Title: Oman kullan kuvia
Author: Larjus
Chapters: Lyhyt oneshot
Fandom: South Park
Pairing: Clyde Donovan/Craig Tucker
Genre: Höhlä slice of life
Rating: S
Disclaimer: Trey Parkerille ja Matt Stonellehan nämä hahmot kuuluvat, eivät minulle. En ole saanut tämän kirjoittelusta mitään muuta kuin vähän iloa elämääni.
Summary: ”Näin unta meistä…”
Clyden ääni oli aavistuksen kaino, ja hänen sanoihinsa piilotettu romanttinen sävy olisi ollut käytännössä kaikille selvä. Kaikille, paitsi Craigille.A/N: Osallistuu haasteeseen
Epäseksikkäät lainaukset, inspiraatiositaattinani
täältä La Isla Bonitan kommenttiosiosta kommentti
”Last night I dreamt of some bagel”. Se inspas heti (ja harvinaista kyllä, taas vaihteeksi niin, etten heti iskostanut sitä mihinkään paritukseen vaan tuli sellainen ”yleispätevä idea”), ja koska olin just hetkeä aikaisemmin valittanut itselleni, kun haluisin kirjoittaa Crydea mutta inspiraatiota ei ole, niin päätinpä leipasta tuosta vähän sitä Crydea sit
Sopiihan se. Tää shippi on ollut jo yli vuosikymmenen ajan mulle tärkeä, ja edelleen OTP:ni South Parkista ♥
Hahmot on tässä jonkin verran vanhempia kuin canonissa, mutta en ole määritellyt sen tarkemmin, että kuinka monesta vuodesta on kyse. Jokainen saa itse päättää (jotain teini-ikäisiä anyway).
Oman kullan kuviaKesäloma-aamuissa oli se hyvä puoli, että ei tarvinnut herätä aikaisin koulua (tai oikeastaan mitään muutakaan) varten vaan sai nukkua niin pitkään kuin huvitti. Plussaa oli myös huomattavasti laajentuneet yökyläilymahdollisuudet. Craig huomasikin nukkuvansa ainakin puolet kesälomaöistään Clyden luona, mutta mikäpä siinä. Tapa sopi niin hänen vanhemmilleen kuin Clyden isällekin, ja mikä tärkeintä, sekä hän että Clyde molemmat halusivat sitä. Tämän vieressä oli hyvä nukkua, vaikka välillä tämä sattuikin kuorsaamaan ja möyrivän unissaan niin, että käsi saattoi läiskähtää kasvoille tai polvi töytäistä takapuoleen.
Sinä aamuna Craig oli ehtinyt olla hereillä jo hyvän tovin (sängystä hän ei kuitenkaan ollut vaivautunut nousemaan), kun Clyde viimein heräsi. Tämä haukotteli äänekkäästi ja venytteli niin, että työnsi toisen kätensä samalla Craigin ja tämän kännykän väliin.
”No huomenta vain sullekin”, Craig totesi konemaisesti.
”Mmmh?” Clyde veti kätensä pois Craigin naaman edestä ja hieroi silmiään. ”Mitä kello oikein on?”
”Kohta puoli kymmenen”, Craig vastasi Clydelle, joka oli kurottautunut lähemmäs nähdäkseen itsekin kellon puhelimen näytöllä.
”Eli vielä voi jatkaa unia”, Clyde tuumasi. Hän painoi päänsä takaisin tyynyyn. ”Näin aika ihanaa unta.”
”Jaa.”
”Näin unta meistä…”
Clyden ääni oli aavistuksen kaino, ja hänen sanoihinsa piilotettu romanttinen sävy olisi ollut käytännössä kaikille selvä. Kaikille, paitsi Craigille.
”Aijaa. Mä näin unta bageleista.”
Hän ei irrottanutkaan katsettaan puhelimestaan, joten häneltä jäi aluksi huomaamatta Clyden harmistunut, jopa hieman loukkaantunutkin ilme. Lopulta hän loi tämän suuntaan pikaisen silmäyksen, kun hiljentymisen takia oletti tämän nukahtanen uudelleen. Hän kohtasikin pieneksi yllätyksekseen takaisin tuijottavan silmäparin ja mutristuneet huulet.
”Mitä?”
”No onhan tuo…” Clyde tuhahti, eikä Craig saanut lauseen lopusta enää selvää. ”Sulla ei ole kyllä tilannetajua sitten lainkaan!”
”No sori”, tämä pärskähti. ”En mä voi uniani valita. Jos voisin, niin en tasan näkisi unta bageleista!”
Clyde ei ensin vastannut mitään. Hän vain jatkoi Craigin tuijottamista niin, että tätä alkoi lopulta kuumottaa sen katseen kohteena oleminen.
”Millaisia bageleita ne oli?” Clyde kysyi sitten aivan yhtäkkiä.
Nyt oli Craigin vuoro tuijottaa.
”Jotain ihan tavallisia… en mä muista. Ei kai sillä ole väliä?”
”Oliko niiden välissä tuorejuustoa?” Clyde alkoi tentata välittämättä lainkaan hänelle osoitetusta kysymyksestä. ”Tai savulohta tai pepperonia? Tai kanaa? Entäs teriyakikastiketta?”
”Ei helvetti sun kanssa…” Craig mutisi kääntäen katseensa sivuun. ”No sovitaan, että niissä oli vaikka sitä kanaa sitten.”
”Teriyakilla?”
”JOO!”
Craigin ei ollut tarkoitus kuulostaa niin ärtyisältä kuin lopulta kuulosti, mutta Clyde ei onneksi edes hätkähtänyt. Sellainen hänen äänensä kai oli suunnilleen aina. Tai sitten Clyde oli jo täysin uppoutunut uneksimaan itsekin bageleista eikä noteerannut lainkaan, millaisella äänensävyllä hänelle puhuttiin.
”Mun tekee nyt mieli bageleita”, tämä sanoikin hetken kuluttua ja katsahti Craigiin.
”Ylläri”, tämä tuhahti.
Tietenkin Clyden teki mieli syödä jotain. Tämän ruokahalua ei kyllä mikään tappaisi.
”Sun syytäsihän se on, kun aloit puhua bageleista.”
”
Mainitsin ne, itse aloit heti kysellä täytteiden perään.”
”Mä menen katsomaan, onko meillä bageleita”, Clyde ilmoitti ja sysäsi peiton sivuun (suoraan Craigin päälle). Tämä älähti tyytymättömästi, mutta Clyde ei vilkaissutkaan tämän suuntaan vaan tassutteli puolipukeissa ovelle. Hetken kuluttua kuului, miten hän tömisteli alas portaita.
Craig jäi sänkyyn makaamaan eikä tiennyt lainkaan, mitä olisi tehnyt seuraavaksi. Mikään ei tuntunut siinä vaiheessa hyvältä vaihtoehdolta. Hän yritti jatkaa Snapchatin ja Redditin parissa, mutta vatsan äänekäs murahdus sai hänen ajatuksensa hetkessä taas muualle.
Hitot. Nyt hänenkin teki mieli bageleita.”Clyde, ei helvetti sun kanssa…” Craig manasi aivan niin kuin tovia aiemmin. Hän taisteli mielitekonsa kanssa hetken, kunnes lopulta luovutti, tyrkki peitot sivuun ja nousi unesta vielä jähmeänä ylös. Jaloille pääsy sai hänet onneksi hieman virkoamaan, ja pian hän jo suuntasikin askeleensa kiireesti alakertaan.
Donovanien keittiöstä olisi paras löytyä bageleita hänellekin.