Olipa kerran: Hiilenmusta sydän | K-11 | Rumbelle

[Crys]

Nimi: Hiilenmusta sydän
Kirjoittaja: Crysted
Ikäraja: K-11
Fandom: Olipa kerran/Once upon a time
Paritus: Rumbelle
Genre: Angst
Yhteenveto: Mutta ehkä heillä olisi ollut vielä toivoa
Disclaimer: en omista muuta kuin mielikuvitukseni
Varoitukset: Huom! SPOILAA neloskauden vikaa jaksoa, käsitellään jollakin tasolla kuolemaa
A/N: Osallistuu haasteisiin Fandomkohtaiset OTP:t -haaste ja Pahishaaste X 3, Hetslashfemme ja Ficlet300 sanalla vanhus

Hiilenmusta sydän

Herra Goldin todellisuudentaju hämärtyi. Polttava kipu rinnassa vain paheni, eikä sille näyttänyt olevan loppua. Loppu tarkoittaisi hänen kuolemansa. Herra Gold ei kestänyt ajatellakaan mitä pimeälle olennolle tapahtuisi hänen kuollessaan. Pimeää olentoa ei voisi tappaa, mutta kun ihmisyys herra Goldissa kuolisi, jäisi jäljelle vain pimeää voimaa, jota kukaan ei voisi hallita.

Herra Gold erotti vielä sumeasti huolestuneet kasvot, joita kehystivät laineilevat ruskeat hiukset. Belle. Hänen rakas vaimonsa, jonka hän oli menettänyt vallanhimonsa seurauksena. Mutta nyt Belle oli tässä. Hänen vierellään, pidellen miestään kädestä. Vaikka herra Gold halusikin suojella Belleä ja käskeä tätä suojautumaan pimeän olennon voimilta, oli kuitenkin niin monta erillään vietettyä viikkoa kulunut. Herra Gold halusi vain viettää viimeiset hetkensä rakastamansa naisen kanssa. Hetki sitten Belle oli sanonut, ettei rakastanut Williä. Silloin oli pieni toivonpilkahdus välähtänyt herra Goldin silmissä. Ei Belle ollut sanonut rakastavansa miestään, mutta ehkä heillä olisi ollut vielä toivoa. Mutta nyt alkoi olla liian myöhäistä.

Herra Goldin silmät painuivat kiinni. Lattialla maatessaan hän hahmotti hämärästi askelia ja puhetta. Kuului kummallista hurinaa, aivan kun joku olisi päättänyt ryhtyä imuroimaan.

Tässä se sitten olisi. Hänen loppunsa. Herra Gold, Rumpelstiltskin, oli toiminut pimeänä olentona monta sataa vuotta, eikä pimeän voiman lähteminen ollut helppoa. Se oli äärimmäisen kivuliasta. Tuntui kuin samaan aikaan joku rusentaisi hänen sydäntään, ja vetäisi hänen sisuskalujaan irti. Nyt hän tosiaan menettäisi kaiken. Hän oli jo menettänyt poikansa ja vaimonsakin hetkeksi. Nyt olisi kuitenkin liian myöhäistä aloittaa alusta. Nyt hän menettäisi voimansa, ja sen myötä henkensä.

Viimeisinä hetkinään herra Gold palasi takaisin Lumottuun metsään. Siellä hän oli asunut suurimman osan elämästään, ja sinne hän myös satuhahmona kuului. Hän oli saanut aikaan monta kuolemaa ja paljon pahaa. Mutta herra Gold tiesi, että vaikka hän voisikin sen kaiken muuttaa, hän luultavasti tekisi kaiken samoin. Voima merkitsi hänelle liian paljon, ja nyt hän maksaisi vuosisatoja kasvaneen hinnan korkoineen takaisin. Rumpelstiltskin, pimeä olento, krokotiili, myöhemmin Storybrookissa herra Gold. Hänet tunnettiin monella nimellä, jotka kaikki eri tavoin kuvasivat hänen luonnettaan. Mutta nyt hän ei ollut enää mitään edellisistä. Hämärästi herra Gold tajusi, että pimeä voima vetäytyi hänestä irti. Nyt jäljellä olisi vain hiilenmusta sydän, jonka syke heikkeni hetki hetkeltä. Vain tavallinen vanha mies, jolla ei ollut enää toivoa.

[Lasijoutsen]

Tämä oli tosi hyvä fic! Pidin varsinkin Rumplen ajatuksien kuvailusta. En nyt saa enempää itsestäni irti, mutta tykkäsin!

Lasijoutsen

[Parris]

Kommenttikampanjasta heips.

Aloitan heti tosi positiivisella nuotilla - en ole koskaan pitänyt Rumplesta/Goldista hahmona, koska etenkin juuri neloskaudella hänestä rakennettiin ihan hirveää kuvaa, aivan kuin hän olisi menettänyt ihmisyytensä aivan täysin Nealin kuoleman myötä. Sen takia tykkään tässä siitä, että hänestä nousee esiin ihminen hirviön sisällä - se Bellen aina kaipaama - koska se on varmastikin olemassa, vaikka sarja ei oikein sitä huomioikaan! Pidin etenkin siitä, että Rumple tiedostaa hyvin, että hänen pahoilla teoillaan on todellinen pelottava hintansa. Vaikka hänen ajatusmaailmastaan ficissä heijastuu se, ettei hän haluaisi kuolla ja menettää rakasta Belleään, jotenkin rivien välistä tuntuu hiipivän se näkökulma, jossa hän toisaalta hyväksyy rangaistuksensa vallanhimosta. Pidin ficissä myös erityisen paljon siitä, kuinka fyysisesti pimeyttä Rumplen sisällä ja sen vaikutuksia kuvaillaan. Muutamat sana- ja rakennevalinnat herättivät vähän kummastusta - ensimmäisessä kaiken huippuna tuo imurointiin ryhtyminen, ja toisessa siirtyminen niin nopeasti toivonpilkahduksesta pelon ja antautumisen syövereihin.

Kaikkiaan kiinnostava pieni ficinpätkä, joka valottaa mukavasti Rumplen ajatusmaailmaa, kuten Lasijoutsenkin totesi. Kiitokset!

[Crys]

Lasijoutsen: Kiitos kommentistasi
Bluji: Mä taas olen aina tykänny Rumplesta just sen moniulotteisuuden takia Kiitos kommentistasi

[Kuolotar]

Tämän tekstin nimi on kaunis!

Hiilenmusta sydän, rakastan tuota, se on niin kauniin kuvaileva. Minusta se tiivistää onnistuneesti kokonaisuudessaan Goldin olemuksen. Hatun nosto tuon keksimisestä oikeasti.Once upon time on lähellä sydäntä ja siksi oli ihana löytää tämä kaunokainen.

Teksti oli kauniin kuvailevaa ja samalla se oli pohdiskeleva. Se analysoi kauniilla sanavalinnoilla herra Goldin sisintä ja elämää. Vääristä valinoista, jotka tuntuivat kaikessa kamaluudessaan silti niin oikeilta. Tuo lause miten päätät ficin on oikea helmi, se on syvällinen ja kaunis.

Kiitoksia, pidin tästä ficistä kovasti.

[Crys]

Kuolotar: Kiitos kovasti itsellesi kommentistasi