Taivaankannelta ihollesi | K11 | DM/AG (AG/PP)

[cassialma]

Kirjoittaja: cassi
Ikäraja: K11
Paritus: Draco/Astoria (Astoria/Pansy)
Tyylilaji: kauheeta angstaamista ja vähän väkivaltaa, h/c
! Varoitukset: maininta itsemurhasta
Vastuunvapautus: Rowlingin hahmot, minun angsti, hupia surkua vain!
Haaste: 12+ virkettä

K/K: minul tuli yks päivä täysin drarriton ja dramioneton Draco Malfoy mieleen, pakkohan minun hänestä oli kirjoittaa. Kommentit = <3


Taivaankannelta ihollesi

Korkea sali on valkoinen ja aurinkoinen, nurkassa soittaa jousikvartetti (niin kuin sellaisissa juhlissa aina) ja Astoria on jo ajat sitten unohtanut juhlan syyn. Daphne istuu hänen vierellään pienessä pöytäseurueessa typerä hattu kiikkerästi päälaellaan ja viisi sirpin kokoista cocktailpalaa lautasellaan. Daphnen jatkuva taipumus mässäilyyn on alkanut näkyä; se leviää kuin rutto naisen keskivartalolla, ja Astoria on siitä melkein mielissään.

”Sieltä hän tulee”, Daphne laulaa suupielestään, ja Astoria kääntää tahtomatta päänsä.

Miehellä on itseriittoinen hymy ja raskaat silmäluomet, hän kävelee Astorian luokse vieteriselkäranka notkuen ja väläyttää sellaisen vinon hymyn, josta Astoria tietää, ettei se ole aito, mies pitää silmänsä puoli ummessa, kunnes on aivan Astorian edessä. Hän vetää kätensä taskusta ulos ja asettaa sen kämmen ylöspäin Astorian eteen itseään sen kummemmin esittelemättä – Astorian katse vaeltaa kämmenestä harmaisiin silmiin, ja Daphne työntää sormensa tiukasti Astorian ristiselän nikamiin ja pakottaa siskonsa ylös.

Astoria kolauttaa varpaankyntensä yrittäessään potkaista siskoaan sääreen, ja Draco Malfoy tanssittaa Astoria Greengrassia kolmen kappaleen läpi.


*


Astoria tietää heidän viettäneen vuoteessa liian monta päivää putkeen, kun Pansyn lyhyeksi kynitty polkkatukka alkaa sojottaa töyhtöinä kattoa kohti. Sellaisina hikisinä iltapäivinä Pansyn varjot ovat hetkeksi kalvenneet ja hän on melkein tunnistamaton mutaatio euforiaa ja hullunkiihkoa.

Pansy piirtää etusormellaan kuvioita Astorian sisäreisiin, ja Astoria painaa päänsä syvemmälle tyynyyn salaa haaveillen.

”Kuulin parin jästin puhuvan tänään avaruudesta”, Pansy sanoo käheästi, ja Astoria pelkää katsoa häntä kohti, ”ne seisoivat siinä kaupan edessä ja puhua pälpättivät siitä, miten avaruus on vain yksi suuri tyhjiö.”

Pansy on ostanut keltaisia narsisseja heidän makuuhuoneensa ikkunalaudalle ja Astorian katse lepää niiden terälehdillä – Pansyn sormet muuttuvat terävimmiksi hänen herkällä ihollaan: Katso minua, ne viestittävät.

”Minusta se oli mielenkiintoista”, Pansy sanoo hetken kuluttua vetelästi, hänen otteensa katoaa Astorian reideltä ja siirtyy tuliviskipulloon yöpöydällä, pullo on tietysti tyhjä niin kuin on Pansyn silmätkin, kun hän heittää pullon välinpitämättömästi lattialle. Hän kipuaa Astorian viereen tyynyjen luokse ja jää siihen makaamaan paljaat rinnat hengityksen mukana kohoillen – auki jääneestä ikkunasta karkaa päiväkodin iloinen puheensorina ja se karmii Astorian selkäpiitä.

”Ihmiset kuolevat avaruudessa”, Astoria viimein sanoo hennosti.

Pansy katsoo häntä kohti kulmat koholla, sivelee sormillaan Astorian ihon naarmuja ja mustelmia ja merkkejä ja kysyy niihin viitaten: ”Tukehdutanko minä sinua?”

”Toisinaan”, Astoria vastaa rehellisesti, ja Pansy pärskähtää: hän nousee kyynärpäittensä varaan ja laittaa huulensa Astorian huulille – Pansyn hengitys on kuuma kuin tee ja hän sanoo: ”Lähde sitten.”

Astoria ei hievahdakaan, Pansyn katse poukkoilee Astorian silmästä toiseen, kunnes hän nappaa nyrkin täydeltä hiuksia Astorian niskasta, Astoria vihaa vihaa vihaa vihaa, mutta rakastaa silti aina vähän enemmän. Pansy pakottaa hänen niskansa kaarelle ja suutelee leukaluun linjaa niskaan asti: Astorian niskassa on tatuointi, jonka Pansy ikuisti hänen ihoonsa taialla vuosi sitten. He eivät puhu siitä merkistä enää, se ei merkitse heille enää mitään; Pansy raapii tatuointia ilkeästi hampaillaan.

Pansy antaa painonsa romahtaa Astorian päälle, hän ei jaksa enää kannatella itseään, ja Astoria silittää Pansyn selkää sormillaan (kylkiluut piirtyvät ihoon selkärangan viereen) hän tuntee huulet yhä niskassaan.

”Sinun pitäisi lähteä”, Pansy sanoo tavallisen väsyneellä äänellään, ”sinun pitäisi lähteä, lähteä ja olla onnellinen, eheä, lähteä nyt tai joskus minä vielä tapan sinutkin.”

Astoria hyräilee Pansyn äänen päälle, silittää ja rakastaa vielä liian kauan, kuivaa Pansyn murheet nenäliinaan ja jää vielä viereen.


*


Dracon suukot ovat hieman eksyneitä ja kamalan sokerisia, hänen sormenpäänsä eivät ikinä raavi ja hän tahtoo Astorian kanssa naimisiin.

Daphnen virne on idioottimaisen tietäväinen – hänen mässäilynsä paljastuikin raskaudeksi, vittu,

Astorian avaruus tappoi itsensä kaksi vuotta sitten.

[ruttotohtori]

No hei! Mää tulen tänne ja luulen että täällä on Dracoa paljonkin, mutta tämä onkin enemmän Astoriaa ja femmeilyä ja en kyllä valita, koska tämmöistä en tiiä oonko sulta lukenutkaan, joten jes. Alkuun: pidin tästä ihan hirveesti. Varmaan mun lemppari sun yksiosaisista. Ainakin yksi lemppareista. Hirveen hieno tää.

Ihmisten Draco/Astoria headcanoneja on aina coolii lukee! Mun päässä Astoria on se aloitteellisempi, vaikka hänelläkään ei ole intohimoa juurikaan mutta pakko mennä naimisiin kun painostetaan ja silleen. Mutta toimi tämä näinkin, vaikka se oli jännää koska sun Draco on yleensä jotenki paljon... vetäytyvämpi ehkä? Tosin Draconkin suukot ovat vähän eksyneitä, jotenkin hirveen söpöö haha. Dracosta tulee vaan semmonen olo et se on vähän kujalla. Tui.

Pansy on kaikkien ficeissä aina kauheen angstinen! Tässäkin! Mikä kyllä osuu siihen, ei sillä. Mutta kauheen surullista se on. Pansy oli mulle ehkä ficin mielenkiintoisin osuus - mikä sillä on, miksi se on noin, mitä murheita Pansylla on? Tosin eipä se kai oo se pointti, pointti on et murheita ylipäätään on. Ja että Astoria jeesii niiden kanssa. Mietin vaan, tappoiko Pansy itsensä siksi että Astoria meni Dracon kanssa yhteen vai kävikö toisinpäin, että Astoria meni Dracon kanssa koska Pansy tappoi itsensä. Kauheesti kysymyksiä heräsi!

Paljastan sulle et heräsin kymmenen jälkeen illalla eli oon ihan turkasen kujalla, sori tää hirmu laaduton kommentti. Oikeesti haluisin vaan ylistää sun kirjottamista ihan vittuna koska siis... no ensinnäkin noi sanat ei hypänneet yhtään esille, mikä on tosi hieno saavutus kun ne on aika vaikeita! Toisekseen, tää oli vaan.... niinku. Jokanen sana oli paikallaan, kaikki oli jotenki hirveen hyvää ja hienoo ja no siis kamalan masentavaa mutta upeesti kirjotettuu. Tästä tulee fiilis et oot joko editoinu tätä ihan sika monta viikkoo tai sit et hirveemmin ollenkaan. Kauheen luonnollisesti tää kyllä kulkee, mutta niin... niinku... hyvin! Kun siis oot aina hyvä mut jotenki tässä kaikki metaforat ja kaikki jutut ja avaruus ja ääh en tiiä, iski muhun ihan kybällä? Se että Pansy on Astorialle avaruus (eli tyhjiö) ja miten ihmiset kuolee avaruudessa ja Pansy ehkä tajus sen ja tappoikin itsensä suojellakseen Astoriaa ja oot käyttänyt sanaa hullunkiihko ja siis tää koko juttu on vaan... Ah. Mulla ei oo mitään hyvää sanaa. Ihmeellinen? Ehkä? Siis kun luin tätä vaan suu auki että wow.

Oikeesti oot niin hyvä en selvii ja tää oli loistava puspus kiitos että julkaisit ja mainostitkin, oon hyvin iloinen! Oot paras moi <3

[Fairy tale]

Heippakukkuu. Nappasin tämän kommenttikampanjasta. Halusin lukea tämän, koska pidän tässä esiintyvistä henkilöistä.

Tykkäsin tämän ficin kolmijakoisuudesta. Astoria on keskiössä ja hän on sitä alussa ja lopussa Dracon kanssa. Tykkäsin siitä että Draco halusi naimisiin Astorian kanssa. Mutta toisaalta harmittaa että Astoria ei ole niin kiinnostunut. Astoria on synkkä ja näyttää ärsyyntyvän siskonsakin asioista. Onkohan hän vähän kateellinen siskolleen? Jos päällisin puolin näyttää siltä, että siskolla menee paljon paremmin, mitä hänellä itsellään. Hän synkistelee vieläkin kahden vuoden jälkeen Pansya, vaikka hänellä oli ristiriitainen olo Pansynkin kanssa.

Pansylle olisi voinut kuulua parempaakin. Tämä herätti ajatuksia siitä, että mistähän syistä Pansy on vajonnut niin kovin syvälle. Ja miten Pansy ja Astoria ovat tulleet tilanteeseen jossa nyt ovat. Heillä on yhteinen asunto ja yhteisiä hetkiä. Kaikessa synkyydessä tuntuu lohdulliselta, että Pansy päästää Astoria menemään, jatkamaan ja etsimään elämäänsä.