Kirjoittaja: Lauchuo
Ikäraja: S
Genre: romance/fluff, jonkinlainen haikeus
Paritus: Luna/Ginny
Vastuuvapaus: Hahmot omistaa Rowling, tarinaidean minä
Tiivistelmä: Luna ei pidä siitä, että Ginny ei ole kotona, mutta hän on tottunut siihen.
A/N: Alice Katarina täyttää tänään vuosia, joten tässä hälle pieni yllätys! Koitin kirjoittaa jotain fluffyista ja se tässä aluksi olikin tarkoitus, mutta sitten tästä tulikin vähän tällaista haikeampaa femmeilyä, mutta toivottavasti silti kelpaa! :3
Haasteet:
Femme10 #5 Teelusikan tunneskaala (Rauhallisuus)
Vuosi raapalehtien VAakkoshaaste IIISinun kotisi on täällä
1
Niinä aamuina, kun Ginny ei ole kotona, Luna istuu keittiön pöydän ääressä ja kirjoittaa kirjettä Ginnylle. Hän kertoo, kuinka Lorcan leikkii ulkona kastemadoilla ja kuinka Lysander haukkuu Lorcania ja matoja ällöttäviksi. Luna hymyilee katsellessaan kaksospoikia keittiön ikkunasta.
Kun teepannu vihdoin viheltää, Luna kaataa teetä kahteen kuppiin, muistaa vasta sen tehtyään, ettei Ginny olekaan kotona. Että hän on yksin lasten kanssa. Niinä aamuina Luna kaipaa Ginnya, mutta tietää, ettei Ginny ole vähään aikaan tulossa kotiin.
Vasta illalla Luna lähettää kirjeen, painaa suudelman pergamentille ennen kuin antaa pöllön lähteä milloin mihinkin maailmankolkkaan. Sillä ei Luna edes tiedä, missä Ginny tällä kertaa on.
2
Kolme viikkoa myöhemmin keittiössä istuvan kolmikon palapelin teko keskeytyy, kun Lorcan yhtäkkiä nostaa katseensa ja ryntää sitten etuovelle. Poika avaa oven jo ennen kuin Ginny ehtii edes astua kuistille. Lysander juoksee perässä ja ryntää halaamaan Ginnya ensimmäisenä, kuten aina. Luna kävelee perässä ja tervehtii Ginnya rauhallisesti, niin kuin tervehtii aina.
Kun Lorcan ja Lysander on laitettu nukkumaan ja Ginny makaa Lunan vieressä sängyssä, Ginny kertoo kaiken viimeisistä viikoista. Ja Luna kuuntelee, koska niin hän tekee aina, mutta samalla hänellä on jo ikävä Ei se Lunaa haittaisi, jos lapsia ei olisi. Vaikka tosiasiassa lapset ovat sopeutuneet siihen paremmin, kuin Luna itse.
3
Viisi päivää myöhemmin Ginny lähtee taas, eikä Luna tietenkään pidä siitä. Mutta hän on jo tottunut, eikä hän sano mitään, sillä hän tietää kyllä, että Ginny tulee takaisin kun pystyy. Ei Ginnya ole luotu olemaan paikoillaan, ainakaan vielä, ja Luna ymmärtää sen kyllä. Ja Ginnyn painaessa haalean suudelman Lunan poskelle ennen lähtöään, Luna muistaa, että Ginny rakastaa häntä silti. Ja onhan hän jo sopeutunut.
Luna toivottaa Ginnylle hyvää matkaa, pyytää Ginnya palaamaan pian, vaikka tietääkin, ettei se niin mene. Ginny tulee takaisin sitten, kun hänestä itsestään tuntuu siltä.
Ja Luna odottaa lasten kanssa aina kotona. Ja niin on ihan hyvä.