Epäolennaista ja typerää | K-11 | slash, angst | Tomi/Iiro

[Sokerisiipi]

Nimi: Epäolennaista ja typerää
Kirjoittaja: Sokerisiipi
Ikäraja: K-11
Tyylilaji: slash, angst, draama
Paritukset: Tomi/Iiro, Iiro/Juha
Varoitukset: räväkkä kielenkäyttö
Haasteet: Oneshot10, One True Something 20 #2 ja Teelusikan tunneskaala (kiihtymys)

A/N: Pidän hauskaa näiden idioottien kustannuksella. Mustis!Tomi oli jotain, mitä oli pakko kokeilla :'D

Epäolennaista ja typerää

Tomi ei tiennyt sen jätkän nimeä, mutta se oli sellainen saatanan homotintti, joka paloi väkisinkin verkkokalvoille. Feikkirusketus, avonaisia paitoja ja meikkiä naamassa. Se oli alati läsnä jossakin silmäkulmassa. Viikon ajan se oli koittanut iskeä Iiroa milloin missäkin kaikilla mahdollisilla tavoilla. Iiroa ei kiinnostanut, mutta jätkä ei millään hellittänyt, sanottiin sille mitä hyvänsä. Kai se oli aina tottunut saamaan haluamansa ilman vastamutinoita. Oikea A-luokan hemmoteltu hinttipentu.

Tänään se oli päättänyt hiipiä ”vahinkokosketusten” kautta Iiron suosioon. Kädet kävivät milloin käsivarrella, alaselällä ja saatana reidelläkin. Tomin itsehillintä tikitti. Häntä suututti pelkkä kyseisen jätkän näkeminenkin niin paljon, että saman tien teki mieli antaa sille turpaan. Tomi tiesi, että Iiro osasi kyllä huolehtia itsestään eikä hän ymmärtänyt, miksi hän piittasi. Tilanteen käsittämättömyys turhautti.

”Poju”, Liina huokaili keittiön työtasolta. Tämä heilutteli nilkkojaan kuin paraskin ujo naapurintyttö. Vaikutelman pilasivat villinturkoosit kissansilmäpiilolinssit ja lyhyt musta mekko, jonka helmassa ja vyötäisiltä näkyi kankaan alta häämöttävää vaaleaa ihoa. ”Menisit vaan ja kouraisisit kunnolla. Iiro olisi kiitollinen ja säkin saisit sun mustasukkaisuuden kuriin. Ja ehkä myös panon. Aika hyvät mahikset, sanoisin.”

”Mitä vittua?” Tomi äyskähti, koska hän oli parhaimmillaankin yleisesti vittuuntunut kuin mustasukkainen kenestäkään. Liina kallisti päätään ja persikanoranssiksi punatut huulet kaartuivat tietäväiseen hymyyn.

”Älä yritä. Ihan kihiset siinä”, nainen kehtasi nauraa.

”Nuole pillua”, Tomi tokaisi perusteellisen kyrpiintyneenä Liinan kiusoitteluun. Liina liikutteli havainnollistavasti kieltään etu- ja keskisormen välissä.

”Kaikki aikanaan”, Liina myhäili. ”Hei, kato. Juha vie sun pelastajan roolin.”

Iiro oli livahtanut ahdistelijaltaan Juhan luokse. He eivät kuulleet sananvaihtoa, mutta Tomi tiesi, miten se meni. Kun Iiro oli tarpeeksi selvä, nyrkkien heiluttamisen sijaan tämä pyysi Juhaa leikkimään poikaystäväänsä, kunnes liian sinnikkäät jätkät tajuaisivat. Juha teki mitä vain, jos kaveri pyysi, ja tietysti jätkän suojelunhalu heitä kaikkia kohtaan piti Juhan motivoituneena milloin mihinkin.

Tomi seurasi, miten Juha laski kaljapullon maahan ja kietaisi itsevarmasti kätensä Iiron vyötäisille. He palasivat tekemään tyypillisen shownumeronsa. Juha kouri Iiron persettä ja jätkät nuolivat antaumuksellisesti kielet vilahdellen. Tomi tiesi, ettei se ollut mitään. Juhaa kiinnosti vain tytöt ja Iiro lunasti hetkellä itselleen jätkävapaan loppuillan. Sitä oli silti vaikea sietää. Tomin oli käännyttävä pois ja Liinan pilkkanauru ajoi hänet huoneiden läpi etuovelle, jossa oli ihmisiä tupakalla. Mitä vaan, kunhan vaan ei tarvitsisi sietää vittuilua tai seurata kavereiden känninuolemista.

Sydän jyskytti ja aivan turha ja järjetön kiihtyminen suututti. Tomi mietti pullon paiskaamista katukiveykseen, mutta ei hänen tarvinnut olla yhtään dramaattisempi. Hän kyykistyi talon seinustan viereen ja tuijotti nyreänä kukkivaa kirsikkapuuta. Tomi yritti rauhoittua, koska Iiro ei ollut hänen tai kenenkään muunkaan. Tomi ei voinut olla mustasukkainen panokaveristaan. Se oli epäolennaista ja typerää.

Mitä enemmän sitä ajatteli, sitä suuttuneempi Tomista tuli ja syke kipaisi taas taivaisiin. Hän puraisi rystysiään ja yritti tyyntyä. Hän oli kännissä. Sitä se vain oli. Alkoholi vääristi maailman ja teki tunteilla sirkustemppuja. Liinassakin oli tarpeeksi syytä, helvetti. Häntä oli liian helppo provosoida. Liina tiesi tismalleen, mistä naruista vetää. Nainen osasi välillä olla niin vittumainen, että tämä olisi tarvinnut kunnon läimäytyksen.

Kaikki hänen kaverinsa olivat kusipäitä jollain tasolla, mutta Tomi ei ollut sen parempi. Se oli onneton totuus. Tomi repi pullon etiketin ja silppusi sen sormissaan. Hän joi lisää ja antoi itselleen luvan olla tasan niin kiihtynyt kuin koki olevansa. Ei saatana auttanut tehdä muutakaan. Vähitellen suuttumus paloi pois. Tomi nousi mieli synkkää tyhjyyttä kaikuen. Oli aika lähteä kotiin.

[Tuhisija]

Perfect nimi tälle, koska voi Aapo :< Se on jotenkin vähän reppana, kun se on mustis ja kun se ei ymmärrä tai halua ymmärtää, miksi se on mustis. Myöntäisit nyt vaan Aapo.

Aapolta löytyi lempinimiä ja muita aapomaisia juttuja tähän tekstiin. Homotintti, hienoa. Mutta toisaalta ymmärrettävää, että Aapo saattoi olla hiiiieman huolissaan, vaikka tiesikin, että Iiro osaa pitää huolen itsestään. Ehkä Aapo pelkäsi, että Iiro sittenkin lämpenisi toiselle jätkälle. Toisaalta ei se varmaan, jos se oli torjunut sitä niin paljon ja pitkään. Mutta voi Aapo, Aapo, se välittää kyllä, mutta haluisi myös omia Iiron itselleen.

Ja Liina, jee. Liina on ihana, vaikka se tietääkin Aapon kohdalla, mistä naruista vedellä, jotta se saa sen vähän höyryämään, eh. Ja Ville pelastajanroolissa, omg. No ei mutta Ville taitaa olla hyvin sinut itsensä kanssa, niin sitä ei haittaa välillä heittää överiksi Iiron kanssa kaikki kähmiminen ja pussailu. Ja ainakin Iiro saa sitten olla rauhassa, kun näyttää muille, että hei, tässä on "mun mies". Oiskohan Aapo iiiihan vähän halunnut olla Iiron pelastaja? Maybe mutta ei se varmaan niin julkisesti haluisi tehdä noin kuin Ville ja Iiro. Hmm.

Tyksin hirveesti. Tää oli kirjoitettu kivasti ja lopussa oli paljon kaikkia kivoja kuvailuja ja kohtia. Ja voi Aapo. Haluun rutistaa sitä ja patistaa sen Iiron luo, nyyh :< Ei mutta, kiitus tästä, nyt ei tule enempää mitään järkevää.

[Sokerisiipi]

Tuhisija: Danke :> Aapo ei osaa nimetä tunteitaan saati elää niiden kanssa. Sellainen reppana vähän joo. Kiva, että kieli toimi synkassa hahmon persoonan kanssa, koska siihen pyrinkin. Aapo ei halua sitoa itseään Iiroon, mutta se ei osaa suhtautua siihen, kun Iiro on muiden kanssa. Hieno dilemma jätkällä :---D Nää kaikki tietävät, miten saada Aapo kiukustumaan oikein kunnolla, mutta koska se on jo muutenkin niin perusvittuuntunut, niin ei ne (useimmiten) viitti. Ville on sinut itsensä kanssa, kyllä. Mitäpä se tuosta, jos siitä on apua sen hyvälle kaverille. Ehkä Aapo oisi iiihan vähän halunnut toimia pelastajana ;> Kiva, että pidit ja kiitos hurjasti kommentista!

[Felia]

Johan kivaan tekstiin törmäsin.

Heti ensiksi täytyy sanoa, että tällä on ihan mahti nimi. Voihan Aapoa, kun se on niin mustis, mutta ei vaan suostu myöntämään, että miksi. Sitten tyytyy sivusta seuraamaan, kun joku yrittää iskeä Iiroa. Musta vähän tuntui kyllä, että Aapo saattoi jopa jossain määrin hieman pelätä, että Iiro tosiaan olisi lämmennyt sille random-jätkälle. Ja sitten Aapo oli vielä huolissaan, vaikka tiesi hyvin, että Iiro osaa pitää itsestään huolen. Jos se ei jo jonkinasteisista tunteista kerro, niin mistä sitten?

Liina oli kyllä mahti, ja mua alko naurattaa, kun se tahallaan ärsytti Aapoa lisää. Sen neuvossa oli kyllä perää - jos Aapo olisi mennyt Iiron luo, niin ehkä se olisi paremmin saanut tuon mustasukkaisuutensa kuriin. Täytyy kyllä myöntää, että Ville on aika hyvä kaveri, kun jeesaa epämiellyttävässä tilanteessa Iiroa. Ja vielä, jos se tekee aina mitä vaan kaverit pyytää. pitää olla hyvin sinut itsensä kanssa, jotta voi esittää olevansa samaa sukupuolta olevan kaverinsa kanssa yhdessä.

Aapo yritti rauhoittua, koska Iiro ei ollut hänen tai kenenkään muunkaan. Aapo ei voinut olla mustasukkainen panokaveristaan. Se oli epäolennaista ja typerää.

Aika monikin asia voi olla epäolennaista ja typerää, mutta en nyt ole ihan varma, meneekö tuo Aapon mustasukkaisuus noihin lokeroihin. Musta se vaan enemmänkin kertoo siitä, että sillä on jotain tunteita Iiroa kohtaan, mutta ei vaan suostu myöntämään sitä itselleen. Ainahan sitä voi uskotella itselleen vaikka mitä, mutta ei totuutta voi liian pitkään paeta.

Mie olisin Liinan sijassa saattanut patistaa Aapon suorinta tietä Iiron puheille, ja myhäillyt tyytyväisenä, jos matchmaking olisi onnistunut. Kyllä ulkopuoliset näkee asiat usein selvemmin kuin itse. Noooh, ehkä Aapokin jossain välissä tajuaa asioiden oikean laidan ja päättää hyväksyä ne.

Tämä oli oikein kiva, kuohuvien tunteiden ja hyvän itsehillinnän täyttämä teksti. Kuvailu oli selkeää, kaikkien tapahtumat ja tunteet välittyi todella hyvin, ja olivat miltei käsinkosketeltavia. Tykkäsin kovasti. ♥

Erittäin suuret kiitokset!  

[Sokerisiipi]

Felia: Tämän otsikkoa oli vähän tuskaista keksiä, joten kiva kuulla! ^^ Aapo on oikeasa tunnemyllyssä, kun mitään ei myönnetä, mutta tunnetaan senkin edestä. Hyvin luultavaa, että Aapo pelkäsi Iiron lämpenevän tälle jätkälle, koska silloin tämä olisi syrjäyttänyt hänet Iiron luota. Liina on tuolla tavalla vähän pirullinen. Se on myös kiva, mutta samalla ilkikurinen ja häijykin luonne. Sama pätee oikeastaan näihin kaikkiin, vaikkakin eri ominaisuuksilla, ja siksi tykkäänkin näistä niin paljon ristiriitaisuuksineen kaikkineen. Ville on hyvä kaveri ja hyvin sinut oman seksuaalisuutensa kanssa. Jos haluaa päästä sen ihon alle, tämä aihe ei hetkauta sitä mihinkään suuntaan. Jee, hauska kuulla, että tyksit tästä! ^^ Kiitos ihanasta kommentista!