Nimi: Myrskytuulen luomaa
Kirjoittaja: Neaemilia
Ikäraja: S
Paritus: Padma/Parvati, Padma/?
Varoitukset: (tulkinnanvarainen!) insesti
Summary: Jäljellä on vain juuriltaan revityt puut ja pimeyden myrskytuuli, joka vie ihmisenkin mennessään.
Myrskytuulen luomaa
Hän luuli, että sodan jälkeen kaikki olisi hyvin. Ei enää uutisia katoamisista, pelkäämistä perheenjäsenten puolesta tai kidutuskirouksia rangaistuksena tottelemattomuudesta, mutta kauan kestää toipua, kaikesta tuskasta ja menetyksestä? Kuinka kauan kestää jättää sodan kauhut taakseen ja aloittaa alusta? Padma on kuin puu, jota myrskytuuli tuhoaa ja jonka juuret irtoavat maasta pikku hiljaa. Kun Padma yrittää lohduttaa äitiään, joka kuihtuu silmissä miehensä ja toisen tyttärensä menetyksestä, hän luulee että sodassa ollut sukupolvi ei voi päästä sen yli. Siitä huolimatta Padma näkee perheitä, jotka hymyilevät vapautuneesti, ovat onnellisia että selvisivät kaikki hengissä. Miksi heillä ei ole edes pientä tuulta, joka estäisi ilon syntymisen. Hän ei saisi tuntea mustasukkaisuutta, mutta siitä huolimatta hän kysyy itseltään, että Miksi he? Miksi isä? Miksi Lavender?
Lavenderin kuoltua sairaalassa vammoihinsa, muuttui Parvati haamuksi. Niinpä niin, eivät he kirjaimellisesti Parvatia menettänyt. Jäljellä on tärisevä ruumis, lasittunut katse ja hän joka ennen oli Padman kopio, on nykyään lähemmäs manaliusta. Violetit helmet Padman vasemmassa ranteessa ilkkuvat hänelle. Missä on hän, joka nämä helmet sinulle antoi? Padma kyllä tietää, että Parvati rakasti Lavenderia. Miksi hän ei kelpaa? Ennen he jakoivat kaikki salaisuudet, olivat toistensa kiellettyjä hedelmiä ja auttoivat toinen toistaan. Nyt jäljellä on vain juuriltaan revityt puut ja pimeyden myrskytuuli, joka vie ihmisenkin mennessään. Miksi hän ei riitä?
"Parvati", Padma huokaa huuliensa välistä ja katsoo mungon vihreässä sängyssä makaavaa siskonsa varjoa, joka katsoo seinää ja seinä tuntuu kaatuvan Padman päälle. Hän puree huultaan, sillä tänne tulo on silkkaa itsetuhoisuutta, joka tuhoaa sisältä pala palalta, kunnes jäljellä on Parvatin kaltainen tyhjä kuori. Parantaja Mary katsoo häntä myötätuntoisesti kuin toivoa ei enää olisi. Toivoa ei enää ole, kaikki siinä lauseessa on myrskytuulen luomaa. Padma ei haluaisi uskoa, että toivoa ei ole, sillä Parvati on Rohkelikko. Parvati on niin helvetin Rohkelikko, ei hänen kuuluisi olla tuossa tilassa. Lavenderkin oli, hänen sisäinen ääni muistuttaa, aivan turhaan, sillä ei sitä pysty unohtamaankaan.
"Miksi minä en riitä?" Padma kysyy siskoltaan, vaikka tietää että ei saa vastausta. Hetken aikaa hän on varma, että näkee Parvatin kuivuneiden huulien liikahtavan. Padma toistaa kysymyksen kovempaa ja vielä kolmannen kerran. Neljännellä kerran hän kiljuu kysymyksen. Padma potkaisee Parvatin yöpöydän kumoon ja kiljuu kurkkunsa täydestä. Puun viimeinenkin juuri on irronnut ja nyt puu lentää avaruuteen. Hän heittää vaasin maahan ja lasinsirpaleet lentävät ympäri huonetta hänen sydämensä mukana. Padma on niin helvetin sekaisin, mutta kaikki muutkin ovat. Kaikki sodassa olevat menettävät järkensä, tai sitten ei, mutta hän ei jaksa kantaa enää vastuuta kenestäkään. Padma on niin helvetin Korpinkynsi ja haluaa tietää, että miksi. Hän ei pidä sinusta, mitä sinä luulet, hän on periaatteessa jo kuollut.
Padma kiljuu, että miksi, mutta Parvati katsoo seinää eikä kuule mitään. Puut eivät pärjää avaruudessa. Happi loppuu, veri rupeaa kiehumaan... Parantaja Mary ottaa hänestä kiinni, joku toinen auttaa, kolmas kysyy jotain ja neljäs sanoo: "Hermoromahdus." Padma itkee, Parvati katsoo seinää. Hän viimeinkin ymmärtää, miksi Parvati katsoo päivät pitkät vain seinää tai nukkuu. Se on pimeys, joka tuli sodasta ja menetys, joka tuli sodasta ja sodan jälkeen ihmiset käyvät itsensä kanssa omaa sotaansa. Parvati hävisi oman sotansa. Äiti hävisi oman sotansa. Entä Padman sota? Hänelle juotetaan rauhoittavia liemiä. Avaruudessa ei äänet kuulu, mutta kysymys Miksi leijuu ilmassa, eikä kukaan vastaa. Idiootti, ei avaruudessa ole ilmaa.
Onko hänkin hävinnyt?
"Padma herää! Se on vaikeata, mutta sinä pääset sen yli. Parvati on hävinnyt, mutta sinä voit voittaa. Sinulla on minut", ääni yrittää houkuttaa häntä todellisuuteen. Ja hänen on pakko herätä, sillä Padmalla on joku, joka häntä vielä rakastaa. Joku joka on elossa.
Kahden kuukauden päästä Padma istuttaa metsäkuusen taimen heidän puutarhaansa, sillä se pitää hänet ikuisesti juurineen täällä, Lunan luona.
