Ficin nimi: Enkä minä riittänyt
Kirjoittaja: Neaemilia
Ikäraja: S
Hahmot: Petunia, Lily
Enkä minä riittänyt
Enhän minä edes ollut kateellinen.
Tiesin olevani harmaa ja ruma hiirulainen kauniiseen pikkusiskooni verrattuna. Lilyn hiukset kimmelsivät kauniissa punaisen sävyissä auringossa. Smaragdi silmät ja kaunis hymy antoivat hänelle mitä tahansa. Minä olin kuin koiperhonen kauniin papukaijan vieressä. Aivan kirjaimellisesti, sillä Lily puhui paljon kaikenalaista. Minä esitin välinpitämätöntä, vaikka kuuntelin aina korvat höröllä. Kyllähän minä rakastin siskoani. Minun piti vain tehdä kaikkeni saadakseni äidin tai isän huomio. Eikä sekään riittänyt. Kun selvisi että Lily oli noita, minä muutuin viimeistään näkymättömäksi. Siskoni yritti kyllä puolustella minua äidille ja isälle. Kuinka minä neuloin kauniin kaulahuivin. Kuinka minä kokkasin hyvää ruokaa. Eivätkä he ikinä välittäneet.
"Jästi", se typerä poika naapurista sanoi. Ja sen sanan sanoi myös kerran Lily. Eikä se sana jättänyt rauhaan silloin nuoruudessa. Lähetin kirjeen sinne kouluun, mutta sain vastaukseksi vain pahoittelut siitä, kuinka en omista tarvittavia ominaisuuksia. Minusta tuli katkera, mustasukkainen. Mutta kuka kestäisi elää semmoisen maailman vierellä, johon itsellä ei ikinä tulisi olemaan mitään osaa? Se maailma on upea. Kenenkään normaalin ihmisen ei tulisi kokea sitä tuskaa, miltä tuntuu seurata sitä sivusta. Se ei nimittäin valinnut minua. Olin liian epätäydellinen. Enhän omistanut tarvittavia ominaisuuksia. Lily omisti. Lily sai aina mitä halusi. Hän sai kaiken. Lily oli täydellinen. Enkä minä ikinä riittänyt.
