Ficin nimi: Syntisyys ei ole häpeä
Kirjoittaja: Neaemilia
Paritus: Hermione/Pansy
Ikäraja: K-11
A/N: Idea lähti siitä, että entä jos jonkun jästisyntyisen vanhemmat olisivat vanhoillislestadiolaisia. Ja tietenkin päähenkilöksi valikoitu kultatriomme Hermione. En tiedä, onko näin illalla järkevää julkaista mitään, eli toivottavasti teksti ei töki kamalasti. Biisi on Maija Vilkkumaan - Onkse väärin.
*****
Mä oon ollut ylpeä.
Onkse syntiä?
Mä en tiedä.
ja mä oon itkenyt vastaajaan
kadonnut suudelmaan
halunnut viedä
Ei ole helppoa, kun vanhemmat on vanhoillislestadiolaisia. Varsinkaan jos on saanut kirjeen taikakouluun. Hermione Jean Grangerin vanhemmat päätyivät siihen tulokseen, että heidän tyttärensä taikavoimat ovat Hänen lahja. Hermione on erityinen. Jumala on huomannut sen. Hermione huokaisee ja selaa Jästien uskonnot taikamaailmassa viimeistä sivua, kunnes paiskaa sen pöydälle. Hän on uskonut Jumalaan kaksitoistavuotiaaseen asti. Yksitoistavuotiaana hän epäröi. Nyt kuusitoistavuotiaana hänen uskonsa on tyyntynyt täysin, mutta sen salaaminen on ollut vanhemmilta vaikeata.
Hei mä en tiedä
siihen vastausta,
et onko kadotusta.
Mä tulen sun viereen ja toivon ettei oo.
"Oletko kunnossa?" kuuluu Pansy Parkinsonin ääni. Tytön, jota Hermione on odottanut Tarvehuoneessa jo lähes tunnin. Tyttö, joka olisi hänen vanhempiensa mielestä syntisempi kuin itse piru. Pansy on tyttö, jota Hermionen kaiken järjen mukaan pitäisi vihata. Hän on tyttö, jota Hermione on salaa tapaillut jo kaksi vuotta. Homoseksuaalisuus on synti. Jopa suutelu ennen avioitumista on syntiä.
Hermione ei enää välitä.
Onko helvetissä tulta?
turhaan sä kysyt multa
Mä riisun sun paidan ja toivon ettei oo.
Pussaan sua mielin määrin kaikkialle.
Onkse väärin?
Sulje sun silmät ja toivo ettei oo.
Hän kääntää päänsä ja suutelee. Pansy on yllättynyt. He ovat puhuneet tunteistaan, mutta Hermionen kasvatuksen takia he eivät ole menneet puhumista pidemmälle. Kukaan ei epäröi.
Hermione suutelee. Joka puolelle ja kaikkialle. Niin intohimoisesti, että Pansyn on pakko käyttää häivytysloitsuja seuraavana päivänä. Kun päivä muuttuu tiistaista keskiviikkoon, Hermione makaa sängyssä Pansy kainalossaan. Hän kumartuu toisen ylle ja suutelee kaulaa, rintakehää ja vatsanseutua.
"Miksi muutit mielesi?" Pansy kysyy.
"Koska olen syntinen", Hermione vastaa.
Se riittää vastaukseksi.
Mä oon varonut hellyyttä
ja lukenut lehdistä teorioita.
Mä oon saanut anteeksi
ja mä oon ollut enkeli
ja mä oon ollut noita
"Olet tullut hulluksi. Ensimmäiseksi suutelet minua kesken lounaan kaikkien edessä ja nyt haluat esitellä vanhemmillesi", Pansy naurahtaa, mutta ei pistä todellakaan vastaan, kun Hermione ottaa häntä kädestä.
"Ehkä olen. Haittaako se?" Hermione vastaa ja suutelee vielä kerran Pansya.
"No ei todellakaan. Meidän koulun ykköshikari on saanut itsevarmuutta", Pansy toteaa.
"Mutta annoithan sinäkin puhdasverisyyskasvatuksellesi turpaan."
Hermione hymyilee ja koputtaa heidän talonsa oveen. Olisi hänellä avaimetkin, mutta näin tämä tapaaminen (viimeinen semmoinen, Hermione ajattelee) käy nopeiten. Hänen äitinsä avaa oven ja katsoo epäröiden Pansya, jonka itsevarma asenne välittyy varmaankin jopa kilometrien päähän. Hermione ei päästä kädestä irti.
Hei kukaan ei tiedä
siihen vastausta,
et onko kadotusta.
Mä tulen sun viereen ja toivon ettei oo.
"En voi uskoa tätä. Mitä me teimme väärin?" Hermionen äiti kysyy itkien hänen isänsä olkapäätä vasten. Pansya hymyilyttää. He eivät ole astuneet eteistä kauemmaksi. Ihan vain järkisyistä.
"Kotiin ei ole tulemista, ennen kuin käyt kirkossa sovittamassa syntisi", Hermionen isä toteaa kylmästi. Se on selvä merkki poistua.
He seisovat keskellä katua, eivätkä ole varmoja miten tästä edetään.
"No sepä menin hyvin", Pansy toteaa sarkastisesti. Hermione hymyilee leveästi ja katsoo tyttöystäväänsä silmiin.
"Vuokrataan huone Vuotavasta noidankattilasta", hän sanoo.
Onko helvetissä tulta?
turhaan sä kysyt multa.
Mä riisun sun paidan ja toivon ettei oo.
Pussaan sua mielin määrin kaikkialle.
Onkse väärin?
Sulje sun silmät ja toivo ettei oo.
Hermione ei halua väittää, että epäröi. Vaikka hän on täysi-ikäinen taikamaailmassa, eikä hän tarvitsisi enää vanhempiaan. Väärin. Kaikki tarvitsevat heitä. Koko ikänsä. Hermione katsoo häntä mulkaisevaa Ronia ja näyttää keskisormea vastoin tapojansa. Hermione ei ole siitä asti, kun hänen ja Pansyn suhde selvisi, ollut Ronin kanssa puheväleissä. Harrynkin kanssa välit ovat rakoilleet. Mutta Hermione tietää, että Pansylla ei mene yhtään sen paremmin.
Muistatko kun ne sanoi viisaus on siinä et päästää irti.
Savun haju hupparissa nojaan sinuun ja pelkään silti.
"Tiedätkö mitä?" Pansy toteaa yhtenä lumisena päivänä.
"No?"
"Me ollaan ihan vitun urpoja."
Hermione nauraa. Nauraa mahansa pohjasta, sillä Pansyn sanat osuivat maaliinsa.
"No, mutta arvaa mitä?" Hermione sanoo.
"Kerro, Neiti Syntinen."
"Syntisyys ei ole häpeä."
Enkä tiedä siihen vastausta
et onko kadotusta.
Mä tulen sun viereen ja toivon ettei oo.
Onko helvetissä tulta?
turhaan sä kysyt multa.
Mä riisun sun paidan ja toivon ettei oo.
Pussaan sua mielin määrin kaikkialle.
Onkse väärin?
Sulje sun silmät ja toivo ettei oo.
A/N: Haha mikä sattuma :DD sanalaskurin mukaan tässä ficcissä on (laulun sanat mukaanlukien) 666 sanaa.
