Seitsemän vuotta määränpäähän | S | Regulus | 7/7 raapaletta

[Odo]

Ficin nimi: Seitsemän vuotta määränpäähän
Kirjoittaja: Odo
Genre: draama
Hahmot: Regulus Musta, (Sirius Musta)
Ikäraja: S
Vastuunvapaus: J. K. Rowling omistaa Potterversumin ja minä vain leikin hahmoilla, enkä saa rahaa.
A/N: Juups, eli Spurttikierrokselle piti jotain keksiä ja Regulus on aina hyvä valinta. Siriuksen osuus jäi aika pieneksi, vaikka suunnittelin hänelle isompaa roolia. Osallistuu Spurttiraapaleeseen ilman sanoja, OTS20 (Sirius&Regulus), FF50: Luihuiset (008.Vuodet.) ja tietenkin Vuosiraapalehtien V. Ja Aakkoshaaste (S).

Seitsemän vuotta määränpäähän

1. vuosi

Regulus oli viimeinen Musta, joka astui Tylypahkaan. Seisoessaan suuressa salissa kaikkien nähtävillä muiden lapsien kanssa hän tunsi kevyttä epävarmuutta. Sirius rohkelikkojen pöydässä näytti yhtä aikaa toiveikkaalta ja hermostuneelta, kun hänen vieressään James taputti häntä selkään. Narcissan katse puolestaan oli arvioiva. Laskelmoiva. 

Vanhemmat serkut olivat jo valmistuneet ja odottivat jo kirjettä, joka kertoisi hänen tupansa. Regulus tunsi kuuluvansa luihuiseen, mutta niin kaikki olivat kuvitelleet Siriuksenkin kuuluvan. Vasta myöhemmin ymmärrettiin sen olleen toiveajattelua.

Lajitteluhatun valahtaessa Reguluksen kasvoille ei mennyt kuin sekunteja kuuluvaan huutoon: "Luihuinen!"

Yksi sana oli allekirjoittanut hänen ensimmäisen vuotensa, ja ehkä sitäkin seuraavat. 

Pettyneen veljen katse oli raskas kannettavaksi yksin.

[Odo]

2. vuosi

Toinen vuosi sujui helpommin kuin ensimmäinen. Sirius oli lopettanut Reguluksen yllättämisen oppituntien välissä kyseenalaistaakseen lajitteluhatun valinnan. Kesäloma oli ollut vaativa omalla tavallaan. Walburga oli odottanut nuorimmaiseltaan taitoja enemmän ja Regulus oli siksi päättänyt keskittyä opiskeluun. Silti hän kaipasi vielä jotain, jolla korvata Siriuksen mentävä aukko, kun isoveli ohitti hänet käytävillä kuin ilmaa.
 
Kaksitoista vuotiaalle sellainen oli vaikeasti ymmärrettävää. Kotona ei ollut jäänyt epäselväksi, mitä vanhemmat ajattelivat rohkelikoista, mutta edelleen oli se kipinä, joka uskoi Siriuksesta tulevan kunnon velho. Johtajatytöksi noussut Narcissa ei ollut niin varma siitä, mutta odotti Regulukselta paljon enemmän kuin toinen osasi antaa. Ja neuvoi, kenen ystävä kannatti olla.

[Odo]

3. vuosi

Narcissan lähdettyä Reguluksella oli ystäviä tai ainakin henkilöitä, jotka tukivat ja kunnioittivat häntä. Toisen vuoden tunne siitä, että jotain puuttui oli edelleen niin voimakas, että Regulus hakeutui huispausjoukkueen karsintoihin ja pääsi läpi lahjakkuutensa ansiosta. Kotona hän ei ollut lentänyt paljoa, mutta joskus kuitenkin.

Siriuksen kanssa. 

Taivaalla hän saattoi olla vapaa, ja kolmantena vuonna he taas lähentyivät. Eivät tarpeeksi, mutta edes jonkun verran. Samalla Regulus kuitenkin kietoutui enemmän piireihinsä, tunsi poltetta, jonka hän sai hyväksynnästä. Siitä, että oli tehnyt, kuten äiti oli sanonut ja sai kirjeitä jopa isältään. 

Orionia ei miellytetty helposti.

Menestyttyään Regulus tunsi uudenlaista ylpeyttä ja uteliaisuutta tulevasta.

[Odo]

4. vuosi

Neljätoistavuotiaaksi Regulus oli varsin taitava velho niin opettajien kuin ystäviensäkin mielestä. Professori Kuhnusarviokin pyysi häntä jatkuvasti kemuihinsa, mutta Regulus kieltäytyi kerta toisensa jälkeen, kunnes hän sai kirjeen Narcissalta, joka suositteli liittymistä. Professori oli huomannut Reguluksen kyvyt jo aikaa sitten, mutta viimeistään nähdessään pojan huispaavan vakuuttunut lahjakkuudesta. Sitä paitsi vaikutti sille, että hän keräsi Mustia, mutta oli ollut epävarma Siriuksen jälkeen.

Vaikka kaikki odottivat komean pojan saavan tytön rinnallaan, ei Reguluksella koskaan ollut seuralaista. Neljäsluokkalaiset tuntuivat ihastuvan milloin kehenkin vuorollaan ja kielletyistä romansseista oli tulossa arkea kaikille muille.

Yksi Narcissan esittelemistä henkilöistä saapui loppuvuodesta Reguluksen puheille tarjoten mielenkiintoisia mahdollisuuksia tulevalle lukuvuodelle.

[Odo]

5. vuosi

Vuoden vanhempi Evan Rosier piti lupauksensa ja kutsui Reguluksen lukuvuoden alussa kokoukseen. Siriusta lukuunottamatta perhe oli ollut ylpeä siitä, että Regulus pyydettiin mukaan johonkin niin tärkeään.

Ryhmää kutsuttiin kuolonsyöjiksi, vaikka he eivät varsinaisesti sitä vielä olleet. Regulus hakeutui käyttämättömässä liemiluokassa Evanin  seuraan, joka hymyili hänelle makeasti. Ollen ylpeä siitä, että oli tuonut uuden jäsenen heidän joukkoonsa.

Mulciber piti lyhyen puheen heidän tavoitteistaan ja Regulus tunsi kihelmöintiä vatsanpohjassa. Kaikki tuntui loksahtavan paikoilleen ja viikkojen jälkeen hän huomasi tapaavansa kuolonsyöjiä yhä useammin tietysti salaa ja harjoittelevansa loitsuja, jotka eivät sopineet herkempien silmille.

Tulevaisuus alkoi hiljalleen hahmottua, eikä VIP-kokeet tuntuneet enää niin tärkeiltä.

[Odo]

A/N: Halusin tarkoituksella, että Severus ei ole johdossa, joten valitsin Evanin samalta vuosikurssilta. Tämä siksi, että ajattelen Severuksen saaneen itsevarmuutta vasta koulun jälkeen enemmän.

6. vuosi

Ennen lähtöään Tylypahkasta Sirius tuntui taas muistavan pikkuveljensä, kun suoritti viimeistä vuottaan ja oli jo aikaa sitten karannut kotoa. Isoveli ravisteli Regulusta hartioista, kun oli vihdoin päässyt tapaamaan tämän kahden kesken. Vaikutti sille, että hän löisi pikkuveljeään, mutta Regulus puristi sauvaansa ja tiesi olevansa nopeampi tarvittaessa.

"Tajuatko sinä yhtään, mitä teet?" Sirius ärisi. Regulus oli jäänyt kiinni tapaamisestaan kuolonsyöjien kanssa. Kenellekään ei ollut selvinnyt tarkemmin, mitä he olivat tehneet, mutta heillä oli jo tietty maine. Puhdasverisyyden ihailu ei jäänyt keneltäkään huomaamatta. 

Evanin noustua johtoon Reguluskin oli noussut arvoasteikolta, ja hän tiesi nyt, että halusi palvella. 
 
Kuudentena vuonnaan Regulus kielsi veljensä.

[Odo]

7. vuosi

Sanottiin, että seitsemän on voimakas taikanumero. Regulus tiesi sen hyvin, sillä oli opiskellut numerologiaa. Niin se olikin, hän oli ottanut paikkansa nuorempien kuolonsyöjien johtajana ja oppaana näyttäen tietonsa ja taitonsa, jotka oli oppinut.

Hän oli uponnut yhä syvemmälle pimeään taikuuteen ja nautti tunteesta, jonka sai siitä. Enemmän hän kuitenkin uskoi aatteeseen puhtaasta velhomaailmasta, eikä hän ollut hakenut opettajien neuvoista huolimatta jatko-opiskelemaan. Päätös oli tehty, hän astuisi Pimeyden lordin palvelukseen suojellakseen velhomaailmaa saastalta.

Tylypahkan taakse jättäminen oli helpotus ja vapauttavaa, mutta saadessaan kirjeen Siriukselta hän joutui polttamaan sen ja takkatulen savu kirvelsi silmiä kirjeen palaessa.

Noustessaan junaan, hän tiesi minne menisi.

[Munis]

Olipa kiva lukea Reguluksen lajittelusta! Moneen sellaiseen tekstiin olen törmännyt, jossa Siriusta lajitellaan ja luihuisserkut tuijottaa toisesta tupapöydästä, mutte Reguluksen lajittelu ei tunnu ehkä olevan niin suosittu aihe, vaikka mielestäni se on jopa kiinnostavampi tilanne kuin Siriuksen lajittelu juuri sen vuoksi, että Reguluksen sukulaisia istuu kahdessa pöydässä.

Tykkäsin siitä, miten jokainen raapale kertoi yhdestä kouluvuodesta. Tosi tiiviiseen pakettiin olit saanut paljon merkittäviä asioita, ja oli kiinnostava nähdä, mitä olit nostanut esille Siriuksen ja Reguluksen väleistä raapalemittaisiin pätkiin. Kolmannen raapaleen kursivoitu Siriuksen kanssa oli ihanan voimakas kohta.

Tulevaisuus alkoi hiljalleen hahmottua, eikä VIP-kokeet tuntuneet enää niin tärkeiltä
Tuo mielestäni hieman töksähtää, eivätkä olisi sujuvampi muoto.

Kutonen oli mun suosikki. Tykkään Siriuksesta, joka rähjää pikkuveljelleen, ja uskon itsekin, että Sirius on voinut olla koulussa vuosia melko välinpitämätön veljestään, mutta tajuttuaan tämän olevan oikeasti todella kiinnostunut kuolonsyöjäksi ryhtymisestä, Sirius on hyvinkin saattanut yrittää puhua veljelleen järkeä. Lisäksi tuo Reguluksen ravistelu hartioista oli ihana kohta, en tiedä mikä siinä on, mutta mun mielestä ”jästiväkivallan” käyttö Potter-fandomissa on aina kiinnostavaa, koska se on jotenkin paljon intiimimpää ja vaikeampaa/työläämpää kuin joku kirousten käyttäminen. Ja kuudennen pätkän vika lause oli ihana.
Seitsemännessä raapaleessa mainittu Siriuksen kirje olisi ollut kiinnostavaa lukea, mutta näinhän tämä oikeastaan toimii paremmin, kun jokainen lukija saa itse miettiä, kuinka sydäntä riipivä kirjeen sisältö on

Olipa kiva lukea pitkästä aikaa veljesten väleistä, Siriuksen ja Reguluksen suhde on kyllä yks kiinnostavimmista ihmissuhteista koko fandomissa. Kiitos tästä!