Kirjoittaja: hobby
Oikolukija: Marla
Rating: K-11
Genre: slash
Pairing: Seamus/Dean
Warning: Huumeiden käyttöä.
HUOM! Vaikka tämä ficci sisältää huumaavien aineiden käyttöä, en missään nimessä suosittele niitä kenellekään, enkä henkilökohtaisesti hyväksy niitä. Enkä ole siis itse koskaan polttanut maria, ja siitä johtuu se, etten mahdollisesti osaa kuvailla tuntemuksia oikein. Jep.
A/N: Osaston valinta oli jälleen vaikea, tämä ei tuntunut sopivan minnekään. Vanha fic.
"Oletko nyt aivan varma, että haluat?" Seamus Finnigan kysyi ystävältään Dean Thomasilta sulkiessaan makuusalin oven ja loitsiessa siihen muutaman lukkotaian.
"Olen, ihan varma." Dean istui Seamuksen sängyllä. Tämän kädet tärisivät hienoisesti jännityksestä, ja silmät vaeltelivat kohdistumatta sen erikoisemmin mihinkään.
"Hyvä, sillä tämä on aivan mahtavaa", Seamus kertoi ja käveli takaisin sängylleen. Hän veti yöpöytänsä laatikon auki ja nosti esiin pienen rasian.
"Eikö ole aika uhkarohkeaa säilyttää tuollaisia tavaroita Tylypahkassa?"
"Ei", Seamus naurahti. "Ja minkäs teet, kun ilman ei pärjää."
Ripeästi Seamus alkoi kääriä marisätkää vikkelissä sormissaan. Seamuksesta oli selvästi havaittavissa, että tämä ei ollut ensimmäistä kertaa asialla. Sätkä sai oikean muotonsa nopeasti, Deanin sormet hikosivat. Seamus kierähti hänen viereensä ja poikien reidet painuivat yhteen.
Kevyt punotus kohosi Deanin poskille. Kuudennen luokan rohkelikkopoikien makuusalissa tosiaan oli melko lämmin.
"Jästit käyttävät tätä aika paljon, vaikka laiton päihde onkin", Seamus kertoi noukkiessaan taikasauvan yöpöydältään. "Voisitko sytyttää tämän?"
Dean tarttui Seamuksen taikasauvaan, kun vaalea poika laittoi sätkän suuhunsa.
"Sytyjo!"
Seamus imaisi voimakkaasti sätkäänsä, niin että sen pää alkoi kyteä. Muutamia kertoja Seamus veti sätkää keuhkoihinsa. Nautinnollinen mielihyvän aalto tuntui jälleen puhaltavan rohkelikkopojan ylitse. Hän antoi sätkän Deanille ja hymyili rohkaisevasti.
"Rohkeasti vaan", Seamus rohkaisi.
Hiljaisuuden vallitessa pojat istuivat Seamuksen sängyllä poltellen ruohosätkää. Dean tunsi lihaksiensa rentoutuvan selvästi. Hän painoi päänsä sätkää polttelevan Seamuksen olkapäälle ja hengitti syvään toisen pojan tuoksua.
Dean tunsi kummallisten, sähköisten väreilevän kehossaan.
"Eihän se ollutkaan niin kamalaa?" Seamus kysyi vetäisten jälleen kerran henkoset kitkeräksi muuttuneesta sätkästä. Dean tunsi toisen käden kiertyvän lämpimästi hänen lantionsa ympärille.
"Ei", Dean vastasi venytellen käsiään. Laskiessaan ne takaisin hän hipaisi vahingossa Seamuksen reittä. Toinen ei ollut huomaavinaan, joten Dean ei viitsinyt alkaa pyytelemään anteeksi. Seamus tarjosi sätkää jälleen kerran Deanille ja hän otti sen kiitollisena vastaan.
"Saat siitä vielä muutaman kerran", Seamus kertoi. Tämän sormet liikkuivat kutittaen Deanin vyötärönauhalla. Vapaalla kädellään Seamus ojensi tuhkakuppia lähemmäs Deania, joka tumppasi ruohosätkänsä.
Yhtäkkiä Seamus irrotti otteensa Deanista ja vaihtoi pakkaansa niin, että pääsi nojaamaan sängynpäätyynsä. Reisiään taputtaen hän kutsui Deanin lähelleen.
"Ensimmäisen oton jälkeen kannattaa ottaa aika rauhallisesti, ettei käy mitään", Seamus selitti kiertäen kätensä Deanin ympärille.
"Tuntuuko sinusta jotenkin oudolle?"
Dean painoi päänsä Seamuksen rintakehää vasten ja hengitti muutaman kerran syvään sisään. Hänen päässään soi jokin tuttu melodia, ruumis tuntui keveältä - aivan kuin hän olisi voinut nousta ilmaan tuosta noin.
"Eipä nyt niin."
"Ei huimausta?" Seamus varmisti. "Kireyttä?"
"Ei, ei, ei mitään sellaista", Dean sanoi painokkaasti. "Minä olen ihan kunnossa."
"Hyvä, sillä en tietäisi, mitä tekisin, jos olisit saanut joitain komplikaatioita..."
Deania hymyilytti. Hän ei ollut edes ajatellut minkään komplikaatioiden olevan mahdollisia. Hän olisi tehnyt mitä vain Seamuksen kanssa. Vaikka hypännyt ihmissusien keskelle, jos Seamus vain olisi ehdottanut.
Seamus risti kätensä Deanin alavatsalle. Deanista tuntui mukavalta olla näin lähellä Seamusta. Toisaalta, hän voisi olla vieläkin lähempänä...
Dean kierähti Seamuksen syleilyssä niin, että he tuijottivat toisiaan suoraan silmiin. Varovasti, mutta itsevarmasti, Dean laski kätensä Seamuksen käsivarrelle. Hänen etusormensa lähti piirtelemään epämääräisiä kiemuroita tämän vaaleahkolle iholle.
Seamuksen ilmekään ei värähtänyt, eikä vartalo reagoinut mitenkään. Pieninkään värähdys ei kulkenut tämän iholla. Dean pelkäsi toisen katoavan, karkaavan häneltä. Poika tuijotti suoraan, syvälle toisen ruskeisiin silmiin ja uskaltautui kohottamaan kättään siirtääkseen hiekanvaaleat hiukset pois Seamuksen kauniilta kasvoilta.
Kun Dean näki, miten rauhallisesti, suorastaan levollisesti, Seamus katseli häntä, tumma poika uskaltautui painamaan huulensa kevyesti toisen suupieleen. Deania ärsytti, kun Seamus ei vastannut hänen suudelmaansa, eikä työntänyt häntä pois. Poika oli täysin liikkumaton. Dean kohotti kädellään Seamuksen leukaa ja painoi huulensa vaativasti toisen pojan huulille.
Seamuksessa ei näkynyt edelleenkään mitään lämpenemisen merkkejä. Dean haroi kevyesti Seamuksen hiekanvaaleita hiuksia, joita poika ei varmastikaan ollut harjannut muutamaan päivään. Antaessaan kielensä livahtaa Seamuksen alahuulen yli Dean tunsi vihdoin toisen liikahtavan.
Dean hymähti Seamuksen suuhun tuntiessaan vahvan käden kietoutuvan tiukasti lantiolleen. Toisen kieli alkoi tunnustella hänen omaansa, samalla kun Dean hyväili pehmeästi Seamuksen kitalakea.
"Sepäs oli", Seamus huokaisi irrottautuessaan suudelmasta. Dean naurahti.
"Eipäs ollut. Tämä on", Dean virnisti ja kaatoi Seamuksen selälleen sängylle.