Nimi: Kaipaus
Kirjoittaja: Arte
Ikäraja: S
Paritus: Hermione/Pansy
Tyylilaji: draama
Yhteenveto: Joululoma voi välillä olla aivan liian pitkä.
Osallistuu: FF-100 sanalla 096. Kaipaus, (12+ virkettä)
A/N Aina välillä käy niin, että kirjoitan tekstin mutta sitten en jostain syystä saa sitä julkaistua. Tämä on yksi sellainen tapaus. Teksti on alun perin kirjoitettu vuonna 2013 pidettyyn 12+ virkettä –haasteeseen, ja haasteen sanalista on tekstin lopussa.
Kaipaus
Hermione ei itse asiassa ollut koskaan pahemmin pitänyt kohteliaisuuksista. Hän lausui niitä kyllä tilanteen niin vaatiessa, mutta ne aiheuttivat kiistoja hänen mielessään: olivatko kohteliaisuudet oikeasti sellaisia, joita hän halusi muiden ihmisten kuulevan, vai suoriutuiko hän niistä vain muiden painostuksen alaisena?
”Onpa hyvää hernepateeta, äiti”, hän hymyili poskipäät kireinä. Ulvi Undulaatin surffausreissuista kerrottiin jälleen hänen takanaan auki pauhaavassa televisiossa.
”Kiitos kultaseni!” ja seuraavaksi pöytään kannettiin banaanikakkua, jota tietenkin täytyi myös kehua, vaikka Hermione ei ollut enää vuosiin tottunut syömään banaania, sillä Tylypahkassa sitä ei koskaan tarjottu (ei koskaan mitään niin eksoottista ja miksi olisi pitänyt, sillä kurpitsa maistui paljon paremmalta).
*
Aamukaste oli jäätynyt Pansyn ikkunan taakse. Lumikinokset Parkinsonien pihamaalla olivat niin korkeat, että hän toivoi, että olisi jo toukokuu: että ulos voisi mennä ilman paksua kaapua ja kaulaliinaa, että aurinko paistaisi, että jotain, että hän voisi pitää Hermionea kädestä istuessaan suuren tammen varjossa Tylypahkan tiluksien järven rannalla.
*
Apatia ei varsinaisesti kuulunut Hermionen luonteeseen, mutta niin hän vain löysi itsensä jälleen istumasta kotitalonsa yläkerran pienestä huoneesta, joka oli koko lapsuusajan ollut hänen turvasatamansa ja piilopaikkansa. Nyt tutut kirjahyllyt ja vanhat pehmolelut eivät kuitenkaan saaneet kadotettua sitä tunnetta, joka hänen kylkiluidensa sisäpinnoille muodostui: hän muisti liian selvästi kädet, jotka olivat koskettaneet häntä, pidelleet hetken verran lähellä ja luoneet turvaa ja vakautta.
*
Pansyn teki mieli repiä raastaa kiskoa tukistaa hiuksensa irti päänahasta – mikä sen parempaa kuin tykyttävä kipu pitkin kallonpintaa. Sen sijaan hän kietoi sormensa paremmin kupin ympärille, josta tavallisen iltapäiväteen tuoksun sijaan leijui paljon aromisempia hajuja: äiti oli tullut jouluksi kotiin jostain Skandinavian työmatkaltaan ja tuonut tuliaisena paikallista kahvia. Maku oli sen verran kitkerä ja kuppi aavistuksen verran liian kuuma, että Pansy pelkäsi hiustensa repimisen sijaan yrittävänsä pian polttaa suunsa saadakseen ajatuksensa kuriin.
Mistä kaipaus loppujen lopuksi muodostuu?
*
Isä kommentoi jotain tv-ruudulla näkyvästä astronauttipukuisesta miehestä, joka leijaili pitkin avaruusalustaan, mutta Hermione ei jaksanut reagoida. Hän pyöritteli puolityhjää tulitikkurasiaa käsissään ja koetti saada tikkujen rapinan päässään niin kovaksi, että se peittäisi alleen ärsyttävän pienen sipinän, joka toi mieleen muistikuvia muistoja tunteita kosketuksia valtavan aallollisen tavaraa, joka tahtoi kernaasti asettua hänen rintakehänsä sivulohkoon.
Petturi, hän mutisi itselleen ja alkoi tuijottaa silmä kovana rasian kulmia löytääkseen niistä repeämiä, joita olisi voinut kynnellään raaputtaa. Hänen kulissinsa uhkasivat olla värittömät, sillä hän kykeni aistimaan äitinsä rypistyneet kulmat tämän vilkuillessa välillä tytärtään, mutta ei jaksanut pahemmin enää ryhdistäytyä. Vaakakuppien kohteliaisuusarvot olivat jo varsin epävakaalla pinnalla: tämä oli kaikki mihin hän pystyi.
*
Taivaalta laskeutui ikkunalaudalle yhä enemmän ja enemmän lunta: nietosten takaa pystyi erottamaan enää pihapuiden latvat ja lopun kaistaleen taivasta. Pansy istui kylmään ikkunasyvennykseen painautuneena ja pohti, olivatko kesän ukkoset ja rankkasateet yhtä raivoisia kuin hänen oma turhautumisensa itseensä (mikseivät ajatukset vain voineet lakata ajattelemasta, miksi rintakehässä oli tunne, miksi hän kykeni tuntemaan karhean hiuslaadun kämmeniensä sisäpinnalla ja miksi hänen korviinsa kantautui hento kuiskaus: ”Pansy.”).
*
”Oletpa kultainen”, äiti hymyili lempeästi, ja Hermione hymyili takaisin (suupielet tuntuivat jälleen nihkeiltä). Keittiöpinnat kiilsivät tusinan peilin lailla. Hän asetti siivousrätin tiskialtaan laidalle ja kuunteli hetken äidin vaimenevia askelia – yläkerran portaat narisivat vuosi vuodelta pahemmin.
Kaikuja kaikuja kaikuja, ne kuuluivat korvien väliin vaikka kuinka siivosi ja kuurasi ja hinkkasi. Suudelmia kosketuksia henkäyksiä.
*
Kumpikin tunsi joululoman loppuessa ihmeellistä rauhaa astellessaan maanantaiaamuna suureen saliin ja paikantaessaan toistensa silmät.
Sanalista:
1. kohteliaisuus
2. kiista
3. herne
4. undulaatti
5. banaanikakku
6. aamukaste
7. toukokuu
8. apaattinen
9. kylkiluut
10. repiä
11. kahvi
12. pelko
13. kaipaus
14. astronautti
15. tulitikku
16. petturi
17. väritön
18. vaaka
19. nietos
20. ukkonen
21. kultainen
22. peili
23. vaimea
24. kuulla
25. rauha
