ihanaa, kiitoksia kauniista sanoistasi ja kommentistasi! <3 Mukavaa että teksti miellytti.

Sä kirjoitat aina niin kauniisti, että ei tässä voi kuin huokailla ihastuksesta. Vaikka tämä teksti on surullinen, tässä on silti jotain toivoa ja uskoa siihrn, että jokainen voi löytää itselleen onnen.

Kiitos! <3 

-Ansa