Otsikko: Lumi ja Kukka
Kirjoittaja: Violetu
Ikäraja: K-11
Summary: Pari ficlettiä Lumin ja Kukan keskinäisestä suhteesta.
A/N: Vanhahkoa materiaalia, kenties vuosilta 2011 ja 2012. Samat tytöt "seikkailevat" myös Pwp:ssä
Lämmin talvi (K-18).
Innoitus"Sä innoitat mua", Lumin äänessä ei ole epävarmuuden häivääkään, kun sanat kolahtavat ulos.
Kukka kohottaa katseensa kutimestaan ja hymyilee, muttei sano mitään.
"Mä en tiedä miks, mutta jokin sussa huutaa inspiraation hanoja avautumaan", Lumi jatkaa pohdiskelemista ja Kukka kutomista.
Kukka ei vieläkään sano mitään, mutta katsoo Lumia jotenkin tietäväinen katse silmissään.
Lumia häiritsee olla heistä se, joka ei tiedä. Se, joka ei ymmärrä syitä omalle ajatuksenjuoksulleen. Ärsyttää, että Kukka näkee hänestä läpi silloinkin, kun hän itse ei näe.
"Mutta miks? Miks sun olemuksesi pakottaa mut kirjottamaan?" Lumi miettii ääneen ja Kukka laskee katseensa takaisin kutimeen, hymähtää.
"Se sun pitää selvittää ihan itse", Kukka sanoo ja iskee silmää.
Lumi ei ole tyytyväinen vastaukseen.
"Kerro, mikä sussa on? Joku salainen ainesosa?" Lumi kokeilee Kukan kylkiä sormillaan ja saa toisen kiemurtelemaan.
Kudin putoaa lattialle ja Kukka käpertyy nauraen palloksi, ettei kutittaminen enää onnistu.
"Älä kutita. Tiedät, että mä inhoan sitä", Kukka valittaa korkeaan kaulukseensa ja Lumi lopettaa vastentahtoisesti.
Lumin kynnet siirtyvät piirtelemään kuvioita Kukan selkään ja Kukka rentoutuu hiljalleen. Välillä kynnet selässä saavat punatukkaisen tytön hallitsemattoman väristyksen valtaan.
"Mä otan siitä vielä selvää", Lumi vannoo yhtä paljon itselleen kuin Kukallekin. Hän aikoo selvittää, mikä Kukassa on niin erikoista. Syyn sille, että toinen saa näppäimistön laulamaan hänen sormiensa alla, kynän rakastelemaan paperia hänen käsissään.
Kukassa on pakko olla taikaa. Tai ehkä kaikki johtuu siitä, että Kukka saa Lumin tuntemaan enemmän kuin kukaan muu tässä maailmassa. Hyvässä ja pahassa, mutta varmaa on, että Lumi ei ole vielä koskaan onnistunut hankkiutumaan niistä tunteista onnistuneesti eroon. Ei välttämättä edes halua hankkiutua.
Lumi pudistaa päätään ja jatkaa Kukan rapsuttamista. Joskus ihminen on varmaan onnellisempi, jos ei tiedä kaikkea kaikesta, varsinkaan niistä mystisimmistä asioista kuten innoituksesta.
Sehän olisi loppujen lopuksi huijaustakin.
Alista mua"Alista mua", Lumi kuiskaa pimeydessä ja Kukka katsoo häneen hämmentyneenä.
"Mitä?"
"Alista mua, ole kiltti", Lumi toistaa silmissään pyytävä katse.
"Piti vaan varmistaa, että kuulin oikein", Kukka pudistaa päätään hippusen huvittuneena.
Todellisuudessa hänen kurkussaan on pala, sillä hän pelkää, ettei osaa olla Lumin luottamuksen arvoinen. Kukka ei ole hyvä tällaisessa, mutta hän tietää, että Lumi on vielä huonompi.
"Mene polvillesi", Kukka sanoo tavoitellen käskevää äänensävyä ja Lumi liukuu alas sängyltä, tottelee odottavaisen näköisenä.
Kukka kääntää kiusaantuneen ilmeensä tuimaksi ja Lumi tärisee. Onko se odotuksesta vai kylmän lattian kosketuksesta ihoon, Kukka ei voi tietää.
Lumi tuntee lämpenevänsä sisältä päin, kun hän katsoo Kukan päättäväisiä kasvoja.
"Tuu lähemmäs", Kukka sanoo ja Lumi ryömii polvillaan hänen eteensä, katsoo luottavaisesti sinisillä silmillään.
Kukka nielaisee, kun vallantunne puolestaan ottaa hänet valtaansa. Hän voi sanoa mitä tahansa, ja Lumi tekee täsmälleen hänen toiveidensa mukaan.
Ajatus on kuin 50-prosenttinen shotti tequilaa tai jotain paljon tiukempaa. Suoraan aivoihin ja suoraan alakertaan.
"Avaa sun paidan napit", Kukka puhuu ennen kuin ennättää oikeastaan ajatella.
Lumi nielaisee ja alkaa hitaasti riisua.
Liian hitaasti, jos Kukalta kysytään, mutta samaan aikaan hän ei halua Lumin pääsevän koskaan alimpaan nappiin asti.
"Tuu tänne", Kukan ääni on käheytynyt niin, että sitä tuskin kuuluu. Kun Lumi on ryöminyt sängynreunaan kiinni, Kukka tarttuu yöpaidan kauluksiin ja valuttaa paitaa Lumin olkapäiden yli alaspäin. Rinnat paljastuvat sentti kerrallaan, mutta Kukka hillitsee itsensä ja lopettaa, ennen kuin nännit tulevat näkyviin. Hän asettaa kätensä Lumin rinnoille ja puhaltaa tytön kaulaa vasten.
Lumi värisee ja Kukka saattaa tuntea tytön nännien kovettuvan paidan alla.
"Mitä sä haluat?" Kukka kysyy huulet Lumin kaulaa vasten.
"Mmm mitä?" Lumin silmät ovat kiinni ja Kukka naurahtaa toisen ihoa vasten.
"Sano, mitä sä haluat."
"Kiusaaja", Lumi ynisee ja taivuttaa kaulaansa viestien mielestään sangen selvästi, mitä haluaa.
"Sano se", Kukka kehrää suudellen Lumin suupieltä ja antaa sormiensa piirrellä rintojen rajoja kankaan päällä.
"Sä kuulostat ihan yhdeltä ficiltä", Lumi naurahtaa yrittäen kuulostaa siltä, etteivät Kukan kädet parhaillaan tunnustele hänen rintojaan. Sanat eivät kuulosta kovin vakuuttavilta.
"Vastaa", Kukka sanoo vetäen kätensä pois ja siirtäen ne Lumin poskille. "Mitä. Sä. Haluat?"
Lumi voihkaisee ja punastuu solisluitaan myöten. Kukka ei taivu pyytävän katseen edessä, sillä hän haluaa kuulla sanat.
"Ime mun kaulaa", Lumi kuiskaa. "Mä haluan, että sä imet mun kaulaa."
Kukka hymähtää tyytyväisenä, vie toisen kätensä Lumin takaraivolle silittämään tämän hiuksia, palkitsee.
Sitten hän kumartuu toteuttamaan toisen pyynnön.
Lumin hengähdys rikkoo latautuneen hiljaisuuden ja saa Kukan vatsanpohjan tärisemään. Ehkä tämä ei ollutkaan huono idea. Kukasta alkaa itse asiassa tuntua, että tämä on Lumin parhaita ideoita koskaan.
Siitä hän ei ole aivan varma, onko Lumi samaa mieltä siinä vaiheessa, kun huomaa aamulla mittavan sinermäkokoelman kaulallaan.
Itsepähän pyysi.
***
Palautetta?
