Kirjoittaja Aihe: Jotain, mitä meiltä unohtunut on, S, raapalesarja 16/?  (Luettu 3655 kertaa)

Saappaaton

  • Pretentious /af/
  • ***
  • Viestejä: 2 122
  • Sateenvarjounelmia
Nimi: Jotain, mitä meiltä unohtunut on
Kirjoittaja: Saappaaton
Ikäraja: S
Genre: Drama
Paritus: -
Vastuuvapaus: Kaikki minkä tunnistatte Row-tädin omaksi, kuuluu hänelle. Juonettomuus minun käsialaani.

A/N: Osallistuu Vuosi raapalehtien V ja Kerää kaikki hahmot -haasteisiin. Mungo Bonham on siis Pyhän Mungon taikatautien ja -vammojen sairaalan perustaja.
Azurelle, Emanuelille ja Neiti Syksylle kauheasti kiitoksia tuesta tämän kanssa, kun epävarmuus iski. <3

Jotain, mitä meiltä unohtunut on

I - 4.6.1577


Rakas mama,

Tänään tapasin uuden ystävän, ainakin toivon niin. Nuoren pojan, tottelee nimeä William. Hän on hyvin älykäs, kieleltään terävä ja suuri tarinankertoja. Hän, kuten niin moni muukin, suhtautui minuun aluksi nuivasti, mutta haasteltua aikani, sain hänen huomionsa.

William on suorasukainen. Hän kertoi minulle oitis, että piti tummaa hipiääni kummallisena. Voit varmasti kuvitella reaktioni – minä nauroin! Minä todella pidän tästä nuorukaisesta. Hänessä on sitä jotain, mama, ja minä toivon, että jonain päivänä koko maailma saattaisi nähdä sen. Lupasimme tavata huomenna uudelleen. Hän odottaa minua torin laidalla keskipäivän aikaan.

Toivottavasti voit hyvin. Ikävöin sinua ja papaa kovasti.

Rakkaudella huolehtiva poikasi,
Mungo



II - 8.10.1577

Rakas mama,

En usko että pystyt kuvittelemaan tarinoita, joita nuori William minulle kertoo. Riipaisee romantiikkaa, suorastaan murheellisia rakkaustarinoita. Hän puhuu jatkuvasti teatterista. Hän ihannoi sitä kaikkea, mitä kuvittelee teatterin olevan. En ole aivan varma siitä, että hän olisi oikeassa.

Opintoni sujuvat hyvin. Uskon, että voin pian palata kotiin, että osaan pian auttaa. Siihen asti viihdytän sinua tarinoilla täältä kaukaa. Minun pitäisi varmaan kirjoittaa ylös, mitä William minulle kertoilee, olen varma että pitäisit niistä. Ja kauniista mekoista, joita teatterin naiset käyttävät. Ja leidit.

Jos osaisin piirtää, minä piirtäisin sinulle, mama. Koko tämän kauniin maailman, johon olen saanut tutustua.

Huolehdi itsestäsi,
Mungo



III - 5.3.1579

Rakas mama,

Olen viipynyt täällä paljon ajattelemaani pidempään. Nuori William kasvaa ihan silmissä ja samalla kasvavat hänen tarinansakin. Ne ovat upeita, mama. Häkellyttäviä ja sydäntä vihlovan kauniita. Kuinka kukaan osaakaan maalata sanoilla niin kauniisti.

Koti-ikävä alkaa käydä sietämättömäksi. Mutta tiedän, etten voi palata ennen kuin osaan auttaa teitä. Olen pahoillani, että tässä kestää näin kauan.

Rakastan teitä kaikkia,
Mungo


Nuorukainen luki kirjoittamansa rivit kaipuu silmissään ja sulki mustepullon korkin. Hän antoi kirjeen kuivua, käärien sen sitten varovaisesti rullalle ennen kuin nousi istuimeltaan. Askeleet veivät häkin luo, jossa nuorukainen pysähtyi tervehtimään uniltaan heräilevää pöllöä ennen kuin jatkoi matkaansa.

Hän kaivoi esiin laatikon sänkynsä alta ja pyyhkäisi enemmän tottumuksesta kuin tarpeesta pölyt sen kannelta. Laatikosta paljastui tusinoittain kirjeitä, jotka hän oli vuosien aikana kirjoittanut. Hetken nuorukainen vain silmäili niitä niellen ikäväänsä, ennen kuin laittoi uuden kirjeen muiden joukkoon.

Eihän niiden lähettämisessä ollut mitään iloa, kun hänen äitinsä ei voinut niitä lukea kuitenkaan.
« Viimeksi muokattu: 06.12.2015 18:21:07 kirjoittanut Saappaaton »


I push my fingers into my eyes
it's the only thing that slowly stops the ache

DragonHeart58

  • ***
  • Viestejä: 270
  • Use your imagination
Vs: Jotain, mitä meiltä unohtunut on, S, raapalesarja 3/?
« Vastaus #1 : 24.10.2015 09:39:53 »
Tää oli kerrassaan ihana!

Minusta se, että Mungo käytti kutsumanimiä "mama" ja "papa" oli jotenkin sympaattista ja söpöä, pisti hymyilemään :) Tykästyin Mungoon, hänestä hehkui sellaista auttamisen halua ja rakkautta, ja hän yritti auttaa äitiään kaikin keinoin - vaikka sitten tarinoimalla kirjeissä. Kaikista koskettavinta oli tuo loppu, en tosiaankaan osannut odottaa ettei kirjeet "mamalle" päässeet koskaan perille :'(

Tämä oli minusta tosi hyvä, ja mielenkiintoista oli lukea Mungo Bohamista - häneen en ole koskaan ficeissä tainnut aiemmin törmätä. Kirjoitusvirheitä silmiin ei osunut, kieli oli sujuvaa ja eteni mukavasti. Kirjoitat minusta tosi hyvin :) Kokonaisuudessaan tämä oli minusta varsin miellyttävä lukukokemus, joka ilahdutti, hymyilytti ja kosketti :)

Kiitos tästä oikein kovasti! :)

-DragonHeart58

FractaAnima

  • Francesca R. Anima
  • ***
  • Viestejä: 4 144
  • Like Molly Weasley, but Slytherin
Vs: Jotain, mitä meiltä unohtunut on, S, raapalesarja 3/?
« Vastaus #2 : 12.11.2015 21:05:36 »
Aaaaaaaaa, come on! Haluan lisäääääää!

Eiku. Niin. Siis. Mungo Bonham, mikä erityisen villi hahmovalinta ja samaan aikaan ihan paras! Jo pelkästään hahmon takia voisin lukea näitä hamaan tappiin saakka, mutta sittenhän kävi ilmi, että tämä on myös muutenkin äärimmäisen mielenkiintoinen! Millainen on Mungon suhde tähän Williamiin? Mitä on tapahtunut Mungon vanhemmille? Jos äiti ei voi kirjeitä lukea, mutta ilmeisesti kuitenkin tarvitsee Mungon apua, lääkinnällistä apua olettaisin, niin hengissä mahtaa kuitenkin olla. Olen koukussa, tarvitseeko muuta sanoa? (On muuten hassua, että tämä on olemassa juuri nyt, kun itse kirjoitan Pyhään Mungoon sijoittuvaa ficciä, heheh.)

DragonHeart58:n tapaan tykkäsin Mungon tavasta käyttää mama ja papa sanoja äidin ja isän sijaan. Se tuo jonkinlaista hienostuneisuutta ja myös vivahteen ehkä jostain kulttuurillisesta seikasta. En tiedä, mutta tykkään. Myös teatteri vie aina sydämeni, sille en voi mitään, joten Williamin riipaisevat tarinat ja teatraalinen kiinnostus veivät heti mennessään. Kerro jo keitä nämä ovat ja mitä he tekevät ja mitä mitä mitä! Saaps, vauhtia näppäimistöön! :D

Rakastan, ei mulla muuta.
- Frac
The truth is, among Boov, I do not fit in. I fit out.

Saappaaton

  • Pretentious /af/
  • ***
  • Viestejä: 2 122
  • Sateenvarjounelmia
Vs: Jotain, mitä meiltä unohtunut on, S, raapalesarja 3/?
« Vastaus #3 : 15.11.2015 16:01:04 »
DragonHeart58, voi kiitos kaunis! Ihanaa, että juuri ne yksityiskohdat, jotka ovat hyvin tietoisesti tehty ja tuotu esille ovat kiinnittäneet huomion - ja vielä parempi että positiivisella tavalla. :D Sarjahan on tosiaan vielä alkutekijöissään, tarkoitus on kirjoittaa Mungosta vielä jonkun verran, joten toivottavasti jaksat lukea jattkossakin. ;)

Fractasein, ihanaa, kun kommentoit. :-* Paljon kysymyksiä esitit (ja kuten jo kiusasin irkissä, moni niistä on aika keskeisiä)! En oikein osaa vastata ihanan piristävän kommenttiisi tämän paremmin, mutta jospas seuraavat raapaleet vähän antaisivat sitä anteeksi.

Kiitos vielä kummallekin kommentoinnista. <3 Piristää päivää aina kummasti, kun joku jättää puumerkkinsä. :D

Huomauttaisin vielä seuraavista raapaleista, että kuten päivämääristä huomaa, väliä ensimmäisten kirjeiden ja näiden pätkien välillä on jonkin verran. Älkää antako sen hämätä!

*

IV - 20.7.1581

Miehen ikään ehtinyt Mungo istui työpöytänsä ääressä, sulkien mustepullon, antaen viimeisimmän kirjeensä kuivahtaa. Hetken hän jo leikitteli ajatuksella puhaltaa kynttilä sammuksiin ja suunnata suoraan vuoteeseen ärhäkän koputuksen kaikuessa ovelta.

”Tarvitsen apua! Vaimoni synnyttää!” Huuto kantautui hivenen kumisevana paksun oven läpi ja sai miehen liikkeisiin vauhtia. Hän suorastaan ryntäsi ovelle ja veti sen auki niellen huokauksensa nähdessään oven takana virnuilevan nuorukaisen.

”William. Mitä sinä täällä tähän aikaan? Ja miksi sinä valehtelit?”

”Minä kaipasin seuraa, Mungo. Enkä minä valehdellut, minä näyttelin.” Päätään puistellen mies päästi nuorempansa sisään ja sulki oven tämän perästä.

”Miksi sinä oikeasti tulit?”

”Näin tänään jotakin kaunista, ystävä hyvä. Jotain kauniimpaa kuin ikinä ennen, sydämeni oli pakahtua!”

”Mitä sinä näit?” Vaikka toisen saapuminen olikin ollut turhan näyttävä ja dramaattinen, Mungo ei edes yrittänyt leikkiä ärsyyntynyttä. Hän viittasi ystävänsä istumaan, istuen itsekin, uteliaana toisen tämän kertaisista tarinoista. Ja niin hän sai kuulla naisesta, joka oli onnistunut varastamaan nuoren Williamin sydämen.


V - 5.1.1582

Vuoden vaihduttua William kävi yhä useammin ystävänsä luona, vain kertomassa maailman kauneimmasta ilmestyksestä, tuosta neidosta, jonka hymy salpasi hänen hengityksensä. Mungo kuuli aivan kaiken tästä lumoavasta kaunottaresta, ja enemmänkin. Miten pehmeät huulet luultavasti maistuivat juovuttavilta kuin makein hunaja. Miten silkkisen pehmeiden niiden suortuvien oli pakko olla ja miten ne heijastivat auringonvaloa kuin sädekehä, jonka enkelit olivat kutoneet kaunottaren pään ympärille.

Mungo kuunteli nuoren ystävänsä rakastuvan päätä pahkaa neitoon, jonka luonne oli luultavasti vain Williamin mielikuvituksen tuote, mutta hän ei raskinut palauttaa toista maan pinnalle. Mitä pahaa voisi olla nuoressa rakkaudessa? Tunteissa, jotka innoittivat nuorta tarinankertojaa aivan uusiin ulottuvuuksiin omissa tarinoissaan.
« Viimeksi muokattu: 16.11.2015 11:04:03 kirjoittanut Saappaaton »


I push my fingers into my eyes
it's the only thing that slowly stops the ache

FractaAnima

  • Francesca R. Anima
  • ***
  • Viestejä: 4 144
  • Like Molly Weasley, but Slytherin
Vs: Jotain, mitä meiltä unohtunut on, S, raapalesarja 5/?
« Vastaus #4 : 15.11.2015 18:18:57 »
William, I love you already. <3

Lainaus
”Minä kaipasin seuraa, Mungo. Enkä minä valehdellut, minä näyttelin.”
<3

Mutta William, et tee sydämelläsi yhtään mitään, kun käsissäsi on Mungon sydän, trust me. I know these things, eiku. Shippaan näitä jo nyt! :D

Oh, mutta vaikka onkin tyhmää, että William haaveilee jostain typykästä, niin voi kamala kun hän käyttää ajalleen sopivaa ja äärimmäisen kaunista kieltä kuvaillessaan tätä, mm. sädekehä, jonka enkelit olivat kutoneet kaunottaren pään ympärille. <3___<3

Oon ihan in lööw. Kiitos Saaps, olet namnam.  :-*

- Frac

(ps. harvinaisen merkityksetön kommentti, mutta mitäs kirjoitat tällaista nannaa kesken mun keskittyneen työskentelyn :D )

(pps. vähän mua pelottaa nyt, että Wiltsu onkin Mungon poika tai veli tai jotain muuta vastaavaa, yh :::: D)
The truth is, among Boov, I do not fit in. I fit out.

DragonHeart58

  • ***
  • Viestejä: 270
  • Use your imagination
Vs: Jotain, mitä meiltä unohtunut on, S, raapalesarja 5/?
« Vastaus #5 : 15.11.2015 22:06:27 »
Oooo, näitä ihanuuksia on tullut lisää!

Ihania pätkiä, tykkään kauheasti sekä Williamista että Mungosta, vaikuttavat huipputyypeiltä :) Mungossa on sellaista tasapainoisuutta ja rauhallisuutta mutta ei kuitenkaan ole turhan jäykkä, ja William on sellainen sympaattinen tarinankertoja, josta on vaikea olla pitämättä :3

”Minä kaipasin seuraa, Mungo. Enkä minä valehdellut, minä näyttelin.”
Ihanasti sanottu <3

Pidän kovasti tyylistäsi kirjoittaa, se on sujuvaa, vivahteikasta ja laadultaan hyvää, ja tekee lukemisesta antoisaa ja miellyttävää :)

Miten silkkisen pehmeiden niiden sortuvien oli pakko olla
Suortuvien? :)

Kiitos näistä, nämä ovat ihania raapaleita joita on kiva lukea :)

-DragonHeart58





Saappaaton

  • Pretentious /af/
  • ***
  • Viestejä: 2 122
  • Sateenvarjounelmia
Vs: Jotain, mitä meiltä unohtunut on, S, raapalesarja 5/?
« Vastaus #6 : 17.11.2015 08:44:23 »
Voi Fracta muru, kun nauroin kommentillesi (hyväntahtoisesti tietenkin) vielä kolmannella lukukerralla! :D Olet niin käsittämättömän ihana ja samalla on vähän sellaiset tutinat, että tulet murisemaan mulle. Hups, hups. Tykkään susta, okei? :-*

DragonHeart85, ihanaa että kelpasivat edelleen. Ovathan nuo kaksi kieltämättä vähän toistensa vastavoimat, eihän tästä muuten mitään tulisi. :D Kiitos kaunis kehuista (taas) ja tuon typon huomaamisesta, kävinkin sen korjailemassa heti kun huomasin.

Tässä olisi kuulkaas muruset taas pari lisää (kun en malta niitä enempää kirjoittaa varastoon kerralla). Enjoy!

*

VI - 30.9.1582

Rakas mama,

Nyt hän sen teki. William astui yli sen rajan, jota yhdenkään kunniallisen miehen ei tule astuman. Minä varoittelin häntä, mutta kuunteliko hän? Ei. Joten hän on tehnyt sen mitä tekemättömäksi ei saa ja turmellut Anne-neidin puhtauden.

Olen pöyristynyt. En tiedä mitä tehdä sen nuorukaisen kanssa. Tai tiedän, sillä hän tarvitsee ystävää ja neuvoa, jälleen, jos suostuu sen ottamaan. Saattaa nimittäin olla, ettei William vain turmellut Anne-neidin puhtautta, vaan myös saattoi tämän siunattuun tilaan.

Minun pitää puhua heidän kanssaan, kummankin, eikö vain, mama.

Sillä välin voikaa hyvin. Lupaan tulla taas, kun vain suinkin ehdin.

Rakkaudella huolta kantava poikasi,
Mungo



VII – 4.10.1582

Nainen näytti epäröivältä seistessään Mungon oleskelutiloissa, siitä huolimatta, että mies oli kehottanut tätä istumaan. Tämä vilkaisi Williamia huultaan purren.

”En oikein ole varma tästä, William.”

”Häneen voi luottaa, Mungo on hyvä ystäväni.”

”Minuun voi luottaa enemmän kuin nuoreen Williamiin tässä”, Mungo sanoi rauhoitellen, kevyt hymy huulillaan. Miehistä nuorempi katsoi ystäväänsä suurin silmin, selkeän loukkaantuneena ja tehosti ytimekästä kysymystään jämäkillä kädenliikkeillä:

”Anteeksi?”

”Montako neitoa olen saattanut tähän tilanteeseen, William?”

Edelleen näkyvän loukkaantuneena William puri hammastaan, mutta heilautti vain vähätellen kättään. Hän tiesi toisen olevan oikeassa, vaikkei sitä saattanutkaan myöntää.

”Joten, Anne-neiti, saanko minä tutkia teidät? Lupaan olla tahdikas.”

Varovaisesti nainen nyökkäsi.


I push my fingers into my eyes
it's the only thing that slowly stops the ache

FractaAnima

  • Francesca R. Anima
  • ***
  • Viestejä: 4 144
  • Like Molly Weasley, but Slytherin
Vs: Jotain, mitä meiltä unohtunut on, S, raapalesarja 7/?
« Vastaus #7 : 17.11.2015 13:03:35 »
Jumankekka! (Kyllä, minä täällä taas moi o/)

Mukavaa, etteivät kirjeet loppuneet ensimmäisiin osiin, tai siis niiden kirjoittaminenhan kaiketi jatkui koko ajan, mutta että mekin pääsimme kurkkaamaan niiden sisältöä välillä. Mahtaako kirjeet jo mennä perille vai vieläkö ne säilöytyvät laatikon perukoille?

Tuli muuten mieleeni, onko William velho? Onko Anne-neiti noita? Tämä kun sijoittuu ajalle, jolloin velhot ja noidat vielä seurustelivat vapaammin jästien seassa.

Lainaus
”Montako neitoa olen saattanut tähän tilanteeseen, William?”

WILLIAM! SINÄ SENKIN SUOLASILLI! Tämä ei siis ole ainoa kerta, kun Mungo raukka katselee vierestä ja voivoivoivoi. Mahtaako Mungelismongelis olla itsekään vielä tietoinen tunteistaan? (Joita on, koska minä päätin niin. :::: D) Melkoinen sika tuo Wiltsu nyt näyttää olevan ja olisin halunnut nähdä kyllä Anne-neidin ilmeen kuullessaan näistä monista muista, vai oliko se tiedossa? Onko William sellainen kaikkien tuntema casanova? Ainakin tämä sopii hänen muutenkin teatraaliseen luonteeseen, se on vissi.

Jokos olet rustaillut lisää? Johan näiden julkaisusta on monta tuntia, eiku. :D :D :D

Oot yhä namnam.

- Frac

Ps. Ai niin, mun piti murista. Murrrrrrr.
The truth is, among Boov, I do not fit in. I fit out.

Saappaaton

  • Pretentious /af/
  • ***
  • Viestejä: 2 122
  • Sateenvarjounelmia
Vs: Jotain, mitä meiltä unohtunut on, S, raapalesarja 7/?
« Vastaus #8 : 17.11.2015 19:27:44 »
Frac, ja kuten luvattua, here it is.
Jotenkin naureskelin taas ihan hirveästi sun kommentillesi, koska ensinnäkin, yvänen aika, voiko sen ottaa noinkin! :D Tarkoitus ei siis ollut suinkaan viitata, että William olisi useinkin saanut leidejä tulakaan tilanteeseen, vaan että kerta on kerran enemmän kuin Mungolla. Ja taas mietin, etten kai spoilaile mitään, jos vastailen..
Sen verran voin paljastaa, ettei kumpikaan William tai Anne-neiti ole taikaväkeä. (:

Toivottavasti nää on taas kivoja, vaikka taidetaankin mennä vähän syvemille vesille.

*

IIX - 6.10.1582

Saatettuaan Anne-neidin ja Williamin ulos, Mungo ei nähnyt ystäväänsä pariin päivään. Kun tämä viimein ilmestyi hänen ovensa taa, nuorukaisen silmissä paloi päättäväisyys.

”Olen miettinyt, Mungo”, William aloitti ja asteli lupaa odottamatta peremmälle. ”Minä tiedän mitä minun pitää tehdä.”

Mungo nyökkäsi itsekseen sulkiessaan oven ja käänsi katseensa nuorempaansa kehottaen tätä sanoitta jatkamaan.

”Lähden kaupungista!”

William ei ehtinyt reagoida siihen, mitä tapahtui seuraavaksi, ennen kuin jo tunsi kirvelevän poltteen poskessaan.

”Mitä?!” nuorukainen karjahti poskeaan hieroen. ”Miksi sinä löit minua?!”

”Koska käyttäydyt kuin vähäjärkinen, William! Sinä et todellakaan lähde kaupungista!”

”Mutta -!”

”Ei! Sinä pidät hänestä, minä tiedän sen. Enkä epäile hetkeäkään, etteikö hänestä tulisi hyvä vaimo. Joten sinulla ei ole mitään syytä olla tekemättä hänestä kunniallista naista, William.”

William avasi suunsa sanoakseen vastaan, mutta ensimmäisen kerran sanat hylkäsivät hänet. Mungon terävä katse sai hänet sulkemaan suunsa ja yrittämään uudestaan.

”Minä en halua naimisiin”, nuorukainen sanoi lopulta ponnettomasti.

”Mutta kyse ei ole siitä. Kyse on siitä, mikä on oikein. Eikä olisi oikein jättää häntä yksin häpeää, William. Tiedän, että sinä tiedät sen. Joten mene ja tee oikein.”

Ei ollut Mungon tapaista olla näin tiukka, mutta siitä välittämättä William yritti harata vastaan.

”Entä jos en tee niin?”

”Siinä tapauksessa, William hyvä, emme ole enää ystäviä.”


IX - 10.10.1582

Ikkunan ääressä istuva nainen oli kuihtunut lähes olemattomiin. Hänen paperinohuelta näyttävä ihonsa oli menettänyt lähes kaiken pigmenttinsä ja mitään näkemättömät silmät olivat kohdistettu ikkunan karmeihin. Nuo ennen niin kauniin ruskeat silmät olivat peittyneet maidonvalkein kalvoin, eikä nainen kuullut häntä, sen Mungo tiesi.

Koskaan ennen hänellä ei ollut vaikeuksia kävellä tuon naisen luo.

Varoen mies laski kätensä naisen olkapäälle ja katsoi, kun hento käsi nousi hitaasti hänen oman kämmenensä päälle ja puristi miehen sormia voimattomasti ennen kuin käsi laskeutui takaisin naisen syliin. Mungo näki naisen leukaperien liikkuvan, muttei kuullut muuta kuin miten vaikeasti ilma kulki naisen keuhkoihin.


Mungo hätkähti unesta sydänalaansa kovertavaan ahdistukseen. Hän painoi kämmenensä rinnalleen koettaen rauhoitella kipua, joka ei ollut fyysistä. Riittämättömyyden tunnetta oli mahdoton parantaa.

”Anna anteeksi, mama”, mies kuiskasi hiljaa pimeyteen. Hän sulki silmänsä ja toivoi unen saavuttavan hänet vielä hetkeksi ennen aamun sarastusta, ilman unikuvia tällä kertaa.

”Minä loin tämän taudin, Mungo. Ei kukaan muu.”


I push my fingers into my eyes
it's the only thing that slowly stops the ache

DragonHeart58

  • ***
  • Viestejä: 270
  • Use your imagination
Vs: Jotain, mitä meiltä unohtunut on, S, raapalesarja 9/?
« Vastaus #9 : 30.11.2015 20:26:29 »
Miten en ole huomannut että tähän on tullut kaksi uutta lukua?!  :o Asia pitää korjata nyt heti :D

Eli siis :D Edelleen ihania pätkiä, osaat tosiaan kirjoittaa sujuvasti ja taitavasti ja tykkään tavastasi kirjoittaa oikein kovasti :) William ja Mungo on edelleen kivoja hahmoja :) (Mutta William: mitä ihmettä sinä nyt oikein sähläät? :D Otapa nyt jätki käteen ja kuuntele Mungoa :D) Minullakin kävi mielessä tuo kysymys, minkä FractaAnima nostikin jo esille, eli kuuluuko William ja Anne-neiti taikaväkeen :) Hyvä kun vastaus tuli nyt selville :D

”Minuun voi luottaa enemmän kuin nuoreen Williamiin tässä”, Mungo sanoi rauhoitellen, kevyt hymy huulillaan. Miehistä nuorempi katsoi ystäväänsä suurin silmin, selkeän loukkaantuneena ja tehosti ytimekästä kysymystään jämäkillä kädenliikkeillä:

”Anteeksi?”

Tää kohta rupesi naurattamaan :D Mungo vähän kiusaa ja William on sympaattisen teatraalinen :D

William avasi suunsa sanoakseen vastaan, mutta ensimmäisen kerran sanat hylkäsivät hänet.
Olipas kivasti sanottu :3 Mahtoi muuten olla kova kolaus Williamille :D

Odotan mielenkiinnolla jatkoa! Kiitos näistä! :)

-DragonHeart58



Saappaaton

  • Pretentious /af/
  • ***
  • Viestejä: 2 122
  • Sateenvarjounelmia
Vs: Jotain, mitä meiltä unohtunut on, S, raapalesarja 9/?
« Vastaus #10 : 06.12.2015 18:20:46 »
DragonHeart58, onpas paljon hymiöitä! :D Ihanaa, että nuori William on onnistunut huvittamaan! (Saatoin hymähdellä tuota lainaamaasi kohtaa kirjoittaessani.) Ja kiitos kaunis jälleen kommenteista, jos niitä kysymyksiä nousee, niin niitä saa aina esittää. Vastailen sen, minkä voin pilaamatta tulevia pätkiä. :D

Tässä tulee nyt kertaheitolla seitsemän uutta raapaletta, oma panokseni Spurttiraapale III:n 13. kierrokseen. Pätkän otsikon alta löytyvä kursiivi sana on siis Spurtin sanalistalta. :)

*

X - 21.10.1582
hiekka

Oli kulunut yli kaksi viikkoa siitä, kun William oli rynnännyt ulos heidän riitansa jälkeen. Mungo, joka oli viettänyt lähes jokaisen yön levottomissa painajaisissa sen jälkeen, oli jo varma, ettei William palaisi - luultavasti nuorukainen oli päättänyt lähteä kaupungista ja oli nyt jo taivaltanut hyvän matkaa.

Havahduttuaan tuijottamasta hiekanjyviä, jotka yrittivät kovasti pilata hänen puulattiansa, mies kaivoi taikasauvansa taskustaan ja liidätti hajamielisellä liikkeellä luudan lakaisemaan lattiaa. Hän ei jaksanut itse keskittyä edes niin arkipäiväiseen toimeen kuin lattian lakaisu. Hän ei ollut ymmärtänytkään miten suuren nuori William jätti hänen elämäänsä lähtiessään.

Kertaakaan aiemmin hänen ei ollut tarvinnut miettiä, tulisiko William enää takaisin.


XI – 24.10.1582
lasipullo

Sulkakynä kolahti vaimeasti lasipullon suuhun ylimääräisen musteen valuessa hitaasti takaisin pulloon ennen kuin Mungo siirsi sulkakynän pergamentin ylle. Hän tuijotti vaaleaa pintaa ajatuksettomasti tietämättä mitä kirjoittaa. Vasta musteen tipahtaessa läiskäksi pergamentille mies havahtui ja huokaisten palautti sulkakynänsä mustepulloon. Hän hieraisi väsyneellä eleellä silmiään.

Saattoiko hän todella olla niin väärässä Williamista? Mies oli aina luottanut kykyynsä arvioida ihmisiä, mutta nyt… Nuori William aiheutti hänelle päänvaivaa.

Hiljainen koputus ovella sai Mungon ajatuksen katkeamaan ja kuin alistuen kohtaloonsa hän nousi ja suuntasi ovelle. Mies yllättyi nähdessään Anne-neidin seisomassa oven takana, mutta vielä enemmän nainen yllätti hänet tarttuessaan molemmin käsin hänen käteensä.

”Kiitos, Mungo.”


XII – 27.10.1582
kolmas

Mungon olo oli kohentunut valtavasti sen jälkeen, kun he olivat Anne-neidin kanssa istuneet alas ja jutelleet asiat halki. Hän ei ollutkaan väärässä nuoresta Williamista, vaan nuorukainen oli päätynyt pyytämään naisen kättä. Itsepäisyyksissään nuori mies ei ollut vielä päätynyt ystävänsä puheille, mutta nyt Mungo jo uskalsi luottaa siihen, että olisi vain ajan kysymys milloin William ilmaantuisi jälleen hänen ovensa taa.

Painajaiset alkoivat väistyä ja mies löysi jälleen paremmin keskittymisensä. Hän palasi tilaustensa pariin; elettiin kolmatta viikkoa Williamin lähdön jälkeen ja aikaa oli heitetty liikaa hukkaan, useat rohdot ja liemet olivat pahasti myöhässä. Mungo syventyi niihin niin, että unohti hetkeksi murehtia Williamia.


XIII – 30.10.1582
salamat

Sade löi ikkunaan sellaisella voimalla, ettei voinut enää puhua sateen lempeästä kohinasta. Kevyenä tihkusateena alkanut kuuro oli yltynyt varsinaiseksi syysmyrskyksi tuulen piiskatessa suuria pisaroita vasten ikkunalasia. Salamat halkoivat taivaan tuoden hetkeksi luonnottoman kirkkaan valon ja katosivat aivan yhtä nopeasti kuin olivat ilmestyneet pimeän laskiessa uudelleen nopeana ja uhkaavana. Niitä seuraava jyrinä melkein peitti alleen ovelta kuuluvan koputuksen, eikä Mungo heti ymmärtänyt rientää ovelle katsomaan, kuka poloinen oli lähtenyt vaeltamaan hänen luokseen tällä koiranilmalla.

”William, hyvänen aika, tule sisälle sieltä”, mies päivitteli ja veti läpimärän nuorukaisen eteisen puolelle. ”Oletko sinä aivan vialla päästäsi lähtiessäsi ulos tällaisella myrskyllä?”

”Ystäväni, olen sinulle anteeksipyynnön velkaa. Viivyttelin sen kanssa tarpeeksi kauan, joten olkoon taipaleeni sateessa siitä rangaistukseni.”

”William hyvä, puhut jälleen mitä sattuu. Parantajana määrään sinulle kuivat vaatteet ja lämmintä juotavaa, ennen kuin keskustelemme yhtään enempää.” Hivenen huvittunut hymy löysi tiensä Mungon huulille tarttuen pian nuorempaankin.

”Saat luvan jäädä yöksi, en päästä sinua takaisin sateeseen.”


XIV – 31.10.1852
hiirenhiljainen

He olivat keskustelleet pitkälle yöhön ja suunnanneet levolle vasta ukonilman hieman rauhoituttua. Sade jatkoi pauhaamistaan lähes koko yön. Herätessään Mungo jäi hetkeksi kuuntelemaan maailmaa, joka eilisen myrskyn jälkeen oli aivan hiirenhiljainen. Vain hengitettyään tovin, nautiskeltuaan hetken rauhallisuudesta, mies nousi viimein ja pukeutui, ennen kuin suuntasi laittamaan vieraalleen aamiaista.

Nuori William nousi vasta, kun Mungo kävi kolkuttelemassa vierashuoneen ovelle. Nuorukainen oli hivenen tavallista vaisumpi totuuden hiljalleen hiipiessä hänen ymmärrykseensä; hänestä tulisi pian perheellinen mies. Mungo antoi ystävänsä käydä asioita rauhassa läpi mielessään. Hän vannoi itselleen olevansa paikalla, kun William viimein ymmärtäisi totuuden kokonaisuudessaan ja tekisi viimeisen epätoivoisen pakoyrityksen. Hän auttaisi ystäväänsä.


XV – 27.11.1852
kuolematon

Alle kuukautta myöhemmin Mungo osallistui ystävänsä häihin. Tilaisuus oli pieni ja kaunis, ja ensimmäistä kertaa mies tapasi paitsi ystävänsä myös Anne-neidin perheen. Oli selvää, ettei naisen isä ollut täysin tyytyväinen solmittuun liittoon, mutta aviottoman lapsen tuomaan häpeään verrattuna se jäi toissijaiseksi. Ainakaan hänen lapsenlapsensa ei olisi äpärä.

Tumman ihonsa vuoksi Mungo tuntui aiheuttavan pahennusta itsekin ja hän tajusi, ettei ainakaan parantanut Williamin asemaa Anne-neidin äveriään perheen silmissä. Nuorukaisen kiitollinen katse oli kuitenkin tarpeeksi syytä jäädä, eikä mies tehnyt elettäkään poistuakseen juhlista aikaisin.

Vaikka parantaja oli epäillyt, oliko tehnyt oikein painostaessaan nuorta Williamia tähän liittoon - etenkin Anne-neidin vanhempien suhtautumisen nuorukaista kohtaan ollessa niin nuivaa - nähdessään miten pari katseli toisiaan koko seremonian ajan, Mungon epäilykset haihtuivat kuin kuiskaus tuuleen. William oli rakastunut. Aivan yhtä lempeästi nuorukaisen katseeseen vastasi tämän morsian. Mies joutui pyyhkäisemään silmäkulmastaan kyyneleen kuultuaan Williamin kirjoittaman valan. Moni ei voinut vannoa kuolematonta rakkautta yhtä vilpittömästi kuin tuo nuorukainen.


XVI – 28.11.1852
tyyny

Rakas mama,

Nuori William tanssi häitään eilen. Viimein. Hänen hermoilunsa kesti itse juhlaan asti, kuten varmasti olettaa saattaa. Mutta seisoessaan morsiantaan vastapäätä, katsoessaan hänen silmiinsä ja sanoessaan tahdon hän oli onnellisempi kuin koskaan ennen.

Olen niin onnellinen heidän puolestaan, ja samaan hengenvetoon tunnen pientä ikävää. He ovat kaunis pari, mama, enkä voi kuin toivoa, että sama onni kohtaa itseni vielä jonain päivänä.

Rakkaudella poikasi,
Mungo


Suljettuaan mustepullon korkin mies nousi kirjoituspöytänsä äärestä ja puhalsi kynttilän sammuksiin. Tutuin askelin hän suuntasi sängylleen, suoristi lakanaa ja pöyhi tyynyään kevyesti ennen kuin asettui pitkälleen. Antaen ajatustensa tuudittaa itsensä unen rajamaille mies sulki silmänsä.


I push my fingers into my eyes
it's the only thing that slowly stops the ache

DragonHeart58

  • ***
  • Viestejä: 270
  • Use your imagination
Vs: Jotain, mitä meiltä unohtunut on, S, raapalesarja 16/?
« Vastaus #11 : 07.12.2015 18:27:41 »
Sainpas varastettua aikaa tämän kommentoimiseen! :D (Nää on niin kiwoja etten mä haluu jättää näitä kommentoimatta :3)

Voi Mungo-raasua kun noin kauheasti kantaa huolta Williamista :< William, ei saa huolestuttaa Mungoa ihan turhaan *heristää toruvasti sormeaan*. Mungo-parka ei edes lattioitaan muista siivota kun William aiheuttaa niin paljon huolta! Mä ihan totta luulin että nyt se pölvästi otti ja lähti, mutta sitten toi Anne-neiti (joka myös vaikuttaa ihanalta henkilöltä!) tuli tonne Mungon luokse. Kivihän siinä sydämeltä vierähti - sekä Mungolta että minulta :D Helpotuksen huokaus oli kyllä suuri, kun William tuli sitten sateella Mungon luokse (mitähän sekin oikein ajatteli, lähtee nyt keskellä kunnon myrskyä tepastelemaan ulos :D) ja he ikään kuin sopivat tuon riitansa :) Hyvä kun ymmärsi William noudattaa Mungon neuvoja ja meni sitten naimisiin Anne-neidin kanssa :)

Tutuin askelin hän suuntasi sängylleen

Näitä tällaisia kivasti sanottuja juttuja oli näissäkin ihanan paljon, mutta poimin tän nyt vaikka esimerkkinä ;) Tosi kivasti sanottu, eipä oo juolahtanu mieleen että kyllähän sinne sängylle on jokin tuttu reitti mennä :3 Hauska ja suloinen oivallus siis!

Yhden pienen jutun huomasin:

Hän ei ollut ymmärtänytkään miten suuren nuori William jätti hänen elämäänsä lähtiessään.
Noiden lihavoitujen sanojen välillä pitäis varmaan olla joku sana? Ehkä aukko tai tyhjiö tai jtn sinne päin? Ja sit jotta toi pysyy ton raapaleen kriteereissä, ehkä vois ottaa ton sanan nuori tai vaikka ottaa sen Williamin pois ja vaihtaa tilalle nuorukainen? Nää on vaa jotain ehdotuksia, ei niitä oo pakko käyttää :D

Olipas taas kivoja raapaleita :3 Mukavia lukeja, kauniita sanavalintoja ja muutenkin erilaisuudessaan mielenkiintoisia ja uniikkeja :)

Kiitos taas näistä :3

-DragonHeart58


Räntsäke

  • Vieras
Vs: Jotain, mitä meiltä unohtunut on, S, raapalesarja 16/?
« Vastaus #12 : 14.06.2016 21:01:14 »
No niin, nyt sain tämän lukaistua ja pääsen kommentoimaan.

Kun sain kommenttivaihdon fikit, selasin jokaisen pikavilkaisulla läpi. Tämän tarinan selattuani aattelin, että apua, onpa pitkä, tolle pitääki varata hyvin aikaa. Vaikka onkin raapalesarja, niitäkin voi olla raskasta lukea eteenpäin. Mut paskat, tämänhän ahmaisi kertanielaisulla. Mä rakastan sun kirjotustyyliä muutenkin, ja tässä oli ihanasti tavoitettu tällainen vanhan ajan tunnelma kielen keinoin.  : )

William on kerta kaikkiaan valloittava persoona. Ja on mukavaa vaihtelua, että hänellä ja Mungolla on tässä ihan rehellinen ystävyyssuhde, joka ei (ainakaan alkutiedoista ja muusta informaatiosta päätellen) ole syvenemässä sen kummemmaksi. Luen slashia enemmän kuin mielelläni, mut välillä on kiva, kun ystävyys on ihan vain ystävyyttä ilman mitään sen kummempaa.

Vähän kyllä epäilen tota Williamin ja Annen avioliittoa, vaikka Mungo sinisilmäisesti uskookin heidän onnensa kukoistavan. Tää on tätä vanhaa aikaa ku oli melkeinpä pakko mennä naimisiin. Ne voi nyt olla rakastuneita, mut luulen silti, et avioliitto tulee oleen tsiljoonien syrjähyppyjen ja lukemattomien lehtolasten varjostama. Rakastaisin Williamia hahmona edelleen, vaikka näin käviskin. Mut eihän sitä tiiä, voihan se olla, että tää teksti yllättääkin miut eikä asiat menekään niin... : )
« Viimeksi muokattu: 14.06.2016 21:16:43 kirjoittanut Räntsäke »

priinia

  • ***
  • Viestejä: 23
  • ava omaa kädenjälkeä
Vs: Jotain, mitä meiltä unohtunut on, S, raapalesarja 16/?
« Vastaus #13 : 19.06.2016 17:30:49 »
Ihan parhautta! Mungo on mitä mainioin hahmovalinta ja tarina, jota kiedot Mungon ympärille, kiehtova. Näissä raapaleissa on mahtava tunnelma ja hahmoista paljastuu vähitellen uusia puolia. Olet taas ottanut aikakauden taitavasti haltuun: Mungon elinaikakauden henki välittyy ajatuksista, vuorosanoista ja tekstin tyylistä. Näissä sä olet aina ollut hyvä.

Koska ehkä odotat ruoskanviuhuntaa, kun mä kerran sanaisen arkkuni avaan, niin olkoon. Tässä:
"Riipaisee romantiikkaa, suorastaan murheellisia rakkaustarinoita." Hei... riipaisee romantiikkaa. Mitä, mitä?

Ja sitten oli tuo nuoren Williamin jättämä suuri, johon DragonHeart58 ehtikin jo jättää ehdotuksensa.

Mitään muuta mulla ei nyt olekaan. Olet sä kyllä aika velh... noita sanojen kanssa! Niin miellyttävää luettavaa. Oon ylpeä susta <3

kirjoittajaansa vaatimattomampi listaus