Sons of Anarchy || Sormus || K-11

[Draco Potter]

Author minäpäminä
Beta vanha tuttuni, word
Fandom SoA
Pairing Jax/Opie
Rating K-11
Warnings meh
Genre no angst ainaki
Disclaimer een omista hahmoja enkä saa rahaa jii än ee. kappale on anssi kelan

A/N Okei tää ei oo mun eka soa-fic mut tää on eka jonka uskallan julkaista :l



Kello mateli pikkuhiljaa kohti keskiyön parempaa puolta, viides päivä vaihtui kuudenneksi. Hiljainen omakotialue oli aivan pimeänä, lukuun ottamatta yhden tiilitalon autotallia, jossa touhusi edelleen parrakas nuorimies. Hän korjaili vähän sitä sun tätä Harley Davidsonistaan, jonka oli ottanut jälleen käyttöönsä. Myös nahkaliivi lepäsi huollettuna oven päällä roikkuen. Mies, Opie nimittäin tappoi aikaansa, sillä kerhon ensimmäinen kokoontuminen olisi vasta aamulla. Tarkemmin sanoen, ensimmäinen jossa hän olisi aikoihin mukana.

Opie ei malttanut nukkua, eikä olohuoneen vanha sohva oikeastaan edes houkutellut. Donna kun ei suostunut vieläkään nukkumaan hänen kanssaan samassa sängyssä, vain koska Opie oli jättänyt vanhan työnsä ja palannut takaisin Samcroon. Syyksi mies oli tietysti sanonut kaipaavansa ystäviään, vaikka totuus oli aavistuksen erilainen. Hän kyllä kaipasi ystäviään, mutta kaikista eniten hän kaipasi parasta ystäväänsä. Opie ikävöi Jaxia, niitä lämpimiä katseita heidän välillään (vähän myös niitä mulkaisuja, joita sateli aina välillä Tigin suunnalta), salaisia suudelmia ja pieniä kosketusta. Niin se oli, Opie Winston ikävöi Jackson Telleriä.

Miksen voi saada sua?
Miksen saa rakastua?
Vääräksi kauniin muuttaa
Sormus sormessain

Opie laski jakoavaimen kädestään, käveli ulos ja sytytti tupakan. Mies puhalteli savukiehkuroita yöilmaan ja katseli niiden leikkiä surullinen ilme kasvoillaan. Kellokin oli jo lähempänä yhtä. Neljän savukkeen jälkeen mies palasi autotalliin istumaan ja huokailemaan. Hän laski viiteen kertaan öljytahrat lattialta, viisitoista moottoripyörän oikealla puolella, neljä vasemmalla. Opie parahti ääneen ja paiskaisi rätin voimalla vastapäiseen seinään. Turhautuneisuus ravisutti häntä, hän halusi vain rakastaa Jaxia julkisesti, vaikka se ei ollut mahdollista. Kyllähän Opie nyt sen tiesi.

Mikäli he edes työntäisivät nenänsä ulos kaapista, veisi Donna lapset pois. Sen Opie pystyi vielä kestämäänkin, muttei sitä, että Gemma varmasti omisi Abelin ja jättäisi Jaxin oman onnensa nojaan. Claykin varmasti potkisi molemmat pihalle kerhosta, eikä Opie sitä halunnut. Hän halusi vain paijata Jaxia ilman syyttäviä katseita, saati painavaa vihkisormusta vasemmassa nimettömässä.

Tämä oli niitä päiviä, kun Opie halusi raapia kaiverrukseen Donnan tilalle Jacksonin nimen.

[Tattoo]

Voi jummi, SoAa suomeksi internetissä ;___________;; Edelleenkiin tykkään lukea tekstejäs kun sä vaan jotenkin osaat kirjoittaa. :3

(vähän myös niitä mulkaisuja, joita sateli aina välillä Tigin suunnalta)

Uuuuuuuu, Tig haluaa kuitenkin kanssa homoilla. :3

hän halusi vain rakastaa Jaxia julkisesti, vaikka se ei ollut mahdollista.

SADUHIJNMK NO NYT!!! Paras paritus ikinä.

Tämä oli niitä päiviä, kun Opie halusi raapia kaiverrukseen Donnan tilalle Jacksonin nimen.

Olisipa se mahdollista, Sutter saatana.

Odotan vain että julkaiset lisää fanitytyiltävää, olisi oikein mukavaa. :3

Anteeksi, en mä osaa kommentoida. ._.

[Frederica]

Kommenttikamppiksesta vuorokautta. ( :

SoAa suomeksi ihan mahtavaa ja tämä on kyllä suloista angstia. :3

Tässä tulee todella hienosti esiin Opien luonne, tuollainen tietynlainen pehmeä nallekarhumaisuus ja karhean pinnan alla oleva syvällisyys ja pohdiskelevuus. Opien liikkeiden kuvauksesta, tupakan poltosta ja tuosta valvomisesta tulee kaikesta se sellainen sanaton viesti levottomuudesta. Opie on levoton, elämä ei ole vielä asettunut uomiinsa paluun jälkeen ja pahimpana kiertää Jaxin näkeminen. Tässä tulee sellainen olo, että ikävä on ollut, mutta sitä ei voi kunnolla näyttää, mikä tekee asiasta vielä vaikeamman.

Pidän tuosta, että Donna on koko ajan taustalla mukana. Donna on jotenkin aina läsnä, ajatuksissa ja sormuksessa sormessa. Opien vieraantuminen Donnasta ja heidän yhteisistä lapsistaan on tässä ymmärrettävää, samoin kuin Opien huoli Jaxista ja Abelista. Abel on kuitenkin jotain mihin Opie voi suhtautua ennakkoluulottomasti, toisin kuin Donnaan ja omiin lapsiinsa, koska lapset eivät tunne häntä ja Donna on eksyksissä hänen kanssaan, koska kaikki on muuttunut. Tässä näkyy myös levottomuus vanhan ja uuden välillä (aika ennen vankilaa, aika vankilan jälkeen) ja se miten levottomiksi ihmiset tulevat rutiinien rikkoutumisesta.

Tässä on todella kaunista tuo miten Opie käyttää Jaxieta ja Jacksonia. Jackson kuuluu niihin syviin tunnustusten hetkiin ja on helppo kuvitella, että Opie sanoo Jackson silloin kun he ovat kahden. Jax kuuluu kaikille, Jackson Opielle. Tai tällainen ajatus minulle tuli.

Kuvaus on elävää ja tietyllä tapaa kevyttä, mikä sopii tähän hyvin. Tähän tulee sellainen yhtä aikaa viipyilevä ja kaipaava ja odottava tunnelma. Tuo öljyläikkien laskeminen osoittaa hienosti turhautumisen määrän.

Viimeinen lause kruunasi kyllä tämän angstisuuden. Siitä tulee nimenomaan ilmi se, että Opie haluaa suhteen. Ei mitään hassuttelua jonkin aikaa, vaan sitoutumista loppuelämäksi. Ja koko muu teksti on osoittanut miksei niin voi olla, mutta silti hän toivoo sitä.

Tämä on kyllä hieno fikki ja tästä näkee, että tunnet hahmot hyvin. ( :
Kiitos tästä.<3

[Draco Potter]

apuaaaa oon ihan sanaton :-------D ♥


Frederica apuaaaaa oon aina yhtä hämmentynyt kun saan kommentin jota en ns odota (se siis on ehdottomasti hyvä juttu). Opie on mun toinen lempihahmo tuosta sarjasta ;_; ja Jax/Opie (japie eiku) on mun yksi otp, koska dear god sitä bromancea :D joo, yritin ainakin saada hahmot mahdollisiman IC, joten kiva kuulla että onnistuin :33 ja kyllä, Jackson nimenomaan kuuluu Opielle, ymmärsit ihan oikein! Kiitoskiitoskiitoskiitos ihan hurjasti jajajaja apua en osaa vastatra kommentteihin ;_; kiitos. ♥

[Westy]

MOOI. Taas. Et varmaan osannut odottaa minua...

Rakastan tota loppua. Tota kaiverruskohtaa. Loistava loppulause.

Hän laski viiteen kertaan öljytahrat lattialta, viisitoista moottoripyörän oikealla puolella, neljä vasemmalla.

JA TÄMÄ. Ihastuin tähän kovasti. Tulee ilmi sellanen yrittää tavallaan pitää poissa mielestä asiat ja aaaaa ymmärrät varmaan hyvä

Kaunista tekstiä. <3 En nähnyt virheitä missään. Ja ihan just sopivan mittanen!