Nimi: Kyvytön
Kirjoittaja: Arte
Oikolukija: -
Ikäraja: S
Paritus: Tracey Davis/Daphne Greengrass, Daphne Greengrass/Blaise Zabini
Tyylilaji: draama, romanssihtava angstihko tarina
Osallistuu: 12+ virkettä, FF100 sanalla
054. IlmaA/N Järkkäsin 12+ virkettä -haasteen, koska aikoinaan tykkäsin siitä mahdottoman paljon haasteen tuoman korukielisyyden takia. Enää ei koruista kieltä tule kirjoitettua niin paljon eikä se enää niin sujuvasti tai omantunnonvaivoitta onnistu, mutta kiinnostava tästä tuli! Pyrin pitämään kaikki sanat omissa sanaluokissaan ja onnistuinkin siinä. Lisäksi suurin osa sanoista ei pistä esiin tekstistä (liian vahvasti), mikä sekin on varsin hieno saavutus. Tämän tekstin voisi sanoa liittyvän jollain tapaa (suht lievästi) toiseen Tracey/Daphneeni,
Huomenna-nimiseen ficciin (K-18).
Kyvytön Otsalle asetettu liina oli turhan märkä. Kompaportaaseen lankeaminen oli tuonut mukanaan katkenneet kyynär- ja värttinäluut, ja ne taas kutsuivat lämpöaallon luokseen. Traceyn olo oli kuumeinen, päätä kivisti ja vatsassa tuntui veltolta. Matami Pompfreyn häärätessä hänen ympärillään Tracey saattoi sumuisin silmin juuri ja juuri erottaa Daphnen, joka piteli kädessään kermavaahdolla kuorrutettua kaakaota. Tracey varoi läikyttämästä juomaa pyjamahousuilleen ottaessaan kupin vastaan, hymyillessään voimattomasti ja ajatellessaan,
hän on täällä.
Rappiota oli vaikea pidellä loitolla. Tasapaino uhkasi pettää jatkuvasti, kun Tracey yritti poukkoilla ystävyys-konseptin epätasaisuudessa. Hänen mielensä huohotti jatkuvasti juostessaan erilaisten käsitteiden ja muuttuvien tilanteiden perässä, eikä koskaan saanut levähtää. Halkeilleet huulet olivat jo aikaa sitten pilaantuneet kaikista hermostuneista näykkimisistä ja nuolaisuista pääsemättä itse asiaan. Hän tunsi olonsa tyhjäksi, tyhjentyneeksi, joka kerta kun Daphne kääntyi pois hänen luotaan ja suuntasi mielistelevän hymynsä Blaiselle.
”Mitä tutkailet, tutkija?” Daphne härnäsi hänen yrittäessä keskittyä kirjoittamaan liemien esseetään. Tracey huokasi ja yritti venyttää paikalle kutsumaansa hiljaisuutta, mutta Daphne ei ollut huijattavissa. Tyttö pudotti itsensä istumaan oleskeluhuoneen sohvalle hänen viereensä, ja Tracey nielaisi huulille kohonneen henkäisyn, kun Daphne painautui hänen kylkeensä.
Sydän koostuu sirpaleista, hän ajatteli Daphnen alkaessa piirrellä kuvioita hänen kämmenselälleen selittäessään uusimmasta kohtaamisestaan Blaisen kanssa. Daphnen silmäripset olivat niin pitkät,
jäisit siihen.
Jos olisin animaagi, hahmoni olisi varmasti koira, Tracey huokaisi mielessään kiiruhtaessaan Daphnen perään tämän unohtunutta koululaukkua kannatellen. Hän ehti nähdä häivähdyksen kaipaamastaan – sirpaleinen sydän vastasi – ennen kuin Daphne jo käännähti innokkaasti muualle jo laimenneet kiitokset huuliltaan putoillen.
Silinteri oli jälleen saapunut paikalle.
Laskut täytyy aina maksaa. Kuitikseen hän sai mieleensä kuvan Blaisesta, joka painoi paksut huulensa Daphnen vaalealle poskelle.
Hän olisi voinut kehittää kultin Daphnen ympärille – tai ehkä se oli jo tapahtunut, sillä vastasiko mikään hänen päänsä sisäinen materiaali todellisuutta.
Routa alkoi jäätää sydämen sirpaleita liian voimakkaasti, liian tuskaisesti. Tracey heitti noppaa sadatta kertaa ja halusi pysyä sen antamassa luvussa, sillä tätä tunnetta hän ei enää halunnut kannatella sisällään. Tänään olisi se päivä, jolloin askel kävisi kohti itää, auringonnousua, kaiken ihanan uuden ihmeellisen alkua.
Mutta ei, vesi oli yhä liian kylmää, liian korkealla, vastavirta liian vuolas, että hän olisi saattanut kävellä läpi oleskeluhuoneen, tarttua Daphnea kädestä ja vetää tytön syleilyynsä. Unelman sijaan hän seisoi yhä makuusaliin johtavan oven pielessä ja tunsi itsensä entistä kyvyttömämmäksi.
Sanalista:1. märkä
2. värttinäluu
3. kuumeinen
4. vaahto
5. housut
6. rappio
7. tasapaino
8. huohottaa
9. halkeillut
10. tyhjä
11. tutkija
12. hiljaisuus
13. pudottaa
14. sirpale
15. ripsiväri
16. koira
17. häivähdys
18. silinteri
19. lasku
20. kultti
21. routa
22. noppa
23. itä
24. vesi
25. kyvytön