Nimi: Kaksi tippaa rohkeutta ja kolme lempeyttä (etkä silti koskaan ollut minun)
Kirjoittaja: sensaatio
Ikäraja: K-11
Paritus: yksipuolinen James/Ted ja Ted/Victoire
Tyylilaji: angstivivahteinen draama, jonkinlainen huumori
Sanamäärä: 1,556
Haasteet: Pako luovuuden vankilasta
Vastuuvapaus: En omista, en tienaa.
Yhteenveto: James sulkee huoneensa oven ja ikkunan ja istahtaa Teddyn viereen ja tuijottaa hänen ultramariinin sävyisiä hiuksia jotka tuoksuvat ihan appelsiinikukalle ja joihin on sekoitettu kaksi tippaa rohkeutta ja kolme lempeyttä.
Alkusanat: Kirjoitin tän ficin niinä aikoina kun nickini oli
fierté (vuonna 2011? 2012?) ja luulin jo kadottaneeni tän pysyvästi, kunnes löysin ikivanhan muistitikun ja sieltä kaikki vanhat Potter-ficcini. En niitä kaikkia uudelleenjulkaise, vaan voipi hyvin olla että tämä jää ainoaksi. Ehkä tästä on jollekulle vielä iloa! Kiitokseni
Kuurankukalle otsikoinnista ja ilmauksesta "ei oo kaikki Ankeuttajat Azkabanissa" joka naurattaa mua vieläkin. :D
Palaute = ♥
Kaksi tippaa rohkeutta ja kolme lempeyttä (etkä silti koskaan ollut minun)
Kesätuuli hakkaa Teddyn ihon verille kun hän kop kop kop koputtaa kolmesti Potterien ovea. Hän horjuu tuulen tahdissa ja potkii ilmaa kun kukaan ei avaa ovea. Kop kop kop eikä vieläkään ketään näy ja Teddy alkaa hermostua.
"Ted?"
Teddy katsoo ympärilleen mutta ei näe kuin varjonsa ja puutarhan jonka kukat kuolevat kun hän katsoo niitä. Onko hän menettänyt viimeisenkin järjensä rippeen kun hän kuulee harhoja? Ja miksi hänen harhansa ääni kuulosti niin paljon Jamesilta?
"Ted, hoi!"
Kyllä hän menetti järkensä. Teddy pyörii itsekseen ympäri kuin pyörremyrsky ja katselee ja tähystelee mutta ei näe tai huomaa Jamesia joka on avannut huoneensa ikkunan ja huutelee hänelle yläkerrasta.
"Ääliö…" James mutisee katsellessaan pyörremyrskyteddya joka kaatuu katseen alla ja nauraa rämähdettyään ruusupuskaan. Hänen hiuksensa muuttuvat pensaanvihreiksi kun hän nousee ylös ja yrittää saada otteen painovoimasta. Kun James avaa ulko-oven ja näkee Teddyn jonka hiuksista sojottaa muutama irtonainen lehti ja joka nauraa vettä silmäkulmissaan hän miettii onko Teddyllä kaikki ankeuttajat Azkabanissa! Eikä Teddy lopeta nauramistaan kun hän ottaa tukea Jamesista joka on kasvanut Teddyn yli sitten viime näkemän.
"Mikä on noin hauskaa?" James kysyy äänessään vihaa katkeruutta tuskaa surua ja sitä nimetöntä tunnetta joka kuristaa hänen kurkkuaan aina kun hän näkee violettipunasinikeltaruskeamustaoranssivihreävaaleahiuksisen Teddyn. Teddyn hymy hyytyy kun hän astuu Potterien taloon ja sammuttaa eteisen valot.
"
Hän jä—"
"Anteeksi?"
"
Hän jät—"
"Sano jo asiasi!"
"
Hän jätti."
"Kuka? Jätti mitä?"
"Minut.
Hän."
Jamesin ymmärrys saa hallitsemattoman hymyn ja voitonriemun muodot kun hän tajuaa mistä on puhe. Eikä Teddykään näytä enää niin hullulta vähäjärkiseltä idiootilta kun James tuijottaa eteisen seinään piirtyvää varjoa Teddystä eikä Jamesin äänessä ole enää niitä tummia vihan kuohuttamia tunteita. James tietää että hänen kuuluisi siinä kohtaa sytyttää valot ja sanoa olevansa pahoillaan mutta James tietää myös että isä on sanonut että
en saa valehdella.
"Sellaista sattuu", James sanoo ja kohauttaa olkiaan.
"Se tosiaankin sattuu", Teddy huomauttaa eikä päästä irti Jamesista jonka käsivarteen on painanut kyntensä.
"Se sattuu myös menemään ohi."
"Satutko tietämään kuinka kauan se kestää?"
"Satun tietämään mutta en ottanut aikaa kellosta."
"Satunko minä tuntemaan hänet?"
"Satut."
"Olen pahoillani siitä että hän satutti sinua."
"Sellaista sattuu."
James on iloinen kun Teddy ei kysy enempää eikä jää pohtimaan Jamesin toteamusta (joka ulvoo hiestä märkänä sydämentykytyksiä). Teddy irrottaa otteensa Jamesista ja astuu varjoista valoon ja norsukävelee portaat ylös yläkertaan TÖM TÖM TÖM. Teddy horjuu viimeisellä porrasaskelmalla ja melkein kaatuu taakse mutta nappaa kaiteen turvakseen ja nauraa äänetöntä nauruaan sen pintaa vasten. James tönii häntä takaa kun Teddy tukkii tien.
Kestää hetken aikaa ennen kuin James saa vietyä Teddyn turvaan hänen huoneeseensa jonka ikkunasta tuleva kevyt kesätuuli raikastaa ummehtuneen ilman. Teddy rojahtaa Jamesin petaamattomalle sängylle joka on täynnä rojua kirjoista likaisiin vaatteisiin. Teddyn selkään sattuu kun kirjankulmat repivät riekaleita ihoon ja taitaa hänen allaan olla haarukkakin joka pistää neljällä terällään. James sulkee huoneensa oven ja ikkunan ja istahtaa Teddyn viereen ja tuijottaa hänen ultramariinin sävyisiä hiuksia jotka tuoksuvat ihan appelsiinikukalle ja joihin on sekoitettu kaksi tippaa rohkeutta ja kolme lempeyttä.
"Ei ei ei ei ei…" Teddy pudistelee päätään ja nousee ylös. James huokaisee eikä ymmärrä mitä Teddy nyt haluaa. Teddy yllättäen vetää ikkunan auki ja työntää päänsä ulos. James ei moisesta pelästy ennen kuin Teddy työntää päänsä lisäksi jalkansakin ulos ja lopulta katoaa kokonaan näkyvistä.
Ja kun James juoksee ikkunan eteen ja työntää päänsä ulos ja katsoo nurmikolla naurusta kierivää Teddya hän ei voi kuin heittää jalkansa ulos ikkunasta ja hypätä nurmikolle Teddyn viereen.
"Sinä herätät kohta kaikki", James toteaa kun nousee ylös ja putsaa housunsa nurmikkotahroista. Hän tarttuu Teddya kädestä ja vetää hänet ylös ja laittaa sitten käden Teddyn suun eteen jotta tämä lakkaisi nauramasta. Teddy mongertaa jotain Jamesin kättä vasten.
"Mmut viinmh."
James ottaa käden pois suun edestä ja kun Teddy voi taas hengittää ja nauraa ilmaa keuhkoihinsa hän sanoo että hänen on päästävä jemmakaapille. James kysyy mistä Teddy puhuu kun hän kävelee horjuvan pojan perässä. Teddy kipittää keittiön ikkunan edessä olevaan ruusupuskaan ja huomaa onnekseen että keittiön ikkuna on raollaan. Hän aukaisee sen ja tunkee päänsä sisään. James miettii miksi Teddy ei käytä ovia.
"Isälläsi on jemmakaappi. Olen juonut sen tyhjäksi neljästi kun olen ollut teillä lapsenvahtina."
James auttaa Teddyn ikkunan läpi keittiöön, jonka jälkeen hän itse juoksee kotiovelle kunnes tajuaa että se on lukossa ja että hänen kotiavaimensa ovat jossain kirjojen ja pyykkien alla hänen huoneensa sängyllä. Niinpä James juoksee takaisin ruusupuskaan ja pyytää tiskialtaassa istuvaa Teddya avaamaan hänelle oven. Teddy hyppää tiskialtaasta lattialle ja teloo päänsä ruokapöydän jalkaan ja miettii miksi kukaan laittaa ikkunan suoraan tiskialtaan yläpuolelle. Hän mutisee jotain jemmakaapista eikä välitä Jamesista josta näkyy vain musta hiuspehko ikkunanraossa.
TÖM. TÖM. TÖM.
Teddy avaa keittiön ylimmän kaapin ja tietää että sen ylimmän hyllyn perimmäisessä nurkassa on ainakin yksi viskipullo.
TÖM. TÖM. TÖM.
Teddy hymyilee vinosti kun hän tuntee miten hapuilevat sormet koskettavat jotain kylmää ja lasista.
TÖM. TÖM. TÖM.
Teddy vetää pullon kaapin perältä ja sulkee kaapin oven ja työntää Jamesin pään takaisin pihalle ja sulkee ikkunan ja juoksee ulko-ovelle.
TÖM. TÖM. TÖM.
Teddy avaa ulko-oven, livahtaa sen välistä, sulkee oven ja sen jälkeen tarttuu hämmentynyttä Jamesia käsivarresta ja lähtee juoksemaan.
"Mitä nyt?"
"Nyt juostaan."
He juoksevat. Eikä Jamesilla ole takkia hartioillaan tai kenkiä jaloissaan mutta onneksi sukat ottavat vastaan useimmat terävät pikkukivet ja asvaltti tuntuu lämpimältä sukkien ohuen kankaan läpi jalkapohjia vasten. Teddyn juoksu on haparoivaa ja huojuvaa ja Teddy epäilemättä pitää Jamesin käsivarresta kiinni vain jotta pysyisi pystyssä. James ei kuitenkaan pane sitä pahaksi sillä Teddyn ote tuntuu turvalliselta vaikka Teddy puristaakin häntä liian lujaa.
Kun Teddy viimein hengästyneenä pysähtyy hänen hiuksensa muuttuvat punaisiksi ja hän istahtaa keskelle tyhjää kesäöistä katua joka on äänetön. Teddy avaa pullon ja haistaa sitä ja tietää että tuliviski on hänen kummisetänsä lempijuomaa.
"Miksi me juostiin? Mitä me täällä tehdään?"
"Kysyt liikaa kysymyksiä."
Kurkkua polttava tuliviski valuu ohitse ja vähän sinnepäin ja lopulta sotkee Teddyn paidan tahmeaksi. Teddy pyyhkii suupielensä kämmenellään jonka jälkeen hän ojentaa pullon Jamesille vaikka tietää että se on vastuutonta. Teddyn ei kuitenkaan tarvitse potea huonoa omaatuntoa sillä James ottaa pullon muttei juo siitä.
"Oletko sinä useinkin juovuksissa?"
"Vain arkisin ja viikonloppuna."
"Miksi?"
"
Hän jätti minut."
"Tiedän. Sanoit sen jo."
"Eikö minulla ole silloin oikeus juoda?"
"On mutta ei kai
hän jättänyt sinua joka päivä viimeisen kuukauden ajan?"
"Siltä se tuntuu."
Hiljaisuus.
"Ei sinun silti pitäisi juoda."
"Oletko sinä minun moraalini?"
Jamesin silmissä kytee tuli kun hän laskee katseensa pulloon ja heiluttelee sitä ja sen jälkeen kulauttaa sen yhdellä hörpyllä kurkustaan alas. James heittää tyhjän lasipullon päin katua jolloin se särkyy sirpaleiksi joita Teddy jää tuijottamaan. Teddy tuijottaa tuijottamistaan kunnes kääntää katseensa Jamesiin joka on vihainen vihaisempi vihaisin.
"Se oli minun vikani." Teddyn ääni on pahoillaan.
"Mikä?"
"Että
hän jätti minut."
"Etkö sinä aio muusta puhua?"
Teddy ei ymmärrä miksi James kuulostaa niin ilkeältä.
"Voidaan me muustakin puhua. Vaikka siitä miten on parempi jos minä lähtisin."
"Minne?"
"Pois."
"Minne?"
"En tiedä. Minulla ei ole enää kotia sillä
hän on siellä. Siksi minä kai tulinkin teille."
"Jää meille asumaan."
"Sitä minä mietinkin… mutta nyt se tuntuu lapselliselta idealta."
"Minä pitäisin siitä."
"Isäsi ei."
"Kyllä hänkin pitäisi siitä."
"Ei pitäisi. Ei kukaan halua kaksikymmentäkolmevuotiasta loista nurkkiinsa pyörimään."
"Et sinä ole loinen."
"Olen minä. Työtön loinen joka menetti
hänet."
"Voisitko lakata puhumasta
hänestä?"
Teddyn hiukset kajastavat kuunhohdetta. James painaa katseensa asvalttiin kun tuntee olonsa väsyneeksi.
"Mistä sinä sitten haluaisit puhua?"
James haluaisi sanoa meistä mutta ei ole mitään meitä eikä tule koskaan olemaankaan sillä on vain James Teddy ja hän ja myöhemmin enää James ja Teddy ja on vain ajan kysymys milloin on pelkkä James. Niinpä James huokaisee ja painaa päänsä Teddyn olkapäähän ja sulkee silmänsä ja on hiljaa. Tuliviski polttelee hänen sisuskalujaan kun Teddyn lämmin hengitys viilentää painostavaa kesäyön ilmaa.
"
Hän poltti kaikki vaatteeni ja tavarani ennen kuin lähdin pakoon
häntä."
"Mitä?"
"
Hän luulee että minä petin
häntä."
"Petit?"
"
Hän sanoi että minä katosin aina mystisesti ja että minä näytin surulliselta ja että minä olin muka yrittänyt iskeä
hänen parhaan ystävänsä."
"Yrititkö sinä?"
Teddy työntää viskinhajuisen Jamesin kauemmas ja nyrpistää nenäänsä.
"Jos olisin yrittänyt iskeä hänet minä olisin tällä hetkellä hänen luonaan enkä tässä istumassa sinun kanssasi keskellä katua polvet ruhjeilla."
"Mikä polviasi vaivaa?"
"Jos et sattumoisin huomannut minä kaaduin ruusupuskaan ja sitten me hyppäsimme toisen kerroksen ikkunasta alas ja minä kiipesin keittiön ikkunasta lavuaariin."
"Saitko sinä ruhjeita polviisi?"
"Sinun sukkasi ovat likaiset."
Jamesin on pakko myöntää että Teddy on oikeassa. Hänen valkoiset sukkansa ovat likaiset ja Teddyn polvet haisevat hiekkaan sekoittuneelle verelle. James kääntää katseensa takaisin tien varressa autonrenkaita odottaviin lasinsiruihin jotka muistuttavat häntä siitä miten hänellä oli kaikki ja hän oli jättänyt kaiken ja Jamesilla on vain sirpaleita eikä hän ymmärrä mikä sitä naista vaivaa.
Teddy katselee väsynyttä Jamesia jonka väsyneet silmät ovat painuneet kiinni. Teddy riisuu yltään takkinsa ja heittää sen Jamesin olkapäille ja pitää takkia paikoillaan jotta se ei valahda asvalttitielle. James heilauttaa väsyneesti väsynyttä kättään ja ottaa kiinni Teddyn hiuksista jotka ovat lyhyet ja likaiset ja preussinsiniset.
He nousevat horjuen seisomaan vasta kun muuan eksynyt kulkija huomaa heidät kauempaa. Teddy taluttaa juopuneen Jamesin kotiinsa mutta ei itse jää sinne sillä hän haluaa yrittää tehdä sovun Victoiren kanssa sillä hän ei voi uskoa että se muka olisi ohi ei ei se voi olla ohi sillä hän maksoi jo hyvän hinnan katumuksesta Jamesin likaisten sukkien ja Harryn tuliviskipullon ja ruusupensaan kitkerien piikkien avulla
(eikä Teddyn oikeasti pitänyt suudella hänen parasta ystäväänsä se vain tapahtui kuten kaikki muukin vain tapahtuu vahingossa ohimennen huomaamattomasti).