Nimi: Ihan turha lusikka
Ikäraja: S
Genre: Dialogi, triplaraapale, vähän ehkä slice of life -henkinen
Henkilöt: Hilma, Maarit ja läsnäolevana Vilho
A/N: En ole julkaissut mitään ikuisuuksiin, joten tällaisen pikkutekstin julkaiseminen tuntui mukavalta ajatukselta. Mä oon jotenkin aina tykännyt dialogeista, niitä on hauskaa kirjoittaa, kun yrittää ilmaista toimintaa pelkästään vuorosanojen kautta. Jos joku tätä eksyy lukemaan, niin toivottavasti saat tästä vähän hyvää mieltä päivääsi
Ihan turha lusikka
”Hilma, katsopas mitä minulla on tuotavana!”
”Päivää, Maarit! Jopas! Onko se kakkua?”
”On. Kasihuoneen Arvolla on tänään syntymäpäivät ja kaikki saa kakkua sen kunniaksi.”
”Voi minun päiviäni, ovatko nuo mansikoita?”
”Juu, siinä on päällä mansikkaa ja vadelmaa.”
”Ja hillosokeria, näemmä. Niin on kaunis kiille.”
”Odotas, kun minä vähän nostan sinua parempaan asentoon, ettei vaan mene kakku sitten väärään kurkkuun.”
”Onko tuossa reunalla ihan ehtaa kermavaahtoa? Minä en näe ilman silmälase- älä tuon enempää nosta!”
”Ei kai sattunut?”
”Ei. Näin on hyvä.”
”No niin. Tässä tämä kakku ja lusikka.”
”Onpas pieni lusikka. Noh. Mihinkäs se meni?”
”Ai se putosi tuohon patjalle. Tässä.”
”Mitä te näin pieniä lusikoita annatte?”
”Pitäisikö minun vähän auttaa sinua sen syömisen kanssa?”
”Tämä on ihan turha lusikka. Saisinko minä vähän isomman?”
”Keittiöltä annettiin tällaiset.”
”Jassoo. Äh... Mihin se nyt taas meni.”
”Jos minä nyt sitten kuitenkin vähän auttaisin?”
”Niin, jaa. Kai sinä voit.”
”Noin. Miltäs maistuu?”
”Mmm... Liian hyvää.”
”Liian hyvää?”
”Juu. Vähän on kyllä kirpeää mansikkaa. Ei taida olla ihan suomalaista.”
”Niin, sitä en tiedä. Minä en sitä maun perusteella osaa arvioida.”
”Ainakin tämä on jotain happamampaa lajiketta.”
”Sittenhän se on hyvä, että siinä on sitä kiillesokeria pehmittämässä makua.”
”Juu, on.”
”Oho, Hilma, sinulle taisi tulla vieraita! Hei vaan, meillä on täällä kakkukestit meneillään.”
”Maarit, kuka tuo mies on?”
”Se on sinun poikasi, Vilho.”
”Katsos vaan, niinpä onkin. Se on taas näköjään lihonut.”
”Minun täytyisi viedä kakkua vielä muihinkin huoneisiin, pärjäisitteköhän te täällä kaksin?”
”Kyllä me pärjäämme, vaikka tämä lusikka ei olekaan mistään kotoisin.”
”Hyvinhän se nyt näkyy sujuvan. Se on kuule todella hieno juttu, että kakku maistuu noin hyvin, Hilma.”
”Kiitos kakusta. Ja kuule Maarit, sinä olet ihmeellinen tyttö, kun jaksat tällaisia juhlallisuuksia järjestää.”
”Kiitos vaan, mutta en minä näitä järjestänyt, vaan ihan tuo keittiön väki.”
”Ei sillä niin ole väliä. Hieno tyttö sinä olet joka tapauksessa.”