Nimi: Vain varjo entisestä
Kirjoittaja: Demure
Ikäraja: S
Genre: Angst
A/N: Tämmöistä tänään. Ei miulla muuta.Vain varjo entisestä
Näen sinut kaikkialla. Kävelet vastaan ihmisvirrassa, odotat minua kaupan kassalla. Istut puiston penkillä, astut ulos hissistä, kun astun sisään. Tummat silmäsi tarkkailevat minua jokaisessa kadunkulmassa. Pitkät askeleesi seuraavat minua, kun kävelen kaduilla. En tiedä missä olet, joten kuvittelen sinut kaikkialle.
Vedän huppua kasvojeni peitoksi ja työnnän käteni syvemmälle taskuihini. Ilta on hämärtynyt, ja ihmiset kiiruhtavat koteihinsa. Minäkin kiiruhdan, vaikka en ole matkalla minnekään. Tiedän vain, että minun täytyy pysyä liikkeellä. Eihän metsäpeurakaan jää aloilleen makaamaan, kun tietää olevansa metsästäjän tähtäimessä.
En muistuta ollenkaan sitä korkokengillä tanssivaa lintusta, joka olin kun tapasin sinut. Kellohelmaiset mekkoni ovat vaihtuneet kuluneisiin farkkuihin ja harmaisiin huppareihin. Vaikka olen kevyempi kuin ennen, askeleeni käyvät vain raskaammiksi. Ennen vaaleana laineilevat hiukseni ovat nyt tummat ja lyhyeksi kynityt. Ne kuulemma tekevät minusta kalpeamman näköisen. Aivan kuin en olisi jo tarpeeksi kalpea, kun kaikki elämän värit ovat valuneet kasvoiltani pois. Olen vain varjo entisestä.
Muutos tekee hyvää hänelle, he kuiskailevat, kun luulevat etten kuule.
Hän haluaa löytää itsensä uudelleen. He eivät voisi olla enempää väärässä. En yritä löytää itseäni, vaan yritän kadottaa ne viimeisetkin rippeet minusta, jotka jätit jäljelle. Jos lakkaan olemasta, et voi löytää minua enää. Jos muutun joksikin muuksi, et saa minusta enää otetta.
Ihmisjoukko harvenee, ja hakeudun kadunvierustojen varjoihin. Sieltä et minua huomaa, kun haravoit katuja hopeisella autollasi.
Tytön on vaarallista liikkua yksin pimeän tultua, he sanovat. Mutta en minä varjoja pelkää, en minä varjoja pakoile. Siellä vaanivat vaarat ovat leikkiä sinuun verrattuna.
Työnnän avaimen syrjäkujalla olevan oven lukkoon ja astun sisään. Salpaan oven moninkertaiset lukot kiinni ja varmistan että kaikki ikkunat ovat suljettuina. Hermoni kaipaisivat viinilasillista, mutta en voi riskeerata valppauttani. Sen sijaan valutan hanasta suuren lasillisen vettä. Tarkistan lukot vielä kertaalleen ja työnnän varmuuden vuoksi lipaston ulko-oven eteen. Nostan pesäpallomailan ja hiuslakkapullon lähemmäksi ennen kuin vajoan sohvalle. Tätä minun pitäisi kutsua nyt kodiksi. Mutta en tunne olevani kotona, olen vain väliaikaisessa suojassa.
Vedän mielessäni ruksin kalenteriin: yksi päivä vähemmän pakoiltavana. Huokaisen helpotuksesta. Et löytänyt minua tänäänkään. Ehkä et löydä minua milloinkaan, ehkä et jaksa enää etsiä. Ehkä löydät jonkun toisen, ehkä en merkitse sinulle enää mitään. Ehkä en näe sinua enää koskaan.
Vihaan sinua enemmän kuin uskoin voivani mitään vihata. Veit kaiken, mitä halusin. Tuhosit kaikki unelmani, kaikki toiveeni. Jokainen isku mursi minua pala kerrallaan. Haavat paranevat, mutta sieluni on niin riekaleina, etten tiedä voinko koskaan enää tuntea olevani ehjä. Mutta mitkään tekosi eivät satuta niin paljon kuin se, että kaikesta huolimatta, kaiken aiheuttamasi kärsimyksen jälkeen, rakastan sinua enemmän kuin uskoin voivani mitään rakastaa.
Juoksen sinua pakoon, piiloudun, teen kaikkeni ettet löytäisi minua. Ja samaan aikaan ainoa toiveeni on, että löytäisit minut. Pyytäisit anteeksi, lupaisit muuttua. Vannoisit rakkauttasi, suutelisit kaikki kyyneleeni pois. Rakastaisit minut ehjäksi, sitoisit haavani ja sulkisit minut syliisi. Ehkä tällä kertaa kaikki olisi toisin, ehkä viimein todella muuttuisit. Saisimme kaiken mistä haaveilimme, saisimme onnellisen loppumme.
Voisimme matkustaa Pariisiin, kävellä käsi kädessä Montmartren kaduilla. Voisimme kaivertaa nimemme kultaan, ja kietoa tulevaisuutemme yhteen. Voisimme saada lapsia, jotka kasvattaisimme rakkaudella. Voisimme ostaa talon järven rannalta, istua kesät laiturilla. Vanhenisimme yhdessä, tukisimme toisiamme viimeiseen päivään saakka. Voisimme saada sen kaiken ja vielä enemmän.
Mutta et löytänyt minua tänäänkään. Ehkä et löydä minua milloinkaan, ehkä et jaksa enää etsiä. Ehkä löydät jonkun toisen, ehkä en merkitse sinulle enää mitään.
Ehkä en näe sinua enää koskaan.
