Ficin nimi: Onnen kyyneleitä
Kirjoittaja: Odo
Genre: draama
Hahmot: Hagrid ja Hämäkäk
Ikäraja: Sallittu
Vastuunvapaus: J. K. Rowling omistaa Harry Potterin maailmoineen ja hahmoineen. Kirjoitan tätä omaksi ilokseni.
A/N: Lemmikkisarjaa väkertelen tässä, mikä tulee sisältämään jokusen raapaleen. Ensimmäisenä vuorossa siis Hämäkäk, jonka kerään tällä ficillä. Osallistuu myös Vuosi raapalehtien V.
Lisää lemmikkejä (
Ikärajat: Sallittu):
Basiliski,
Hiinokka,
Hedwig ja Posityyhtynen.
Onnen kyyneleitä
Olento oli niin kaunis, että Hagrid tunsi silmiensä kostuvan. Kahdeksan pientä jalkaa oli työntynyt ulos munankuoresta ja nyt olento kipitti pitkin hänen valtavaa käsivarttaan. Nuorelle pojalle akromantellan syntymä oli parempaa kuin omat syntymäpäivät tai Tylypahkan joulut – vähintään yhtä mahtavaa kuin kirje Tylypahkasta.
Akromantella katseli lukuisilla silmillään ”äitiään”, joka leperteli hänelle. Se oli vielä vaiti, mutta oppisi puhumaan vielä joku päivä, Hagrid tiesi. Hän oli saanut ystävän ja hoidettavan, jota oli kaivannut. Hagrid oli päättänyt antaa kaiken rakkautensa taikaolennolle, joka oli ihastuttavan utelias. Hagrid oli lukenut kyllä akromanteilloista ja ne olivat hyvin väärin ymmärrettyjä – kuten hän itsekin oli.
”Hämäkäk”, Hagrid toisteli. ”Hämäkäk!”
Niskaan asti kipittänyt olento ei ottanut huomioon kuulemaansa nimeä, josta Hagrid oli niin ylpeä. Ja viimeistään Hagrid joutui pyyhkimään onnen kyyneleitä silmänurkistaan, kun tunsi kahdeksan jalan kosketuksen paljaalla niskallaan ja pian hiusten peittämällä päälaellaan. Olento tiesi hänet äidikseen, Hagrid ajatteli, ja mietti pitäisikö hänen sittenkin olla isä.
Pääasia oli, että akromantella oli hänen, ja hän saisi kasvattaa Hämäkäkin itse. Piilossa kaapissa ja pienessä laatikossa, johon hän sulki uuden ystävänsä nostettua olennon varovasti pois päälaeltaan, johon se oli pysähtynyt.
”Huomenna näytän sinulle metsän.” Hagrid halusi näyttää lempipaikkansa myös ystävälleen – tietämättä, että siitä tulisi Hämäkäkin koti tulevaisuudessa.
”Nuku hyvin, Hämäkäk.”
