Viimeinen tanssi | S | Tarina tärkeän asian menettämisestä

[Lasikuula]

Kirjoittaja: Lasikuula
Beta: Noup
Ikäraja: Sallittu

Genre: Angst?
Yhteenveto: Tanssin kuin elämä riippuisi siitä.

Varoitukset: Vamma, jota ei voi korjata. Jonkin tärkeän asian menettäminen.

A/N: Idea lähti katsoessani paraolympialaisia. Tästä piti alunperin tulla jatkis, mutta loppupeleissä tarina tuntuu järkevämmältä tiivistetyssä muodossaan, joten toivottavasti nautitte siitä näinkin

Enjoy!


Musiikki soi. Se siivittää askeliani, tekee niistä raikkaat ja uudet. Saa kehoni lentämään! Taivun ja kiepun, nautin sävelmän viimeisistäkin soinnuista, kunnes vaivun hiljaisuudessa lattialle. Jalkani kertovat, etten saisi nousta vielä, ettei ollut aika. Uusi kappale alkaisi pian. Pää painuu hiljalleen kohti leukaa, nuotit alkavat uudella painolla. Lujemmalla, raivoisammalla.

Lyön käsilläni kuvitteellista pintaa, kohoan sen varassa ylös ja liikun jäykästi, nykivin liikkein. Pam, kädet lyövät rumpuihin, kylki taipuu ojennukseen. Tanssin kuin elämä riippuisi siitä. Varpaat, polvet, kädet. Kehon saumatonta yhteistyötä. Hymyilen vielä viimeisen kerran, kun kieputan itseni kappaleen lopputahteihin.

Sen jälkeen annan kivulle vallan. Lysähdän maahan niin sulavasti, ettei kukaan voisi arvatakaan kuinka sairas olen. Polveni ovat puhkaisukelvolliset. Puhkaise ne, ja nestettä pulppuaa ulos suihkulähteen tavoin. Puhkaise, ja totea ihon alla oleva virhe. Murtuma luussa, lähes mahdoton korjata.

Leikkaus maksaa minulla kalliin hinnan, kovemman kuin vain arpi sileällä iholla. Se raatelee minua fyysisesti. Se raatelee minua henkisesti.

Kyyneleet valuvat pitkin poskia. Sydämestänikin valuu verta. Se ei pisaroi eikä pulppua. Se valuu kuin neste, lipuen vain hiljalleen maata kohti.

Kun et saa enää koskaan tanssia, sen viimeisen piti olla täydellinen. En olisi saanut tanssia sitäkään, mutta tanssin sen silti. Minä rakastan tanssia ja menetän mieluummin kävelykykyni kokonaan kuin luovun siitä. Minä luovun tanssista pakon edessä ja raastan sillä itsestäni viimeiset siivut.

Viimeinen tanssini...

...oli vain kelvollinen.

[Waulish]

Päädyin tämän tekstin pariin Etsi otsikko ja kommentoi -haasteesta, jossa on tämänhetkisenä teemasanana tanssi.

Voi miten hieno tämä on! Tanssissa on taikaa. Sitä voi elää koko keholla ja mielellä, ja se elää keholla ja mielellä. En ole koskaan harrastanut tanssia tavoitteellisesti tai edes aktiivisesti, mutta minun on helppo kuvitella, kuinka se voi olla harrastajalle henki ja elämä, ainutlaatuinen keino ilmaista itseä ja käsitellä ajatuksia ja tunteita. Sitä sen sijaan en edes osaa kuvitella, millaista on, kun ei enää voikaan tanssia. Kun niin tärkeä osa itseä ja elämää riistetään pois. Kauhea ajatus, ja se välittyy tästä tekstistä melkein tuskallisen hyvin. Tarina on haikea ja kipeä, kaikessa raadollisuudessaan uskottava. Kamalaa, ettei kertojan viimeisestä tanssista tule täydellistä, mutta vielä kamalampaa, jos se todella jää viimeiseksi tanssiksi. Ajan myötä sitä ehkä oppii elämään tosiasioiden kanssa, mutta varmaan tie siihen pisteeseen on pitkä ja kivinen.

Tässä tarinassa kuvaillaan tanssia niin kauniisti ja elävästi ja uskottavasti, että se puhuttelee sydäntä. En edes yritä eritellä tuolta kohtia, jotka erityisesti tekevät minuun vaikutuksen, koska niitä on niin paljon. Kaikki tässä tekstissä tuntuu olevan jotenkin niin paikallaan ja kohdallaan ja ajavan asiansa.

Huh, en oikein osaa sanoa muuta. Vavahduttava lukukokemus. Kiitos! -Walle