Otaku, et sä ihan näin helposti saa kaikkea selville! Paitsi saat kun laitan molemmat yhtä aikaa... Höh.
A/N: Sori et oon myöhässä (erityisesti Winga - anteeksi ;-;)! Työ ja huvit sattui väliin. Tässä nämä nyt kuitenkin on ja kiva saada viimein valmiiksi! Oli kivaa. <3 Pahoittelen loppua. No jaa! Ehkä pojat on sen ansainneet.
6.
Sana: tee
Word count: 100
Päivällä Draco oli vielä harkinnut pakenemista, mutta Harry palasikin kotiin normaalia aiemmin ja pilasi Dracon suunnitelmat. Harry oli selkeästi hyvällä tuulella, kun hän kaatoi vettä mukeihin ja lämmitti mukilliset yksinkertaisella sauvan liikkeellä, joten Draco päätti jäädä.
“Mitä teetä otat?” Harry kysyi. Draco ynähti vastaukseksi, ja Harry tiesi sen tarkoittavan “mitä tahansa”.
Harryn mieliala rauhoitti Dracoa hieman. Kun Harry toi kaksi teemukillista olohuoneeseen ja asetti toisen niistä varovasti Dracon syliin, Draco huomasi Harryn käden tärisevän hieman.
Harry puhui ja Draco vain kuunteli, vaikkei sen niin pitänyt mennä. Harry puhui pelottavista asioista, kuten tulevaisuudesta ja tunteista, mutta jostain syystä Dracoa ei pelottanut enää ollenkaan.
7.
Sana: odottaa
Word count: 150
Puhuminen sopi Harrylle, koska Harry halusi selvittää kaiken. Hän halusi kuunnella muiden mielipiteitä ja puhui aina liian ystävällisesti. Harry osasi käyttää sellaisia sanoja, jotka eivät olleet aivan totta, mutta joita muut halusivat kuulla.
Dracon mielestä sanat olivat vaivaannuttavia ja turhia, vaikka olisi vielä voinut kuunnella, kun Harry lopetti. Hetken ajan heidän ympärillään oli pelkästään hengitysten rytmittämä hiljaisuus, kunnes Harry yskäisi.
“Haluan odottaa, että paranet, vaikka siihen menisi vuosia”, Harry sanoi ja laski teemukinsa sohvapöydän reunalle. Draco taisi unohtaa hengittää, koska Harryn otsaan ilmestyi huoliryppyjä.
Se sai Dracon nostamaan katseensa, ja Dracon katseesta Harry ymmärsi, ettei pelkillä sanoilla voisi koskaan korjata mitään korjaamisen arvoista.
Huomaamatta Draco nousi sohvalta ja ojentautui painamaan huulensa Harryn poskelle. Sitä ei voitu laskea suudelmaksi, mutta yhtälailla Dracon huulten lämpö tuntui Harryn iholla. Harry ei uskaltanut liikahtaa.
“Olethan kärsivällinen”, Draco kuiskasi niin, että Harry tunsi kasvojen liikkeen vasten omiaan.
Ja aivan pienen hetken he molemmat taisivat ehkä hymyillä.