Author: Alice Katarina
Title: Kilpauimari, keiju ja tuubansoittaja
Rating: S
Fandom: Pretty Little Liars
Disclaimer: Hahmot kuuluvat luojilleen, minä vain leikin!
Pairing: Emily/Alison (Emison)
Warnings: ei ole
Genre: femme, angst, drama, fluff, tuplaraapale
A/N: Tämä viimeistelee Femme10#4sen ja lisäksi Älyttömät otsikot -haaste vol. 3seen. Toivottavasti tykkäätte, koska minä tykkään.
Kilpauimari, keiju ja tuubansoittaja
”Tiedätkö olet aina ollut minulle kaikkein tärkein teistä”, Alison sanoo ja katsoo syvälle silmiini kurottuessaan sängyn päällä hieman päälleni, ”Sinä rakastat minua eniten.”
En uskalla liikahtaakaan, kun huulet kohtaavat omani. Tunne vatsanpohjassa saa minut toivomaan, että joskus minä voisin suudella häntä, mutta tiedän ettei se tule toteutumaan. Hän on kuin tuubansoittaja orkesterissa: matalin ääni, joka pitää koko musiikin kasassa. Sitä hän on meidän ystäväporukassamme, mutta ennen kaikkea johtaja. Ja minä seuraaja.
Alison hymyilee, ja minä hymyilen takaisin vaikka tiedän, että se on turhaa. Käteni hipaisee ranteessani olevaa riipusta, joka on lahja häneltä. Salaa kuvitelmissa käsi hipoo Alisonin kättä tarttuen siihen.
”Joko olet saanut peitotuksi vanhan ennätyksesi?”, Alison vaihtaa puheenaihetta ja virnistää silmät tuikkien, ”Minun pitäisi tulla katsomaan uintiasi taas joskus, olet hyvännäköinen uimapuvussasi.”
Minä punastun ja sanon jotain vastaukseksi. Suljettujen silmäluomieni takana näen itseni ja Alisonin pukuhuoneessa: Alisonin kalpea iho ja vesi, joka valuu hiuksista korostaen vartalon kurveja. Täydellinen.
Kun avaan silmät hän on poissa, enkä tiedä onko kaikki ollut vain kuvitelmaa. Huulilla viipyy yhä hänen kosketuksensa, ja sydän hakkaa tiuhempaa tahtia. Hän on keiju, jonka saattaa nähdä, mutta joka ei silti koskaan todella ole tässä maailmassa. Ja keijuilla on siivet, eikä niitä voi laittaa veteen. Täytyy siis ihailla kaukaa.