Lukaisin tämän jo aiemmin läpi ja tykkäsin, mutta silloin ei sattunut olemaan aikaa jäädä kommentoimaan. Lukaisinpas tämän nyt sitten uudelleen läpi ja pakko kyllä sanoa että hienoa tekstiä. :---D
Otsikkoa kun luin niin vähän kävi mielessä pelko, etteikö vaan tulis jotenkin liikaa yritetty teksti (en ole tainnut aiemmin sun tekstejä lukea, niin ollut minkäänlaista ennakkovaikutelmaa) mutta pelkoni eivät osuneet oikeaan. :--) Mielenkiintoisia kielikuvia, runollista tekstiä, pätkä sieltä ja täältä ja sitten loppuun summattu tiivistelmä rakkaudesta tai jotain sinne päin. Ei mene mitenkään liian hifistelyksi, pysyy vielä siellä ymmärrettävän ja järkevän tekstin rajoissa eikä muutu tekotaiteelliseksi kikkailuksi.
En oikeastaan keksi tästä pahemmin nipottamista, tämä oli sopivan yksinkertainen, muttei silti ollenkaan tylsä tai väritön. Eniten mua nyt kiinnostaakin tarina tämän tekstin takana. :--D En tiedä oliko sinulla jotain erityisiä mielikuvia tästä vai tuliko tämä vain ikään kuin tajunnan virtana jostain sen suuremmin etukäteen miettimättä. Jonkinlainen maailmanloppu tässä nyt ilmeisesti on kuitenkin ehtinyt tapahtua, joko kuvaannollinen tai sitten konkreettinen, vähän kyllä menisin veikkaamaan tuota ensimmäistä. Jotenkin sellainen fiilis että maailmanloppu kuvaa ehkä kertojan edellistä elämää tai jotain kipeitä muistoja, jotka sitten romahtivat. Onneksi kuitenkin löytyi pelastaja. :---D
Joitain pieniä vähän takeltelevia kohtia tuolla taisi olla, mutta en nyt tiedä alkaisinko niistä nipottamaan, koska toisaalta ne saattavat olla ihan tarkoituksellisia tehokeinoja. Virkerakenteet olivat mun makuuni aika osuvia, ei liian pitkiä ja rönsyileviä, mutta kuitenkin niitä (minun rakastamiani) pilkkuja löytyi yksittäisten lauseiden välistä tehden tekstin soljuvammaksi.
Sillä sinun suudelmasi maistuivat vapaudelta vaikka maailmalopussa kuolleet kuivakukat putosivatkin parvekkeelta, verta rantapuistikon kaduilla ja perhosensiipiä kuistilla.
Tämä oli kyllä lempivirkkeeni koko tekstistä, varsinkin tuo maailmanlopussa kuolleet kuivakukat. :---D Aivan ihana.
Sinä tuoksuit kahvilta ja tähtipölyltä, mutta maailman raunioissa ei kaikunut, vaikka huusinkin joskus unissani.
Tämä myös, myöskin sellainen mikä herättää niitä '...mitä?' -ajatuksia ja lause on ihan pakko lukea vielä uudelleenkin. :--D
Mielenkiintoni tekstejäsi kohtaan onnistuit kyllä herättämään ihan kiitettävästi, täytynee jossain välissä perehtyä sun tuotoksiisi tarkemminkin. :--)