Järki huutaa haudan lepoon | Peter Piskuilan | K-11

[Odo]

Ficin nimi: Järki huutaa haudan lepoon
Kirjoittaja: Odo
Hahmot: Peter Piskuilan
Genre: Draama, angst?
Ikäraja: K-11
Varoitukset: Itsetuhoiset ajatukset, kuolema
Vastuunvapaus: J.K. Rowling omistaa Potterversumin hahmoineen ja minä vain leikin saamatta taloudellista hyötyä.
A/N: Tälläinen putkahti mieleen kaupungilla kävellessä ja raapustin 2/3 osaa soskun odotustilassa puhelimella. Sitten räpelsin tämän koneelle ja valmiiksi. En ole tainnut Peteristä kirjoittaa koskaan, mutta tämä oikeastaan herätti mielenkiintoa kirjoittaa toistekin. Kerään tällä Peterin ja osallistuu Vuosi raapalehtien V.

Järki huutaa haudan lepoon

Petettyään ystävänsä Peter odotti saavansa turvaa. Itse Pimeyden lordin suojeluksen. Salaisuudenhaltijana hänestä ei ollut mihinkään, sillä kuolonsyöjät olivat repineet tiedon hänestä nopeasti vain muutamalla sanalla ja teoilla, jotka jättivät jälkeensä alituisen pelon. Kuitenkin Pimeyden lordi oli huomannut hänen petollisuutensa ja kelpuutti hänet vain vähäpätöisimpiin tehtäviin kuolonsyöjien huviksi. Ei ollut kiitollisuutta, ei turvaa, ei vapautta. 

Kelmit olisivat kuolleet hänen puolestaan. Nyt jäljelle jääneet olivat valmiita lähettämään hänet Azkabaniin tai jopa surmaamaan.  Siriuksen löytäessä hänet Peter oli anonut armoa ja sitä saamatta tehnyt epätoivoisen teon ja voimakkaimman kirouksen, jonka oli koskaan langettanut. Eikä hänen taikuutensa ollut enää ennallaan kolmentoista riistetyn hengen jälkeen. Peter tiesi, että hän oli jo kuollut. Pimeyden lordi oli poissa, ehkä lopullisesti. Arvoitus oli ainoastaan se, kuka hänet tappaisi. Entiset ystävät vai joku uskollisista Pimeyden lordin seuraajista? Oli parempi kadota ja odottaa mahdollisuutta. Elää Tylypahkassa ja vaikertaa rotan hahmossa hyvien muistojen perään.

Nähtyään Remuksen ja Siriuksen hän ymmärsi, ettei paluuta enää ollut maailmaan, jonka hän oli hylännyt pelkuruuttaan. Jäljelle jäi vain Pimeyden lordi, joka saattaisi hyväksyä hänet, jos hän uhraisi elämänsä palvelemiselle. Auttaisi Mestarin vanhaan loistoonsa, että saattaisi itse selvitä. 

Järki huusi haudan lepoon, kun Pimeyden lordin mahti sitoi hänet taas itseensä. Oli selvää, että Peter kohtaisi loppunsa kuolonsyöjien toimesta, sillä hänestä oli tullut hyödytön. Jos hän tekisi sen itse, se ei ehkä sattuisi niin paljoa. Olisi kivutonta, jos kuoleman oli edes mahdollista olla.

Mieli kuitenkin tahtoi selviytyä ja rimpuilla odottavaa kuolemaa vastaan, joka odotti hetkeään ja tilaisuuttaan saattaa hänet lopullisesti kadotukseen. Peter yritti tehdä kaikkensa pitääkseen kiinni kurjasta elämästään, jota oli halveksinut itsekin jo vuosia. Odotti, että Pimeyden lordi antaisi hänelle armopalan ja tyytyisi apuun, jonka hän antoi. Vapauttaisi kuoleman pelosta, mutta hän tiesi itsekin, että niin ei tulisi tapahtumaan. 

Kun Peter vihdoin kohtasi kuolemansa hän ei ollut valmis, mutta se toi hänelle helpotuksen kauhujen kadotessa loputtomaan tyhjyyteen.

[Hazyel]

Kommenttivaihdosta moi! Tällä tekstillä on kyllä tosi mielenkiintoisen kuuloinen otsikko, ja Peter on muutenkin hahmo, josta a) ei ole kirjoitettu paljon ja b) en ole lukenut paljon. Joten odotan mielenkiinnolla, mitä olet saanut hahmosta irti tän nimisessä tekstissä!

Ah, tykkään jotenkin niin paljon siitä, miten Voldemort on auliisti ottanut vastaan Peterin tiedot, mutta huomatessaan sitten taas tuon petturuuden, ei pidäkään häntä minkään arvoisena - ja tottahan se on, sillä Peter pettää ystävänsä vain siksi, jotta ei itse joutuisi kärsimään enempää. Eikä Voldemort pidä sellaisesta. Ja pidän tuosta maininnasta, että muut kelmit olisivat kyllä kuolleet Peterin puolesta. Koska se on varmasti täysin totta, ja on ihan oikein, että Peter tuntee syyllisyyttä siitä.

Mua hämmensi tässä tekstissä aluksi aika paljon, että mitä aikaa tässä oikein eletäänkään. Mutta sitten sain ideasta kiinni, ja tavallaanhan tässä hypitään kronologisella aikajanalla kohdasta toiseen aika nopeaankin tahtiin. Ehkä jonkinlaista muuta ratkaisua tän asian suhteen ois voinut käyttää, koska välillä oli vähän hankala seurata, mutta toimi tää näinkin.

Joka tapauksessa kiitos, että olet kirjoittanut Peteristä ja kiitos, että laitoit tämän tuonne kommenttivaihtoon, koska muuten en olisi varmaan koskaan tullut lukemaan tätä. Eli kiitos tästä tekstistä!

[repa]

Peteristä on hauskaa lukea, koska se on hirveen kiehtova hahmo. Se on mun mielestä jotenkin tosi inhimillinen. Väheksytty koko elämänsä, kun tuntuu kirjoissa, että se on lähinnä vaan saan roikkua muiden mukana. Jotenkin tosi surullinen hahmo, jota mun on pakko vähän sympatisoida vaikka se inhottava rotta onkin. Tuo rotan hahmo sopii sille mun mielestä tosi osuvasti monellakin tapaa. Ei vaan sen takia, että se on rottaileva tyyppi, joka puree ruokkivaa kättä, vaan siksi, että se on niin sinnikäs. Kaikesta huolimatta elämänhaluinen vaikka onkin täysin hukassa itsensä kanssa. Hyvin kiehtova hahmo!

Tässä tuli tosi upeasti esille se katumus, minkä Peter koki petettyään ystävät. Hän oli odottanut saavansa arvostusta ja valtaa pelkuruuden ja petturuuden sanelemalla teollaan, mutta ei se ihan niin sitten mennytkään. Ja mikä pettymys ja katkera paikka onkaan tajuta, mihin on omat ystävänsä vaihtanut! Voi Peter, Peter. Olisitpa ollut vähän reippaampi...

Hirveän raadollisen ja ilkeällä tavalla realistisen katsauksen oot kirjoitellut Peterin sisäisestä maailmasta. Tunnelma oli synkkä, mutta uskottava ja Peterin pienet toiveet oli oivaltavan viiltäviä kaikessa tuskaisuudessaan. Mun mielestä sulla on tässä aika hyvä tatsi Peteriin, mutta odotan vielä ehkä jonkinlaista syvyyttä tuleviin teksteihin, joita toivon mukaan innostut raapustelemaan.

Siitä muuten vielä erityispointsit kotiin, että olet saanut tämän kokonaisuuden mahtumaan rapsuun! Se on aina vähän hankalaa ainakin omasta mielestäni.

Kiitos lukukokemuksesta! <3

[Odo]

Lauchuo, se on kiva kuulla, että Peteristä kiinnostaa lukea! Se on kuitenkin sellainen hahmo, joka suurinta osaa vain inhottaa. Kiitos rakentavasta palautteesta. <3 Omassa päässäni ajanjaksot kuulostivat selkeiltä, mutta hyvä kuulla, ettei se ihan kaikille heti aukene. Sitä kun on itse välillä sokea omille jutuilleen, eikä lukija tiedä kaikkea, mitä itse.

repa, kiitos (jälleen) kommentista! Kiva, että tykkäsit. :> Peter on tosiaan itselle aika vierashahmo, mutta jos tosiaan päädyn kirjoittamana lisää niin pitää koettaa vielä vähän syvemmälle hahmoon päästä. Peteristä oli hauska kirjoittaa, joten ehkäpä toistekin. Vaikka onhan se aika rotta. Tuota en muuten tullutkaan ajatelleeksi, että sinnikkyys osuu rottaan. Hieno oivallus!