Ficin nimi: Ihastumisen eri ulottuvuus
Kirjoittaja: repa
Beta: -
Genre: draama, femme
Paritus: Johanna/Unna
Ikäraja: S
Haasteet: Teelusikan tunneskaala (ihastuminen)
A/N: Mun ihan eka femme niinku varmaan koskaan! SparklingAngelille suuren suuri kiitos ideoinnissa mukana olemisesta ihan alusta loppuun saakka. Oot paras! <3 Ihastumisen eri ulottuvuus
Katselin Unnaa, joka istui tietokoneensa ääressä ja naputteli kiivaasti tarinaansa kasaan. Hän kirjoitti upeita novelleja ja niiden kautta me olimme myös tutustuneet. Olimme olleet samalla kansalaisopiston kirjallisuuden kurssilla ja yhteinen sävel löytyi pian tapaamisemme jälkeen.
Meistä oli tullut hyviä ystäviä, vaikka olimme miltei toistemme vastakohdat. Minä olin räiskähtelevä ja impulsiivinen luonne, mutta valitettavasti myös kokenut paljon pahaa menneisyydessäni. Vuodet eivät olleet kohdelleet minua hellästi.
Unna sen sijaan oli aina yhtä iloinen ja positiivinen. Ihailin hänen kykyään ottaa ilo irti elämästä. Hän oli empaattinen ja jaksoi aina kuunnella murheitani. En ymmärtänyt, miten hän pystyi olemaan niin aurinkoinen päivästä toiseen.
Saatoimme keskustella tuntikausia yhteen menoon ja silti jäi näkökulmia vaihdettavaksi seuraavaankin tapaamiskertaan. Meiltä ei tuntunut jutunaiheet loppuvan, vaan pikemminkin niitä löytyi lisää, mitä enemmän toisiamme opimme tuntemaan. Arvostin ystävyyttämme kovasti ja pidin suuressa arvossa Unnaa, jonka persoona valaisi synkimmänkin tilan.
Aluksi minua häiritsi Unnan seksuaalinen suuntautuminen, mutta kun ymmärsin, ettei hän ollut minua iskemässä, tulin asian kanssa nopeasti sinuksi. Itse olin aina ollut vannoutunut hetero, mutta ei minulla ollut koskaan ollut homoseksuaaleja vastaan mitään erityistä. Olin kuulunut niihin ihmisiin, jotka sanoivat mahtipontisesti, ettei kenenkään lesbous haitannut, kunhan vain jättäisivät minut rauhaan.
Unna oli nauranut kuullessaan minun suustani tuon kliseisen lausahduksen ja vakuutellut, etteivät homotytöt jokaista vastaantulevaa naista halunneet iskeä. Hän oli huomauttanut, että yhtä lailla olisin voinut väittää jokaisen heteronaisen olevan kiinnostunut kaikista miespuolisista henkilöistä, jotka tapasi.
Se rauhoitti mieltäni, mutta samalla ymmärsin olleeni typerän ennakkoluuloinen.
~*~
Huomasin katselevani Unnaa vaivihkaa merkillisen usein. Aluksi en itse edes huomannut niin tekeväni, mutta lopulta ymmärsin, että hänen kasvonsa vetivät minua puoleensa. Vai johtuiko se pikemminkin aurinkoisesta olemuksesta ja positiivisesta energiasta, mitä hän ympärilleen säteili.
En ymmärtänyt, minkä vuoksi olin niin kiinnostunut hänestä, sillä mieleeni ei kerta kaikkiaan juolahtanut mahdollisuutta, että olisin voinut olla ihastunut. Minähän pidin miehistä ja sitä paitsi Unna oli varattu.
Jouduin kuitenkin lopulta myöntämään itselleni, että olin himpun verran kiinnostunut hyvästä ystävästäni. Se sai minut hämilleen, sillä kuviossa oli kolme ehdotonta ei-kohtaa, joista yleensä pidin kiinni:
1. Varattuihin ei ihastuta.
2. Ystäviin ei ihastuta.
3. Naiset ovat ystäviä.
Nyt sorruin rikkomaan jokaista sääntöäni, minkä vuoksi en tiennyt, kuinka selviäisin itseni kanssa tässä tunteiden sekamelskassa.
En suostunut myöntämään itselleni, että kokisin mitään ohimenevää ihastusta suurempaa. Vaikka Unna oli henkilönä uskomattoman upea, en silti olisi voinut seurustella naisen kanssa.
Huomasin salaa toivovani, että hän olisi ollut heteromies.
~*~
En voinut enää lakaista tunteitani maton alle tietoisuudestani. Minä pidin Unnasta enemmän kuin ystävänä eikä ihastus ollut mennyt ohi. Sen sijaan se tuntui vahvistuvan ja näin Unnassa puolia, joita en ollut aiemmin huomannutkaan. Tietenkin ne kaikki olivat hyviä piirteitä, joten en voinut vedota niihinkään selittäessäni itselleni tunteita olemattomiksi.
Olin taistellut itseni kanssa kuukausia ennen kuin suostuin myöntämään, etten ollut hetero. En toisaalta missään tapauksessa kokenut olevani lesbokaan. Olin jotakin siltä väliltä.
Tutkittuani ja mietiskeltyäni asiaa, päätin lopulta olevani
enemmän miehiin päin suuntautunut biseksuaali. Määritelmä tyydytti minua vaikka itsensä tunkeminen lokeroihin olikin ehkä turhaa.
Olin silti edelleen hyvin hämmentynyt siitä, kuinka heteronaisen oli ylipäätään mahdollista ihastua samaa sukupuolta olevaan ystäväänsä. En olisi koskaan aiemmin uskonut sen olevan mahdollista.
Mutta mikä minä olin totuutta kieltämään. Näin oli vain jotenkin päässyt käymään.
Sitä paitsi suurin syy oli Unnassa, jonka persoona oli niin koukuttavan hyväntuulinen.
~*~
Katseeni seurasi Unnaa herkästi ja tiesin, etteivät minun vilkaisuni olleet voineet mennä naiselta ohitse. Hänellä oli tapana hymyillä minulle aina, kun katseeni jäi liian pitkäksi aikaa harhailemaan häneen.
Minä näin hänet eri silmin kuin tutustuessamme. Hän näytti kauniimmalta ja sädehtivämmältä. Hänen hyvä tuulensa säkenöi jokaiseen soluuni ja tunsin aina jännittävää kutkutusta vatsassani, kun hän katsoi minuun hymyillen viattomasti kauniilla silmillään.
Olisin halunnut käpertyä hänen syliinsä ja saada osani valosta. Ehkä hänen säihkyvä olemuksensa olisi voinut työntää pimeyden pois minun sydämestäni. Ehkä hän olisi voinut pestä minut puhtaaksi pessimistisyyden kuonasta, jos olisin vain saanut koskettaa hänen huuliaan omillani.
Tiesin kuitenkin, ettei se ollut mahdollista.
Minä olin liian hetero ja Unna oli liian varattu.
~*~
Mitä enemmän mietin seksuaalista suuntautumistani ja etenkin Unnaa, sitä suuremmaksi kävi salailun taakka harteillani.
Minusta alkoi tuntua, että jos en kertoisi ihastumisestani, vaikuttaisi se väkisinkin väleihimme. En osannut olla enää Unnan seurassa luonteva ja hän oli takuulla huomannut sen.
Vaikka kertominen omista tunteista voisi haitata ystävyyttämme sekin, päätin lopulta paljastaa itseni. Istuskelimme lautapelin ääressä lattialla musiikkia kuunnellen, kun vilkaisin varovasti Unnaa.
”Kuule Unna”, minä nieleskelin, sillä tiesin, ettei tämä tulisi olemaan helppoa. Pelkäsin ystävyytemme puolesta tai vähintäänkin, että Unna pitäisi minua typeränä.
”Hmh?” Unna nosti hymyilevän katseensa minuun. Hän oli aina niin aurinkoinen, että minua hävetti omat synkät ajatukseni, joiden vallassa usein olin.
”Minä olen ihastunut. Naiseen”, töksäytin ulos suustani kankeasti. Se kuulosti typerältä sillä tavoin ilmaistuna, mutta ainakin olin saanut suuni toimimaan ja päässyt alkuun. Vaikein paljastus oli kauhukseni vielä edessä.
”Niinkö?” Unna kiinnostui heti ja kun vilkaisin häneen, huomasin naisen silmien taas tuikkivan.
”Keneen?” hän kysyi hetken hiljaisuuden jälkeen, kun huomasi, etten meinannut saada sanoja suustani.
”Sinuun”, henkäisin nopeasti sanan ulos suustani ennen kuin ehtisin katua tunteideni paljastamista.
Unna näytti hetken hämilliseltä ja arvelin, että oma ilmeeni oli myös näkemisen arvoinen.
”Et arvaa! Minä ajattelin juuri eilen, että jos en olisi varattu ja jos sinä et olisi hetero, sinusta saisi hyvän tyttöystävän”, hän lopulta naurahti sen näköisenä, ettei tiennyt, mitä ajatella.
Jäimme kumpikin typerän hölmistyneinä sanattomiksi ja katselimme toisiamme typertynyt hymy huulillamme. Kumpikin oli yhtä yllättynyt emmekä meinanneet keksiä sanottavaa, sillä olimme kuin puulla päähän lyötyjä.
Nauroimme yhdessä hämmentyneinä hassulle sattumalle, joka eteemme oli heitetty.
Emme me seurustelusuhteeseen päätyneet, mutta välimme olivat tuulettuneet kunnolla ja kaikki palautunut ennalleen. Ystävyytemme tuntui vain vahvistuvan ja pystyin pian taas olemaan Unnan seurassa rennosti.
Meistä ei ehkä tulisi koskaan pariskuntaa, mutta ainakin nyt tiesimme, mitä toisistamme ajattelimme.
Eikä sitä koskaan tiennyt, vaikka kohtalolla olisi ollut varallemme suurempiakin suunnitelmia.
