Kiitos kommentista ihanat
Westy ja
Lunalotta! ♥ Tässäpä ois nelososa
4. Tentin jälkeen
Loppukesä tyyntyi pikkuhiljaa syksyyn päin, eikä Mila osannut kuin nauttia - olihan syksy hänen lempivuodenaikansa. Mila istuskeli siis asuntonsa ikkunalla, katsellen alapuolella kuhisevaa Pohjoista rautatiekatua. Hän joi samalla teetä lempikupistaan ja paijaili jaloissa makoilevaa Justusta ajatukset muualla. Ilona oli käynyt edeltävänä viikonloppuna Milan luona kylässä, he olivat valvoneet pitkään yöhön ja jutelleet kuin vanhat ystävät. Ilona oli avautunut edellisestä parisuhteestaan ja toinen oli kuunnellut ja tsempannut minkä pystyi. Koko kyläily oli siis ollut melkoisen onnistunut. Justus haukotteli Milan jaloissa ääneen, mikä havahdutti hänet ajatuksistaan takaisin oikeaan maailmaan. Lotta oli laittanut viestiä useampaan otteeseen, joten toinen nappasi puhelimen käteensä ja vastaili niihin. Myös Ilonalta oli tullut viesti.
”Moi, haluutko nähä jossain tänää? Kahville yms? (:” Mila vastasi viestiin sormet sauhuten ja alkoi heti laittautua tapaamista varten. Hän ei ollut vielä saanut selville Ilonan seksuaalista suuntautumista, joten Milan tulisi lähestyä varovaisesti, ettei säikyttäisi toista pois. Justus tuli pyörimään välistä Milan jalkoihin.
“Kuule Jussetus, mä meen nyt ilman sua”, tyttö sanoi ja kumartui antamaan koiran kirsulle suukon. “Mennään illalla sit joku kahden tunnin lenkki, eiks ni?” Justus vain heilutti häntäänsä myöntymyksen merkiksi.
Mila käveli kuulokkeet päässään Kamppiin odottelemaan Vantaalta saapuvaa Ilonaa. Hän oli saanut blondilta viestiä aiemmin, jossa toinen kertoi olevansa junassa. Siinä odotellessaan Mila tekstasi isoveljelleen, jonka kanssa ei ollut jutellut hetkeen. Juho oli käynyt edeltävä viikonloppuna sisarusten vanhempien luona kylässä ja he kuulemma olivat kyselleet kovasti tyttären perään. Milalla oli ollut edessä isompi tentti, joten visiitti Tampereelle ei vaan ollut onnistunut.
“Moi!” kuului tuttu ääni ja havahdutti punapään pois ajatuksistaan.
“Moi”, hän vastasi hymyillen ja halasi äkkiä Ilonaa, sydän hieman pamppaillen. Vaikka kaksikko olikin ollut ystäviä jo muutaman kuukauden, tuntui Ilonan kohtaaminen aina yhtä jännittävältä. He alkoivat nopeasti jutella vähän kaikesta maan ja taivaan välillä, samalla kun etsivät sopivaa kahvilaa jonne istahtaa.
“Miten siulla meni se tentti?” Ilona kysyi heti ensimmäisenä kun he istuivat alas. Mila hörppäsi vähän cappuccinostaan ja irvisti sitten.
“Noh, vähän niin ja näin”, hän vastasi ja katsoi kuinka Ilona otti kauralattensa ja maistoi sitä.
“Miulla se meni tosi hyvin!” blondi sanoi ja suuntasi katseensa suoraan Milan silmiin. “Mut oli mulla muutakin asiaa. Sain kämppätarjouksen Kalasatamasta ja aattelin jo alustavasti varata siut tuparivieraaksi!” Milan vatsa kääntyi ympäri positiivisesti ja hän ei voinut olla hymyilemättä kuin ihastunut ääliö.
“Joo tottakai! Ja hei jos tarviit muuttoapuu niin sano vaan”, hän lupasi ja oli haljeta ihastuksesta. “Oon hei superilonen sun puolesta! Koulumatka lyhenee ja kaikkee!”
“No älä, mut mikä parasta, mie pääsen pois Vantaalta”, Ilona naurahti ja nauru tarttui myös Milaan.
Lyhyt kahvitteluhetki oli venähtänyt monen tunnin juttelusessioksi. Kaksikko oli tosin siirtynyt Milan luo ja käyttänyt Justuksenkin lenkillä, ennen kuin Ilona oli katsahtanut kelloa ja todennut että olisi pakko lähteä pakkaamaan. Niinpä yhdeksän aikaan Mila etsi puhelinluettelostaan Lotan numeron ja soitti siihen malttamattomana.
“No, joko te seurustelette?” kuului tervehdys, kun Lotta vihdoin vastasi puhelimeensa.
“Joo ei ihan vielä, neiti etsivä”, Mila nauroi ja kertoi sitten innoissaan saman päivän tapahtumista.
“Kalasatamaan? Jes! Lyhyempi matka sun luo!” toinen fiilisteli ja Mila lähinnä facepalmasi ystävälleen. “Millon kerrot sille?”
“Malttia, enhän mä edes tiedä että tykkääkö se tytöistä.”
“Selvitä”, Lotta järkeili. “Oota hetki, Vedat sanoo jotain”, Lotta viittasi poikaystäväänsä. Mila odotteli ja ruokki samalla koiransa.
Kun puhelu vihdoin päättyi, punapää meni hetkeksi istumaan ikkunalaudalleen ja ihmettelemään Helsingin menoa. Samalla hän teki päätöksen; Ilonalle pitäisi kertoa, viimeistään tupareissa.