Ficin nimi: Kolme kertaa, kun Vision pilasi tunnelman
Kirjoittaja: Ayu
Fandom: The Avengers
Ikäraja: k-11
Genre: Aavistuksen humoristinen draamaromantiikkahuttu
Paritus: Clint/Wanda (Scarlethawk)
Varoituksen sana: Hahmoilla about parinkymmenen vuoden ikäero
A/N: Tämä syntyi alle vuorokaudessa. Omalla tavallaan tätä oli hauska mutta samalla kiusallista kirjoittaa, kun kuvitteli tilanteen niin elävästi eteensä. xD Heteroparitusten kohdalla isompi ikäero on syystä tai toisesta itseäni kiinnostava elementti ja nämä kaksi ovat canonissakin sen verran hyvää pataa, etten mahtanut ajatuksenjuoksulleni mitään.
Enjoy.
***
1.
”Okei, anna palaa.”
Wanda käänsi pakasta uuden kortin. ”Kolmonen. Yhteensä siis neljätoista.”
”Seuraavaa kehiin vain”, Clint sanoi huolettomasti, mutta kortin lukumäärän nähdessään hänen hymynsä haihtui. Herttaässän karmiininpunainen sydän oli tarkoitettu ihan selväksi piruiluksi.
Kaikella rakkaudella, terveisiä perseestä. ”Ei ole totta.”
”Valitan”, Wanda hymähti. ”Lopputulokseksi tulee kaksikymmentäseitsemän.”
”Mitä jos ässä olisi kuitenkin arvoltaan ykkönen?” Clint yritti, mutta tottelevaisesti alkoi vetää T-paitaa yltään, kun tyttö loi häneen katseen kulmiensa alta.
”Tämän takia me sovimme säännöistä etukäteen.”
”Aina kannattaa yrittää”, mies tuhahti ja viskasi paidan olkansa yli valmistautuen seuraavaan kierrokseen.
"Ventin pelaaminen kysyy suunnitelmallisuutta."
"Ei tässä ole suunnitelmallisuudella tippaakaan jalansijaa", Clint tuumasi latteasti. "Anna se pakka ja pane parastasi.”
”Toinen”, Wanda sanoi ensimmäisen kortin paljastuttua jätkäksi. Seuraavaksi Clint käänsi pöytään ruutukahdeksan.
”Yhdeksäntoista. Miten on?”
Kukaan viisas tuskin olisi riskeerannut voittoaan sillä tuloksella, mutta Wanda vain nyökäytti päätään hetken mietittyään.
”Kokeillaan.”
Clint käänsi kortin ja tuijotti sitä uskomatta silmiään.
”Tasan kaksikymmentäyksi”, Wanda tokaisi hartioitaan kohauttaen. ”Kävipä tuuri.”
”Epäilen tässä piilevän jotain härskiä ja huijaukselta maistuvaa.” Clint hieraisi leukaansa dramaattisen arvelevasti antaen silmiensä tiukan katseen porautua tyttöön tunnustuksen toivossa.
”Oletko noin huono häviäjä?” Wanda naurahti ojentaessaan kätensä ottaakseen korttipakan.
”Toiveajattelua. Enkä minä edes ole vielä hävinnyt.”
Toisena korttina pöytään kääntynyt kuningatar vesitti voittohaaveet yhtä nopeasti kuin ilmapallo poksahti.
”Kaksikymmentäkolme”, Clint tuumasi hampaidensa välistä. ”Ei, en ala tätä enää.”
Wandan huulet kaartuivat häijyyn virneeseen. ”Jos sinussa on miestä, hyväksyt tappion marisematta.”
”Okei sitten.” Mies suoristi selkäänsä tuolissaan. Toki hän osasi hävitä reilusti ja säilyttää arvokkuutensa. ”Mikä lentää seuraavaksi?”
"Tuo aluspaita.”
”Oho, vai sellaista”, Clint sanoi muka yllättyneenä ja riisui yläruumiinsa paljaaksi tahallisen hitaasti melkein kuin jotain miesstripparia jäljitellen. Verkkaisuus oli vain keino voittaa lisää armonaikaa ennen kuin hän ottaisi kuonoonsa kunnolla ja joutuisi nakupelleilemään toden teolla.
”Kolmas kierros”, Wanda julisti ja antoi pakan hänelle takaisin.
”Kuusi”, Clint sanoi ääneen käännettyään kortin.
”Seuraava.”
”Seitsemän, eli kolmetoista.”
”Jatka vain.”
”Nelonen. Seitsemäntoista”, Clint laski. ”Löytyykö kanttia riskeerata?”
Wanda silmäili pakkaa hetken kuin olisi odottanut sen sanovan jotain. ”Kyllä, otetaan riski.”
Clint veti kortin. ”Pahus, kahdeksan. Yhteensä kaksikymmentäviisi.”
Wanda näytti aluksi vähän siltä kuin ei olisi ymmärtänyt numeroiden summaa, mikä vahvisti miehen epäilyjä siitä, että kykyjensä ansiosta tytöllä mahtoi olla ainakin jonkinasteinen käsitys pakan seuraavasta kortista. Paha kyllä jos Wanda alkaisi liian ääneen protestoida, se vain todistaisi hänen olleen oikeassa.
Kenties hänkään ei ollut pelannut ihan reilua peliä nostaessaan harvinaislaatuisen vikkelillä sormillaan pakan toiseksi ylimmän kortin, mutta jos kieroilemaan alettiin, sitä he molemmat osasivat. Tuuristahan sen joka tapauksessa olisi pitänyt olla kiinni.
”Ei voi mitään”, Wanda totesi olankohautuksella ja käänsi hänelle kortin, joka paljastui patakuutoseksi.
”Toinen”, Clint sanoi.
”Kymmenen. Kuusitoista.”
”Vielä vain.”
”Kaksi.” Wandan sormet pysähtyivät pakan ylimmälle kortille. ”No, mitä aiot tehdä?”
Kahdeksantoista ei olisi ollut huono tulos päättää kierros ja itse asiassa hän olisi voittanut jo silläkin lukemalla. Selittämättömässä mielenhäiriössä Clint ehti silti avata suunsa. ”Anna tulla.”
”Kaksikymmentäyksi”, Wanda totesi, kun kolmonen laskettiin pinon päällimmäiseksi.
”Hah, siitäs sait!” Clint tuuletti ensimmäistä voittoaan siinä pahuksen pelissä. Onnetar oli yksi kapinen lumppu, mutta näköjään edes joskus suosi häntäkin.
”Onnittelut." Wanda nojasi tuolissaan taaksepäin. ”Ottaisinko sitten ehkä korvakoruni pois?”
”Ajattelin ennemmin tuota paitaasi.”
Wanda hymähti ja veti tummanharmaan toppinsa päänsä yli. Clint jäi tahattomasti silmäilemään mustia pitsikoristeisia rintaliivejä ja havahtui transsistaan vasta, kun tyttö ojensi kättään antaakseen pakan.
”Jatkuuko peli?”
”Ehdottomasti”, hän tokaisi saamatta silmiään irti vastapäätään istuvasta nuoresta naisesta. ”En malta odottaa, että häviät seuraavan kierroksen.”
”Tahdotko oikeasti parhaat palat esille heti kättelyssä?” Wanda kysyi lipevästi ja Clint melkein tunsi hikipisaran kerääntyvän ohimolleen.
”Kynin sinut vaikka kalsareillesi, jos se siitä on kiinni.”
”Säätäisinkö ilmastointia viileämmälle?”
Molemmat kääntyivät kummastuneina uuden äänen suuntaan. Vision saapui keittiöön lipuen kuin olisi kulkenut pyörillä ja tutkaili heitä viisailla silmillään.
”Mitä ilmastoinnista?” Clint kysyi kulmat kurtussa.
”Olen ymmärtänyt, että ihmiset tuntevat tarvetta riisua itseään lämpöylikuormituksen tullen”, Vision vastasi ilmeisestikään ymmärtämättä asianlaitaa ollenkaan.
”Kiitos, mutta näin on hyvä”, Wanda sanoi pää vienosti kallellaan. ”Pärjäämme kyllä.”
”Selvä on”, Vision sanoi ystävällisesti ja purjehti toiseen huoneeseen suoraan seinän lävitse. Oli hankala sanoa, mitä tämä ylipäätään oli tullut keittiöön tekemään.
”Olisi pitänyt mennä alun perinkin jonnekin muualle”, Clint sanoi hieman vaivaantuneena, vaikka he olivatkin taas kahden.
”Miksi me edes jäimme tähän?”
”Siksi, että minä ehdotin juomapeliä, mutta tulimme sitten keksineeksi jotain mielenkiintoisempaa.”
2.
Wanda asteli tornin suurimpaan olohuoneeseen ihaillakseen ukkosta valtaisista lasi-ikkunoista. Hän painoi kevyesti sormensa vasten viileää lasia ja kuunteli etäältä kantautuvaa jylinää. Hän ei ollut kai koskaan nähnyt niin monen salaman lyövän niin lyhyellä aikavälillä. Myrsky oli epäilemättä Thorin luomus, Wanda ajatteli hymyillen ja samalla pohdiskeli, millaista olisi ollut hallita luonnonvoimia siten. Ehkä hänkin olisi saanut salaman aikaan keskittymällä tarpeeksi, kuka ties.
Avaran huoneen toisessa päässä kuului omituinen tömähdys, kun jotain putosi lattiaa vasten. Tyttö kääntyi katsomaan suurta sohvaa ja näki Clintin hapuilevan parketille kopsahtanutta kirjaansa aavistuksen tokkuraisena. Jos jotain olisi pitänyt päätellä, mies oli lukenut kirjaa ja torkahtanut, minkä ansiosta opus oli lipsahtanut näpeistä ja samalla herättänyt.
”Onko kaikki kunnossa?” hän kysyi pienesti hymyillen ja leijutti kirjan takaisin miehen syliin kevyellä etusormensa heilautuksella. Clint nyökkäsi haukotuksensa lävitse näyttämättä vähääkään vaivaantuneelta hänen läsnäolostaan.
”Tällaisella säällä tuppaa ramaisemaan”, mies tuumasi silmiään hieraisten. ”Eikä lukemisen voinut juurikaan väittää auttaneen asiassa.”
”Millainen kirja se on?” Wanda kysyi kävellessään lähemmäs.
”Dekkari”, Clint totesi lyhyesti ja vilautti teoksen synkähköä kantta. ”Murhia ja mysteereitä, sitä tavallista huttua.”
”Hassua. Luulisi, että sellaiset tarinat juuri pitäisivät hereillä.”
”Sanos muuta”, mies tokaisi ja laski kirjan sohvan viereen välittämättä selkeästikään kiinnittää huomiota siihen enää. ”Mitäs sinä, tulitko ukkosta ihailemaan?”
Wanda nyökkäsi. ”En ole aikoihin katsellut sitä näin läheltä. Noista ikkunoista sen näkee parhaiten.”
”Hurmaavaa”, Clint murahti vastaukseksi ja painoi ohimoaan sormenpäillään.
”Sinä et pidä ukkosesta?”
”Rajuilmalla alkaa joskus jomottamaan päätä.”
”Haluatko minun poistuvan, jotta saat levätä rauhassa?” Wanda kysyi, mutta Clint pyyhkäisi kädellään vähätellen.
”Kyllä tämä tästä, kiitos vain. Jos minä nyt nukun, ensi yöstä tulee unetonta sorttia”, mies sanoi ja kohottautui istumaan. ”Pitäisi kai kuunnella jotain piristävää musiikkia.”
Tony Starkin kiinteistöissä sellaisten aktiviteettien toteuttamiseen riitti, kun sanoi pari sanaa tekoälylle. Tuossa tuokiossa kirkas ja eläväinen pianomusiikki soljui miellyttävästi heidän korviinsa ja jätti taakseen ukkosen etäisen jylyn.
”En minä ihan tällaista tarkoittanut”, Clint sanoi mielessään ennemminkin jokin rockilta kuulostava, ”mutta menettelee.”
”Kaunista”, Wanda tuumasi ja huomasi keinuvansa kevyesti sointujen mukana. ”Onkohan tämä jostain elokuvasta?”
”Tiedä häntä, kuulostaa vähän joltain tanssimusiikilta”, Clint sanoi ja nousi sohvalta. ”Tekeekö mieli tanssia?”
”Mitä?” Wanda hämmentyi tyystin, kun mies leikkisästi ojensi kättään hänelle.
”Kuulit kyllä.”
Clintin kanssa tanssiminen ei ollut lukeutunut Wandan sen päivän suunnitelmiin, mutta heti vastattuaan kutsuun ja annettuaan miehen vetää hänet kiinni itseensä hän oli täysin vakuuttunut, että oli kaivannut sitä jo kauan. Wanda ei muistanut, milloin olisi ollut viimeksi niin lähellä toista ihmistä. Tai ehkä hän muistikin, mutta se sai hänet muistelemaan veljensä kuolemaa, jota hän taas ei halunnut siinä kohtaa päästää valtaamaan ajatuksiaan.
Pianokappale muuttui rahtusen hitaammaksi ja melodisemmaksi, mikä vaikutti myös heidän tanssiinsa: Wanda päästi Clintin kädestä ja kietoi käsivartensa miehen niskaan. Se oli kuin lämmin syleily, joka erosi tavanomaisesta vain siten, että musiikki sai heidät keinumaan hiljakseen.
Wanda sulki silmänsä, laski päänsä miehen solisluulle ja kuunteli sydämen pehmeää sykettä. Clintin vahvat käsivarret pitivät turvallisesti lähellä ja silittivät hänen selkäänsä. Jos Wanda oli täysin rehellinen, hänessä oli jo jonkin aikaa piillyt merkillinen halu painaa heidän huulensa suudelmaan, mutta sellaisen päähänpiston toteuttaminen oli aina vaikuttanut vähän kaukaa haetulta ja ennen kaikkea riskialttiilta. Nyt heidän siinä tanssiessaan se ei olisi ollut sitä pienimmässäkään määrin.
Hän oli juuri vienyt kätensä Clintin poskea vasten, kun kirkas salama iski viittä vaille tornin ikkunan viereen. Se säpsäytti Wandan pienesti, muttei häirinnyt sen ihmeemmin, kunnes Visionin hahmo astui olohuoneeseen selkeästi huolissaan jostain.
Tarkoittamattaankin Wanda vetäytyi kauemmas kuin hän ja Clint olisivat tehneet jotain pahennusta herättäävää, ellei peräti rikollista.
”Onko jokin hullusti, Vision?”
”Minun piti kysyä sinulta samaa”, tekoäly sanoi rauhallisesti. ”Se salama iski varsin lähelle.”
”Ai, kiitos huolenpidosta”, Wanda sanoi hiukan oudoksuen, mutta Vision ei näyttänyt panneen sitä merkille. "En edes säikähtänyt sitä."
”Voisinko tehdä jotain hyväksesi?”
”Täällä on kaikki ihan reilassa”, Clint tuumasi väliin näyttäen yhtä kummastuneelta kuin hänkin.
Sen lisäksi, että Visionin paikalle saapuminen oli vähän odottamatonta, motiivi kuulosti sitäkin köykäisemmältä. Puhumattakaan siitä, että tämä oli esittänyt kysymyksensä pääasiassa Wandalle eikä heille molemmille. Hän piti sitä hieman alentavana, mutta todennäköisempi selitys oli, että taustalla piili jotain syvällisempääkin. Wanda ei siltikään tiennyt mitä se oli.
”Se on hyvä kuulla”, Vision sanoi.
”Tosin kun nyt olet siinä, voit keittää minulle kupin kahvia”, Clint tokaisi ja suvaitsi jopa väläyttää piruilevan hymyntyngän.
Vision näytti hieman puulla päähän lyödyltä, mutta sanoi kuitenkin: ”Tietenkin.”
”Siinä vasta kummallinen kaveri”, Clint murahti Visionin poistuttua keittiön suuntaan. ”Eikö hän sinua karmi ollenkaan?”
Wanda tyytyi kohauttamaan olkiaan. ”Hän tarkoittaa pelkkää hyvää.”
”En minä sitä epäile”, mies tokaisi takaisin, muttei kuulostanut aivan vilpittömältä.
3.
Clint ei osannut sanoa, miten he olivat päätyneet siihen tilanteeseen. Yksinkertaisin selitys mahtoi olla sitä luokkaa, että hän ja Wanda olivat pitkän jahkailun ja epämääräisyyden jälkeen ottaneet syventävän harppauksen keskinäisissä väleissään ja vieneet kaveruutensa fyysiselle asteelle. Siitä, oliko se alun perin ollut heidän tarkoituksenaan, hän ei ollut varma eikä jaksanut pahemmin uhrata sille ajatuksia.
Ratkaiseva askel oli käynyt jokseenkin puolivahingossa ja lopputuloksena hän oli kietonut käsivartensa tytön ympärille ja painanut huulensa tämän huulia vasten. Kuin kohtalon ivasta Wandan huone oli sijainnut ihan nurkan takana, ja ennen kuin Clint oli edes viitsinyt kyseenalaistaa asioita, puolen tunnin kuluttua hän oli havainnut makoilevansa selällään tummansinisissä lakanoissa hikisenä ja alastomana kattoa silmäillen.
Eikä hän rehellisesti sanoen katunut tippaakaan.
”Nyt kelpaisi suihku.”
Toteamus oli varmaan tökeröin mahdollinen tunnelmanlatistaja, ainakin jos sen ilmaisi yhtä ponnettomasti kuin hän oli juuri tehnyt. Wanda sen sijaan purskahti nauruun ja kääntyi kyljelleen häntä kohti.
”Mitä, minä kun luulin, että tämä oli vasta lämmittelyä.”
Wanda näytti suorastaan hämmentävän kauniilta maatessaan siinä hikiset hiukset sekaisin ja tumma meikki silmänurkasta hitusen levinneenä.
”Mistä lähtien aikuisten aktiviteetteja on pitänyt harrastaa pelkästään sängyssä?”
”Sängyssä on pehmeää”, Wanda totesi mutkattomasti. ”Kaakeliseinä aiheuttaa vain kylmiä väreitä.”
”Olet sinäkin prinsessa.” Clint sulki silmänsä hetkeksi, mutta häntä töytäistiin kylkeen melkein saman tien.
”Älä uskallakaan nukahtaa”, Wanda tuhahti ja kiipesi hajareisin miehen lantiolle. Clint ponkaisi istumaan niin nopeasti, että tyttö henkäisi yllättyneenä.
”Ei tulisi mieleenikään.”
Wandan suuteleminen oli kuin elvyttävän lähdeveden juominen porottavalla aavikolla, eikä hän ollut saada siitä tarpeekseen. Clint veti tytön syliinsä tiukemmin ja antoi käsiensä kiireettä tuntea Wandan reidet ja selän. Pähkinänruskeat hiukset laskeutuivat tytön rinnoille, eikä Clint voinut vastustaa kiusausta sipaista kasvoille lainehtivia suortuvia tämän korvan taakse. Wandan kädet silittelivät velmuillen hänen hiuksiaan, tukistivatkin ajoittain kuin jännitystä hakien.
”Päänahanko ajattelit repiä?” mies hymähti suupielestään suudelman lomassa.
”Riippuu siitä, miten ajattelit käyttää tuota suutasi.”
”Hmm, kuulostaa reilulta peliltä.”
Clint painoi huulensa vasten tytön kaulaa imaisten kevyesti mutta pitäen huolen, ettei tulisi tehneeksi jotain niin naurettavaa kuin fritsu. Wanda huokaisi syvään hänen jaellessaan suudelmia hiljalleen kaulalta kohti solisluuta ja viininpunaisiksi lakatut kynnet pureutuivat hänen ristiselkäänsä juuri ja juuri mukavuusalueen rajoissa. Wanda pyyhkäisi hiuksensa taakse, painautui mieheen kiinni hellien huulillaan hänen korvanlehteään ja huokaili nautinnosta Clintin lämpimän käden hakeutuessa sanattomasta pyynnöstä tytön rinnoille.
”
Wanda?”
Nimensä kuullessaan Wanda melkein kirkaisi yllätyksestä suoraan hänen korvaansa. Clint kyräili hänkin ympärilleen, mutta tuli sitten tulokseen, että he olivat yhä keskenään huoneessa.
”Vision?”
”
Itketkö sinä? Olin kuulevinani jotain.”
”En minä itkenyt”, Wanda sanoi vakuutellen ja veti vaistomaisesti lakanaa suojakseen. Vision tietysti oli oven toisella puolella, mutta he molemmat tiesivät, että halutessaan tämä pystyi näkemään kaiken mitä huoneessa tapahtui.
”
Oletko varma? Jos haluat jakaa murheitasi, olen hyvä kuuntelija”, ystävällinen ääni kuului huoneen oven takaa.
Clint tuijotti kattoon keksimättä muutakaan ja samalla rukoillen kärsivällisyyttä.
”Kiitos, mutta kaikki on hyvin”, Wanda vastasi tavoitellen tyyntä äänensävyä. "Ihan totta."
”
Hyvä on.”
Clint painoi sormillaan nenänvarttaan ärsyyntyneempänä kuin pitkään aikaan. Joko Vision oli kieroin mahdollinen hyypiö, joka tahallaan valitsi parhaat hetket häiritä tai sitten todella oli niin viaton kuin antoi ymmärtää, mikä sekin vaikutti ihmeelliseltä. Kaveri saattoi olla viisain olento, joka koskaan oli tallustellut maan päällä, mutta sosiaalisten tilanteiden sisälukutaito heitti pahasti häränpyllyä.
Joka tapauksessa Clint olisi käskenyt Visionia kusemaan tuubaan ja toivottanut paskat päivänjatkot, jos tämä olisi pölähtänyt äkisti paikalle tyypilliseen tapaansa, tai jos hän ylipäätään olisi joutunut sillä hetkellä näkemään tämän naaman. Edistystä oli sentään tapahtunut sen suhteen, ettei Vision enää vain luikerrellut paikalle salamyhkäisesti seinien läpi tai sillä kertaa edes ovesta. Koputtamaan kaveri olisi silti saanut opetella, mikäli tällä edes todella oli mitään oikeaa asiaa.
”En käsitä, miten jaksat olla noin kiva”, Clint murahti leikitellessään kevyesti Wandan pitkällä hiussuortuvalla.
”Ehkä en kohta enää jaksakaan”, tyttö sanoi tylsistyneesti. ”On kuin hän pitäisi minua silmällä jatkuvasti.”
”Taitaa olla pihkassa, jos se nyt ylipäätään on mahdollista.”
”Se tästä vielä puuttuisikin”, Wanda sanoi ja kopsautti päänsä turhautuneena hänen hartiaansa vasten. ”Mutta mitä hänelle mahtaa?”
Clint kohautti olkiaan mietteliäänä. ”Lyhyt ja ytimekäs
’painu vittuun’ voisi toimia.”
Wanda kohotti katseensa näyttäen varsin vainoharhaiselta. ”Hän saattaisi ottaa sen kirjaimellisesti.”
Kesti muutama sekunti ennen kuin Clint tajusi ja valaistuminen sai hänet irvistämään heikosti. ”No joo.”
Toteamus jätti jälkeensä epämääräisen hiljaisuuden ja hetken he vain istuivat sylikkäin jähmettyneinä samaan asentoon kuin ennen keskeytystä. Turha sanoakaan, että vielä viisi minuuttia sitten vallinnut tunnelma oli kadonnut kuin tuhka tuuleen.
”Mitä sanoitkaan siitä suihkusta?” Wanda kysäisi jonkin ajan kuluttua.
