Nimi: Savisia sirpaleita
Kirjoittaja:[/i ]Lizaah
Tyylilaji: Kai tämä angstia mukailee
Ikäraja S
Vastuuvapaus: Omistan kaiken!
Olen yksin kuvataideluokassa, kastan oikean käteni vesikippoon. Tunnen huoneenlämpöisen veden sormenpäissäni samalla, kun pidän tuijotuskilpailua savisen tytön kanssa. Alustan päällä oleva työ voittaa. Aika tuntuu kiitävän eteenpäin. On vain minä, savityttö ja eteenpäin kuluvat minuutit.
Opettaja käski tehdä jotain, jonka löytää sydämestään...
"Tehkää jonkinlainen omakuva, antakaa ajatuksillenne valta! Sulkekaa silmänne, kuvitelkaa sielunne syvimmät toiveet ja tehkää niistä taidetta!"
Löysin kyllä jotain sydämestäni, löysin sen sirpaleet.
Elottamat silmät tarkastelevat minua ja silotan vedellä tytön terävän poskipään olemattomiin. Muotoilen puutikulla ripset, vääntyneellä haarukalla teen lettikruunuun näkyviin hiuksia. Käteni tärisee hieman, viivoista tulee vinoja. Savityttö tuijottaa eteensä, suoraan lävitseni kohti ikuista tyhjyyttä. Sen kalpeilla huulilla elää kuitenkin ikuinen hymy. Hymy, joka ei yllä silmiin asti.
Seuraavalla viikolla tyttö on poltettu. Maalaan sen huulet räikeän punaisiksi, kasvoille haaleita sinertäviä kyyneleitä, mukaan orvokin värisiä veriroiskeita. Maalaan siveltimellä sen, minkä löysin sisimmästäni. Opettaja kävelee taakseni, katselee työtäni hyväksyvästi ja kiiruhtaa seuraavan oppilaan luokse. Savitytön hiuksista tulevat likaisen ruskeat, silmistä samean vihreät. Lasittuneet kuin kuoleella kalalla. Valmis, hymähdän itsekseni. Nostan työni pois pöydältä.
Hiljaisuus huoneessa rikkoutuu, kun pudotan savitytön kovalle lattialle. Räsähdys. Murskaan työstä pari palaa irti kenkäni korolla ja hypin sen päällä. Opettaja tuijottaa minua kulmakarvat koholla.
"Löysin tämän sielustani", ilmoitan hiljaa, kun seuraavana päivänä palautan työni sirpaleet sinisessä muovipussissa opettajalle. Pakenen paikalta.
Sillä sisimmästäni löysin vain rikkinäisen ihmisen. Kasan savisia sirpaleita
